Lippu on vedetty liehumaan ja kuohuviini on viilenemässä. On juhlapäivä. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten muutimme tälle pientilalle. Lapset ja puut olivat paljon pienempiä kuin nyt.
Nautin silloin ja nyt siitä, että puolen hehtaarin metsässä on tilaa hengittää ja tilaa omille ajatuksille. Täällä voi kyseenalaistaa ja olla juuri niin hassu kuin on. Toinen ei toppuuttele eikä tuputa. Hengittää omaan tahtiinsa.
Kaksikymmentä vuotta ei taida olla vielä mikään raja sille, ettei olisi junantuoma...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti