(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Sørgmodig Noreg


Norjassa on suuri suru. Tuntuu itsekkäältä kirjoittaa omasta aurinkoisesta kesäpäivästä, joka oli onnea tulvillaan. En siis kirjoita.
Maailma kutistuu tällaisten tapahtumien jälkeen. Jos toissapäivänä pidin Norjaa kaukaisena, se tuli saman tien lähemmäksi. Mielettömien tapahtumien edessä on kysymysmerkkejä joka paikassa ja vastauksia puuttuu kaikilta.
Ehkä huomenna palaan jo värillisen kuvan kera.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti