Eilen olin valvomassa vaaliluetteloa ja luin kirjaa, luin netissä lehtiä ja kudoin rannikkaita. Illalla olin kotona ennen Salkkareita ja loppuiltaan kuuluikin saunominen ja Muslimielämää ja yksi kuiva omenasiideri. Leppoisaa ja ansaittua.
Tänä aamuna kuunneltiin aamuseitsemästä aamukahdeksaan radio-ohjelmaa ja ihmeteltiin hengellisen musiikin tasoa. Ilmeisesti riman ei ole tarkoituskaan olla kovin korkealla, mutta en silti limboamislevyjäkään ymmärrä. No, olen kriittisen äidin tytär ja tyttären äiti... (Olikohan Kauniston Tyyne kriittinen eli menisiköhän se piirre meillä suvussa?)
Aamupalan jälkeen heitettiin matot pihalle ja suoritettiin kevytsiivous imurointeineen kaikkineen. Ennen kymmentä matot pääsivät takaisin sisälle ja asetuimme katsomaan ohjelmaa, johon ei kylläkään ladattu suuria ennakko-odotuksia. Lopputulema: Neljän tähden illallinen oli vielä heikompi kuin mitä kuvittelimme... Jokaista formaattia ei kannattaisi yrittää väenvängällä tehdä suomalaisittain. Halv åtta hos mig on niin hyvin tehty ja supiruotsalaisuudestaan huolimatta aivan ihana. Tai ehkä juuri siksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti