Pitkäperjantai tuntui lapsena tosi pitkältä, melkeinpä pitkäpitkäperjantailta. Ja päivä oli silloin aina pilvinen. Kirkossa ei soitettu urkuja ja kirkon sisäpuoli vaikutti tosi mustalta - ainoastaan mansikkakaton mansikat toivat vähän väriä, jos katsoi ylöspäin.
Nyt on pilvinen aamu. Koti on siisti ja keväinen. Pääsiäispuput ja -tiput ovat muuttaneet varaston pahvilaatikosta asuinhuoneisiin. Pikkuriikkiset koristemunat odottavat vielä oksia, joihin pääsevät ja oranssit narupallot odottavat isompia oksia. Pasha on tekeytymässä jääkaapissa. Suklaamunia on olohuoneen pöydällä lasipurkissa ja samanlainen purkki on keittiössä. Ikkunaan on kiinnitetty sinitarralla lasten koulussa tekemät noita-akat, joiden silkkipaperikoristeet alkavat jo hapertua. Ehkä ensi pääsiäiseksi suoritan varovaista konservointia...
Iltapäivällä menen töihin. Klo 15 kuolinhetki on karu ja uruton. Ei mitään kikkailuja.
%20(1).JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti