(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 7. syyskuuta 2010

Tiistai 7.9.


Eilen oli päivä, jolloin tamperoiduin. (Vähän vastaavaa sanaahan käytetään viinien yhteydessä, mutta tarkoitus on nyt kyllä viinitön.) Nopea juna toi minut Jyväskylästä ja vain yksi ylimääräinen pysäys junakohtauksen takia.
Tänään nautin aurinkoisesta kaupunkipäivästä. Kuljeskelin kiireettä pitkin ja poikin ja välillä hain hallista silakkapihvin, josta väsäsin ruissilakkapurilaisen. Iltapäivällä leivoin pellillisen korvapuusteja ja pellillisen sämpylöitä. Iltaruokana syötiin eilen linssikeittoa ja tänään tuunattua linssikeittoa. Huomiseksi ehkä kehittelen jo jotakin muuta...
Illan kulttuuripläjäys oli kirjastosta (Metso) lainattu mustavalkoinen elokuva Kivettynyt metsä (vuodelta 1936). Näytelmänomainen, pienellä huoltoasemalla keskellä-ei-mitään ja täynnä monenlaisia tapahtumia - tunnetta laidasta laitaan.

2 kommenttia:

  1. Pitäisiköhän sitä itsekin joku päivä tamperoitua ihan kiireettömästi, meiltä kun keskustaan ajaa noin vartin. Voisi kyllä piristää mukavasti syksyn harmautta.

    VastaaPoista
  2. Tamperoituminen tekee hyvää sielulle ja ruumiille...

    VastaaPoista