(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Aatonaatonaattona



Aamulla olin koulun joulukirkossa. Päätin säestää virret uruilla, sillä koululaisille on piano jo varsin tuttu ja arkipäiväinen soitin - toista kuin urut, joilla jouluvirret kuulostavat juhlavilta. Loppusoittona eli kirkosta-pois-kävely-musiikiksi valitsin Lumiukko-elokuvan tutun sävelmän. Se toimii aina.
Ruokakaupassa oli muitakin isojen ostoskärryjen kanssa. Nyt ei puutu muuta kuin pari hyasinttia ja purkillinen pikkupikkukurkkuja. Niitä haen huomenna samalla, kun mies hakee asemalta kaksi pirkanmaalaista tonttua. Sitten on meilläkin joulu valmiina...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti