Mitta täynnä ja muita ajatuksia

Eilen lähtiessäni mustikoimasta jo ennen muita oli kuopus ja isänsä keskustelleet ja arvelleet minulla olleen mitta täynnä. Kuopus oli lakonisen sarkastisesti todennut, että desin mitta. Tällä kertaa ei veikkaus mitan täyttymisestä ollut ihan totta, vaikkakaan en ole mikään marjastaja - ehkä etunimeni jo kertoo suhteestani marjanpoimintaan...

Parisuhteessa voi olla aina silloin tällöin mitta täynnä, kuppi nurin, kumpaa tahansa voi ottaa kupoliin, voi polttaa proput tai käämit, repiä pelihousunsa ja vaikkapa ottaa hatkat. Hyvin kuvaavia ilmaisuja ah-niin-vaikeasta-ja-samalla-ihanasta-parisuhteesta ja sen tilanteista.

Parisuhde vai pari suhdetta? Mieluummin otan sen ensimmäisen. Kaikki se kestää ja vaikka kaikki muut pettävät, rakkaus jaksaa.
Vapaasti Paavalia lainaten:

Vaikka lainaisin taivaan enkeleiltä kauniit sanat,
mutta sydämessäni en rakastaisi,
olisi puheeni vain tiukujen helinää.
Vaikka minulle kerrottaisiin
kaikki tämän maailman salaisuudet,
mutta ajatuksissani ei olisi rakkautta,
en tietäisi mitään.
Vaikka antaisin kaiken omani pois,
mutta en tietäisi rakkaudesta,
ei se auttaisi minua.
Rakkaus on kaikki; se ei ole mitä tahansa,
se tekee kaiken pyytämättä mitään.
Rakkaus tuntee ilon ja totuuden,
löytää etsimättäkin.
Rakkaus pysyy aina,
vaikka tieto ja salaisuudet katoavat.
Se on täydellistä,
se on suurta,
se on enkelien tiukujen etäistä ääntä.

Huumori

Huumori on viestinnän muoto, jonka tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä. Sana "huumori" on lähtöisin antiikin Kreikasta. Antiikin lääketieteen erään teorian mukaan neljän ruumiinnesteen (huumorin) tuli olla terveellä ihmisellä tasapainossa. Ruuminnesteet olivat keltainen sappi, musta sappi, lymfa ja veri. (Wikipedia)

Jotkut sanovat, että minulla on aika erikoinen huumorintaju. Näillä jotkuilla en tarkoita mitään tiettyä ihmisryhmää, kunhan vaan ovat ne jotkut. Rakastan Fingerporin oivaltavia sarjakuvia, pidän makaabereistakin vitseistä ja tunnustan nauravani mielelläni Duudsonien kohellukselle. (Tämän uskaltauduin paljastamaan kaiken uhalla...)
Ilman huumoria olisi elämä kuivempaa. Toisia naurattavat eri asiat kuin toisia. Onneksi työyhteisöön on sattunut myös ihmisiä, joiden kanssa onnistuu nauraminenkin. Jopa sakastissa.

Tämän kuvan teksti voisi olla ´Melkein humalassa´.

Ilmoitustaulun tekstejä

Työhuoneeni ilmoitustaululla on sitaatteja milloin mistäkin.
" Yritän ajatella joka päivä, että olen tässä kehossa tänään."
" Tulee päivä, jolloin suustani putkahtaa lause: Ei huvittaisi lähteä ryyppäämään, koska haluan herätä huomenna aikaisin juoksemaan."
" Meetkö sä tänään sinne kastanjajoogaan? - Mies kysyy kotisohvan uumenista"
" Pentti: Jos jompikumpi miettisi kaiken jättämistä, niin pitää maalaisjärjellä nähdä, mitä on heittämässä yli laidan." (kyseessä on Pentti Hietasen haastattelu.)
" Pelatessaan golfia ihminen on aidoimmillaan."

Toiset kannustavat, toiset huvittavat ja ainakin viimeinen noista naurattaa...

Ikään kuin lomalla

Tänä aamuna ei ollut minkään valtakunnan kelloa (eikä puhelinta) herättämässä, kun ei ollut kiirettä minnekään. Kahdeksan jälkeen havahduin unimaailmasta reaalitodellisuuteen ja totesin auringon paistavan. Pari yötä ollaan nyt nukuttu ylellisemmin "päätalossa", kun kuopus halusi yöpyä aitassa.

Parturi oli vuorossa puolenpäivän aikaan ja sain kevyen pään ja jätin tilalle vakiopaikkaan setelin ja ison kasan hiuksia. Voi olla, että leikkautan itselleni kesätukan läpi vuoden, kun olen tähän uuteen malliin niin ihastunut.

Iltaruokana meillä oli porkkana-sipuli-kesäkurpitsasosekeittoa ja tuoretta leipää. Leivän alkusanat lausuttiin lounaalla, kun ruokana oli puuroa. Mitään sen kummemmin mittaamatta on tapanani keittää aina liian paljon puuroa syöjien lukumäärään nähden. No, edestä se sitten löydettiin leivän aineksena!

Kameran kanssa kiertelin pihaa ja totesin omalta pihalta edelleen löytyvän paljon kuvattavaa. Meillä siis on KUVAUKSELLINEN piha! :))

Ihana kesä

Tästä kesästä olen nauttinut niin, että uskon säilöneeni talven varalle paljon auringonpaistetta, aamukastetta, päivänkehrää, iltaruskoa ja yöperhoslentoa. On ollut ihanaa vaan istua pihalla laiskana ja ajatella sinisiä ajatuksia sinisen "mökkikylämme" edessä... Rikkaruohojen nyppiminen ei ole koskaan kuulunut lempipuuhiini ja voin tunnustaa kitkeneeni tänä kesänä varttitunnin ihan oma-aloitteisesti yrttimaata ja sitten poimineeni kukkapenkin häirikkökasvit kukkamaljakkoon kerran - kait sitä voitaisiin kutsua eräänasteiseksi kitkemiseksi.

Pahoja ajatuksia voisi yrittää kitkeä mielestä muulloinkin kuin kesällä. Itse syyllistyn moisiin ajatuksiin läpi vuoden ja pahoja puheita siihen vielä lisäksi. Negatiivista tiedonsiirtoa pahimmillaan, jos se pitäisi ilmaista hienosti - samaa sarjaa kuin uteliaisuuden kutsuminen tiedonhaluksi. Hienoilla sanoilla kuulostavat muka paremmilta teoilta, mutta huonoja juttuja kuitenkin. Jospa sitä syksyllä yrittäisi ryhdistäytyä ajatusten suhteen...

Lauantaifiiliksiä

Aamulla heräsin sateen lotinaan, joka välillä muuttui ropinaksi, sitten litinäksi ja jossakin vaiheessa se oli jopa kohinaa. Harmitti, kun oltiin suunniteltu kävelyretkeä kirpparille ja R-kioskille. No, onneksi perheen auto saapui kuskilla varustettuna siihen aikaan, että kirppari oli vielä auki ja ei muuta kuin menoksi.
Kirppari on baptistiseurakunnan pitämä ja aina-silloin-tällöin-lauantaisin auki oleva. Viime lauantaina löysin sieltä nämä ja meillähän ei missään tapauksessa ole liikaa kahvikuppeja...
Nyt sitten mukaan lähti nostalgisen kaunis - tarpeeton tai ei, mutta kuitenkin...

R-kioskilta haettiin vuokralle elokuva Kielletty hedelmä, joka oli huikaiseva. Paljon ajatuksia heräsi ja heikon ja vahvan vuorottelu oli hienosti rakennettu. Kyllä suomalaiset osaavat tehdä hienoja elokuvia!

Mistä näitä kävijöitä oikein tulee?

Turha kysymys sinänsä, kun Google Analytics kertoo asian tarkalleen... mutta silti ihmettelen, kun kahden kuukauden aikana on 209 yksittäistä kävijää löytänyt Hippokampustajan. Tunnen eräänlaista äidinylpeyttä blogistani - samoin kuin kahdesta muusta, joista voin konkreettisesti tuntea ÄIDINylpeyttä.

Tätä blogia on hauska kirjoittaa. En yritä tavoitella kepeää jutustelua, kun se ei ole minun juttuni edes IRL. En yritä mitään. En teeskentele, en esitä. Ehkä neljänkymmenen vuoden kirjoitusharrastus muodossa ja toisessa tuo mukanaan sen, että kirjoittaminen luonnistuu suhteellisen helposti. Jos sen myötä blogia on mukava lukea, olen onnistunut. Jos saan edes yhden ihmisen päivän mittaan hymähtelemään tai hymyilemään, se riittää minulle. Se on paljon enemmän kuin sata jänistä - niin kuin meillä usein siteerataan jänismatematiikkaa...

Naistenviikko

Seitsemän päivän aikana on pelkkiä naisia nimipäivän viettäjinä ( vai pitäisi sanoa: viettelijöinä), mutta ei suinkaan tämä ole ainoa jakso vuodessa. Syyskuussa on kahdeksan päivän jakso, jolloin nimipäivää viettävät
14.9. Iida
15.9. Sirpa
16.9. Hilla, Hellevi, Hillevi, Hille
17.9. Aili, Aila
18.9. Tyyne, Tytti, Tyyni
19.9. Reija
20.9. Varpu, Vaula
21.9. Mervi
Eli onhan silloinkin naistenviikko!

Tämän asian minulle selvitti kaikesta-niin-kiinnostunut-kuopus, joka yhtenä iltana otti kalenterin esiin. Päätarkoituksena oli selvittää nimipäivänviettäjien sukupuolijakautuma vuoden mittaan, mutta tuo tuli sitten sivujuonteena.

Ko. kuopus teki eilen täytekakun Apollo 11:n kunniaksi ja kakkua riitti vielä nimipäiväkahvitteluunsakin. Lapsella on osittainen nimipäivä, mutta olemme tottuneet viettämään sitä nyt Leenanpäivänä.

Päivän blogi

Tänä aamuna heräsin vasta puoli yhdeksän aikana ja takana oli siis pitkä, unirikas yö ja hyvä nukkuminen. Uskon vahvasti unisiepparin toimivan... (Aitassa yksi, makuuhuoneessa yksi ja tarvittaessa unisiepparikorvikset, jos uni yllättää kesken päivää.)

Nukkuminen on elämän alku- ja jälkipäässä tärkeässä asemassa. Vauvan nukkumiset kiinnostavat koko sukua ja yhdessä pohditaan, millä unirytmi saataisiin kuntoon ja miksi jotkut vauvat eivät vaan nuku niin hyvin kuin toiset. (Terveisiä vaan pikkuveljelle, joka kuuleman mukaan ei kaksivuotiaaksi asti juuri nukkunut...)
Sitten seuraa pitkä väli, jolloin kuitenkin nukutaan joka päivästä se kolmannes, mutta ei sen suurempaa numeroa asiasta tehdä.
Kunnes taas vanhemman ihmisen nukkuminen kiinnostaa ja kahden jo ikääntyneemmän vaeltajan kohdatessa vakiokysymys on: Miten sait nukuttua?


Isä-Erkki tapasi siteerata (sananlaskuksi luulemaani, mutta Kantelettaren tekstiä se olikin): "Jos oli leipeä vähemmän, niin oli unta viljemmältä. " Hymy karehti suupielissä, kun muu väki nukkui mieluusti.

Rento sunnuntai

Rennon sunnuntain resepti:
* Aikainen ylösnousu ilman minkään valtakunnan herätyskelloa seitsemän aikana.
* Hidas aamupala isolla kahvimukilla, tuoreella sanomalehdellä ja parilla kunnon voileivällä.
* Surffailua netissä aamukahdeksasta aamuyhdeksään.
* Pyykinripustelua aamuyhdeksältä ja samalla huomenkellojen kuuntelua vanhan kirkon suunnalta.
* Kameran kanssa kulkemista pihalla aamuyhdeksän jälkeen.
* Rauhallinen fillarointi vanhalle kirkolle puoli kymmenen maissa.
* Puuduttava messu (tästä alkoi olla rentous kaukana) kahdenkymmenenviiden minuutin mittaisella saarnalla varustettuna vanhassa kirkossa.
* Reippaampi fillarointi kotiin yhdentoista jälkeen.
* Ihan-oman-mielen-mukainen-lounas (4 tomaattia ja purkillinen viiliä fariinisokeriripauksella) omassa seurassa puolenpäivän maissa.
* Päiväkahvit kuopuksen seurassa.
* Kahden kirpparin koluamista miehen ja kuopuksen seurassa iltapäivällä.
* Ruuanlaittoa.
* Pinaattikalan ja kasvis-riisisalsan syömistä Kettulassa illalla.
* Valkoviinin sivistynyttä juomista palanpainikkeeksi.
* Jälkiruokakahvit pihalla.
* Vanhojen (siis TOSI vanhojen - alkaen vuodesta 1975) lehtien lukemista pihalla.
...
* Rentoon päivään kuuluu vielä ainakin saunomista...

Lauantaiaamu

Tänä aamuna heräsin sinisen aitan parvella seitsemän aikana ja mietin, onko jo aamu. Esikoisen tekemästä Suomisen veljekset -kellosta kun ei kovin kaukaa viisareiden oikeaa asemaa erota. Kurottauduin lähemmäksi ja totesin heräämisen mahdolliseksi. Ja ei muuta kuin kahvinkeittoon...
Tämä aamu oli poikkeus sikäli, että en hipsinyt postilaatikolle yöpaitaisena.

Aamu on edelleenkin kaunis, vaikka kello on kohta kaksi tuntia enemmän. Vielä ei ole paahtavan auringon aika, vaan aamu väreilee lämpöä pikku hiljaa. Tätä aamua voisi ehkä kutsua lyyriseksi lauantaiaamuksi.

Yrttimaan keskellä kohoaa keskikokoinen humalasalko.
Perheessä niitä on useampi.
Harvemmin humalassa.

Mittareita

Olen aina pitänyt itseäni epämatemaattisena ihmisenä - koulussa ensin osasin matematiikkaa, mutta sitten algebra ja etenkin geometria saivat pääni niin pyörälle, että huh. Numerot todistuksessa laskivat kuin lamppilaisten lehmien hännät ja arvelin, etten ikupäivänä tule matematiikan kaavoja tms tarvitsemaan.

Vaan olenpa tarvinnut koron kaavaa, kilometrivauhdin laskemiskaavaa ja montamonta muuta... Kaiken muun lisäksi olen hullaantunut erilaisiin mittareihin - askelmittari, fillarin mittari, kuntopyörän mittari, sykemittari, (vaaka, no joo) ja pidän tilastojen tekemisestä. Osaan esimerkiksi kertoa, että 1.6.2008 - 31.5.2009 harrastin kuntoliikuntaa kaikkiaan 22829 minuuttia eli 380,48 tuntia. (Fillarointia, spinnausta, kävelyä, hölkkää, joogaa.) Heikoin kuukausi oli ollut huhtikuu, jolloin podin flunssan alku-, keski- ja jälkimaininkeja (vain 15,34 tuntia).

Ihmisiä en sitten haluakaan mitata mittareilla, vaan teoilla/sanoilla/tavoilla. Ja se on sitten kokonaan oman postauksen arvoinen juttu se!

Elämä on

Vaikka elämän käsikirjoitus onkin jossakin varmaan olemassa, voi elämää muokata - jos haluaa.
Kesäaamuna voi herätessään sateeseen todeta sen tekevän pihanurmikolle ja yrttimaalle hyvää. Kesäaamuna voi herätessään sateeseen todeta sen olevan tyhmää ja muistaa, että koko kesä on sitten ollutkin yhtä sadetta...
Samasta kesästä kun voi olla eri ihmisillä erilaisia muistikuvia.
Itse muistan viime kesän sellaisena kesänä, että joka päivä paistoi aurinko ainakin vähän.
Monet muistavat jokapäiväiset sateet.

Puoliksi tyhjä, puoliksi täynnä. Ihan miten vaan. Itse yritän pyrkiä optimismiin ja aika usein siinä onnistunkin. Elämä vaan on helpompaa, kun ei synkistele koko aikaa.

Tämän aamun havainto aitassa ennen kahdeksaa: AURINKO PAISTAA!!! Toinen havainto: VAPAApäivä!!!

Olipa kerran...

..monenmonta auringonnousua sitten kaksi toisilleen outoa, jotka sattuman/kohtalon/tien johdattamana osuivat yksiin. Vuonna ´83 nämä kaksi purjehtivat avioliiton satamaan, tosin siinä maaliskuisessa räntäsateessa turvauduttiin Nissan Cherryyn, koska oltiin sisämaassa.
Aika kului, perhe kasvoi kahdella. Kirjojen mukaan ne olivat lapsia, vaikka tuntuivat alusta lähtien pienikokoisilta aikuisilta.
Vuodet kuluivat, toinen muutto johti matkan puolen hehtaarin metsään. Siellä kaksi elää taas
kaksin ja vielä tänä päivänäkin he ovat onnellisia.

Viikonlopun alla

Tämän päivän virastopäivän jälkeen oli kiva tulla kotiin monestakin syystä:
1. oli kova sade ja kiltti aviomies haki minut kotiin.
2. kotona oli leivottu korvapuusteja ja kahvinkeitin oli ajastettu valmiiksi.
3. edessä on vapaa viikonloppu ilman mitään kanttorointeja.

Mikäs siis on ollessa! Toivottavasti viikonlopun aikana on rentoa, ohjelmatonta ja virkistävää. Suunnitelmissa tällä hetkellä on ainakin imurointia, fillarointia. mahdollisesti illanviettoa Kettulassa tms. Se näkee, joka elää.

Kesäiltana

Pilvisenä alkanut aamu muuttui vanhetessaan kuulaaksi ja aurinkoiseksi. Hyttysiä uhmaten oli kiva illalla kulkea kameran kanssa pihalla. Kesäiltoja olisi muutenkin ihana valvoa, mutta vanhemmiten olen muuttunut illanvirkusta aamunvirkuksi ja ensimmäiset haukotukset tulee kajauteltua jo klo 19 maissa...
Ehkä olen siis muuttunut iän myötä tylsäksi...
Tylsä tai terävä, torkku tai virkku - kuvia tuli napsittua.

1. Eino Leinon päivän jälkeinen päivä

Eilen siis vedettiin aamusella lippu salkoon ja illalla oli mansikkakakkua ja Loirin Leino-tulkinnat levyltä. (Mies ja tyttö olivat kuunnelleet lauluja jo aikaisemminkin, kun minä olin töissä.)
Eino Leino oli upea sananiekka. Mainioita ovat myös olleet Taisto Wesslin, Perttu Hietanen ja V-M Loiri. Meillä ainakin on noita levyjä kuunneltu (löytyy LP- ja CD-formaatissa) satoja kertoja ja niinpähän sanatkin osataan lähes ulkoa... (Ja alkusoitosta jo tietää, mikä laulu on seuraavana.)
Ko. musiikista piti myös äitini. Ehkä se juontui siitä, kun Leinoa oli paljon nuorena lausuttu yhdessä ja erikseen.

Kaksi runoa teemalla Eino Leinon jalanjäljissä:


Sillanaluksen hämärässä pullo kiertää.
Mies kävelee lähemmäksi,
tarraa vapisevin käsin mikrofoniin,
antaa tulla julkilausuman:
Käärikää mulle sätkä,
kyllä Eino oli hyvä jätkä.

Yliopiston ovi raottuu ja naukuu.
Harmaapartainen vahtimestari
katsoo epäluuloisena,
tunnistaa vasta neniemme koskettaessa.
Lyö käsiään yhteen innoissaan, suorastaan uhkuen:
Mieleen jäi muutama pätkä,
Leino oli oikein hyvä jätkä.
(2002)

Ja paljon sanoja meille jää,
vaikk´ osan niistä jo käytit.
Oi kirkkaus suven, päivät nää,
miten kaiken sä valollas täytit!

Kun ylitse kukkivan metsähaan
soi soitto nyt kissankellon,
sen soittoa rauhassa kuunnellaan
me vieressä laineisen pellon.

Se rauha, mi sieluuni laskeutuu,
saa tulla sun muistosi myötä.
Jää hyvästi päivä, jää omenapuu -
mä kuiskaan vain: Hyvää yötä!
(1998)

Kappelilla

Kappelin seinien sisällä on itkemättömiä ja itkettyjä itkuja, kaipausta, katkeria ajatuksia, pitkiä mietteitä, monenkokoista surua, lähettämättömiä kirjeitä, sammutettuja kynttilöitä, viimeisen matkan hiekkaa.

Viikonlopun merkitys

Olemme koko yhteisen elämämme (vajaat 27 vuotta) tottuneet siihen, että viikonloppuna usein ollaan töissä ja ns. viikonloppua voidaan sitten viettää viikolla ihan milloin vain. Välillä oli vuosia, jolloin olin aina suunnilleen kerran kuukaudessa viikonlopun töissä, sitten neljän vuoden pätkä niin, että useimmat viikonloput olin töissä ja nyt sitten taas olen aina silloin tällöin kanttoroimassa. Ehkä tuon vaihtelevuuden takia meillä ei ole muodostunut varsinaisia sunnuntairuokia tai -perinteitä - vaan syödään mitä vaan ja milloin vaan. (Tosin emme enää osta joulunpyhiksi viiliä, ettei kukaan saa väärää käsitystä meidän juhlaruokien tasosta...)

Työviikonloppu voi olla sellainen, että toimitusrumban jälkeen on ihan tööt-olo ja sohva tai fillari vetää puoleensa tai sitten avataan viinipullo ja tehdään jotakin hyvää iltapalaa. Niin ja saunotaan. Saunominen on muutenkin kuulunut meillä ohjelmaan - on sitten kesä tai talvi, arki tai pyhä, kuuma tai kylmä. Himosaunojiksi voisivat sanoa, jos koko totuuden tietäisivät.

Palapeliluonteisuudestaan huolimatta viikonloppu merkitsee paljon, on se sitten milloin tahansa. Se on aika, jolloin ladataan akkuja. Se on aika, jolloin ei tarvitse esittää mitään kenellekään. Se on lähes taivasmainen hetki aina välillä. Ei, se ON taivasmainen hetki.

Kukkia

Kukaksi kutsut
vaikka höytyvät jo lentävät.
Sokea ja hupsu taidat olla.

Viideskymmenes

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja monenlaisesta kirjoittamisesta. Kirjeitä lentelee ystäville, kortteja silloin tällöin (muulloinkin kuin jouluna), tekstiviestejä seikkailee bittiavaruudessa ja sitten vuosien mittaan on syntynyt runoja, laulun sanoituksia, asiatekstiä yms. Nyt tämä blogi on sitten vielä ihan oma lukunsa! Julkisen päiväkirjan pitäminen on tietysti haastavaa, mutta sisältö on itse päätettävissä...
Tämä postaus on siis viideskymmenes. Puolivälissä sataa kuten minäkin. Eli siis L.
Kommentit kaikesta ovat tervetulleita!












Kuvan nimi on "Tuntemattoman sotilaan hautakivi".