(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Valle

Valle on kuulunut jo vuosia perheemme muonavahvuuteen. Nimi tuli siitä, kun ostohetkellä tajusimme koiran olevan juuri sopivan kokoinen sohVALLE. Sen jälkeen nimeä on tietysti väännetty Valtsuksi, Valdemariksi jne. Rakkaalla koiralla kun on monta nimeä... Sitä on hellitty, rutistettu, paijattu ja sen kanssa on katsottu elokuvia. Pieniä operaatioitakin on tarvittu - silmästä roikkui lanka, joka saatiin hyvin piiloon ja korvasta näkyy myös roikkuvan jotakin ylimääräistä lankaa, joka tarvitsee pian käsittelyä. Ihan omatoimisesti ollaan onneksi selvitty lääkinnällisestä puolesta.

Eilen aloitin temppelipelimannin tuurauksen, jota teen vajaan kuukauden. Luvassa siis häitä, hautajaisia, messuja sun muita. Tiedossa puuttuvan musiikin metsästystä tiesmistä, joskus mahdottomuuden rajoilta. Haastetta juuri sopivasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti