(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 19. toukokuuta 2011

Menossa


Eilen olin palaverissa, jossa uudistusta ja uusia asioita kohtaan tunnettiin pelkoa ja epäluuloa. Muutosvastarinta oli kovaa. Asiat muuttuvat omalla ajallaan ja kehitys kehittyy omalla painollaan - riippumatta siitä, onko se kivaa ja turvallista vai ei. Opin kaksi uutta työsanaa, joiden käyttöä jään kyllä vielä miettimään. Sukkari (sukuselvitys) ja virkkari (virkatodistus), hmmm no jaa...

Otin eilen yhteyttä kaikkiin lapsiini ja sovin tulevani katsomaan heitä. Kaikki (=molemmat) vaikuttivat olevansa iloisia asiasta. Tänään siis hyppään junaan ja junasta pois - toistan sen sitten huomenna. Pidämme pienimuotoisen sukukokouksen matriarkaalisella pohjavireellä.

1 kommentti:

  1. Muutosvastaisuus meissä ihmisissä on alkukantaista pelkoa, muinasjäänne, josta olisi tietoisesti opeteltava eroon ! Mikään asia ei voi eikä saa jumiutua paikoilleen, haasteita täytyy kohdata ja tehdä töitä, jotta asiat muutuisivat , sillä muutos on yleensä parempaan päin.
    Ja nämä -arit...hyvätavaton tätä villitystä: eskari, muskari, viskari, neukkari, tokari, linkkari, teinari, ja mitä vielä ;)
    Tuota sukkaria en olisi ymmärtänyt ilman selitystä. Höh, sanon minä !

    VastaaPoista