Tänään luin Pirjo Rissasen kirjaa Muistot ja istuin sohvannurkassa nauttien kepeästä kirjoitustyylistä, joka ei ole liian hepohentoahelykieltä, mutta vähän kevyempää kuin mitä oletin. Kirjan yhtenä aiheena oli vapaaehtoinen lapsettomuus ja mihin se perustui ja mitä kaiken takana sitten oli.
Olen aina halunnut olla äiti. Jos niin ei olisi käynyt, olisi se ollut kova paikka, mutta ehkä olisin kestänyt sen. Sen tiedän, että lapsi tai lapsia olisi kuitenkin perheeseemme tullut - jo muualla syntyneitä, joilla olisi ollut äiti haussa.
Ymmärrän niitä ihmisiä, jotka haluavat elää elämänsä monistamatta itseään. Sen päätöksen takana kun on varmaan asioita, joista ei kukaan muu tiedä. Eikä tarvitsekaan tietää. Itsekin tiedän, että liian iholle tulevat kysymykset haavoittavat - jokos teillä? ettekö halua? - kun menossa voi olla tiesmonesko pettymys, kuukausi kuukauden jälkeen.
Äitiys ja lapset ovat ihaninta ja haavoittavinta, mitä tiedän. Siksi varonkin olemasta liian utelias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti