(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 19. elokuuta 2011

Lähes riippuvainen

Torstain aamupala.

Keskiviikosta lähtien olen ollut yksin kotona ja ajatukset on kahdenlaiset - toisaalta kyllä nautin yksinolosta, mutta toisaalta on kurja olla yksin. Onneksi saan parhaan kaverin takaisin kotiin jo tänään...
Koko torstain satoi enemmän ja vähemmän. Kävin ulkona muutaman kerran haistelemassa ilmaa ja hakemassa postin, viemässä roskapussin, viemässä lehtiä paperinkeräyslaatikkoon, enkä ottanut sateenvarjoa mukaan. Elokuinen sade on vielä sen verran lämmintä, että mitä pienestä kastumisesta! - Illalla saunoin pitkän kaavan mukaan. Sekin oli yksin vähän plääh. Otetaan tänä iltana vahinko takaisin.

2 kommenttia:

  1. Ihanan aurinkoinen tee aamupala! Mukavaa, että yksinolosi loppuu tänään. Itselläni puolestaan toivelistalla, että saisin olla vaikka vain viikonlopunkin ihan yksin kotona ;O) viikko olisi jo luksuslomaa ;O)

    VastaaPoista
  2. Heljä: Lasten (2) ollessa pieniä toivoin, että olisi kiva olla joskus ihan yksin kotona. Nyt sitten ollaan päivät kaksistaan kotona miehen kanssa ja meillä on niin kivaa, että yksinolo tuntuu oudolta... - Ja mies tuli iltapäivällä kotiin! :)

    VastaaPoista