(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Юрий Алексеевич Гагарин



Maanantain tehokas työpäivä kotiäänestyksineen ja virastopäivineen väsytti tosi paljon. Illalla sohva kutsui saunan jälkeen puoleensa ja illan elokuva (Paksuna) oli sopivan aivotnarikkaantyyliä. Kudoin samalla joogasukka kakkosta, silmäilin miehen tuomaa huhtikuun Voima-lehteä ja löhösin. Ihmettelin, miten elokuva oli niinkin pitkäksi - 131 min - venytetty, kun aihe nyt oli selvä kuin pläkki. Kestäähän tosin raskauskin yhdeksän kuukautta, niin no...
Elokuvan jälkeen simahdin niin, että taisin nukahtaa ennätysajassa, kun olin sänkyyn asti päässyt. Aurora-sänky tarjosi virkistävät unet ja aamuseitsemän maissa oli mukava havahtua reaalitodellisuuteen.

Tänään on syytä juhlia sitä, kun ensimmäisestä miehitetystä avaruuslennosta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Juri Gagarin, olet monenmonen lapsuuden sankari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti