Tänään tapasin aitoja ihmisiä ja puhuimme ystävyydestä, anteeksiantamisesta ja -pyytämisestä, oravista, nallesta, televisiosta, vanhan äidin terveydentilasta, lehmistä, kesämatkoista, kahvilareissusta, uudesta toimipaikasta, yskästä ja lempiväreistä. Niin - ja kyllähän me lauloimmekin monta laulua.
Nuo aidot ihmiset kuuluvat työkeskuksen väkeen ja minulla on ollut ilo pitää kansalaisopiston laulupiiriä siellä ties-jo-kuinka-monetta-vuotta. Palaute lauluista ja päivän fiiliksestä tulee aina saman tien. Ei mitään teeskentelyä, ei teatteria, vaan suoraa puhetta ja mökötystäkin aina tarpeen tullen. Tiedän, että sanan säilät saattavat siellä usein viuhua ankarastikin, joten tänään opeteltiin laulua ´Anna anteeksi´. Ihan vaan kaiken varalta...
Silloin vuosia sitten aloittaessani ko. laulupiiriä minua jännitti ja pelkäsin, osaanko olla luontevasti työkeskuksen väen seurassa. Olinhan toki ollut aikaisemmin ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, mutta silti pelotti. Ensimmäisestä kerrasta lähtien työ kuitenkin alkoi sujua kuin itsestään ja hienointa asiassa on ollut se, että piiriläiset opettavat minulle asioita joka ainoa kerta, joka ainoa vuosi. Opettavat aitoutta ja elämän pienistä asioista iloitsemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti