lauantai 12. kesäkuuta 2010
Rappioromantiikkaa
Olen aina pitänyt jipoista ja jekuista. Sisustukseenkin on kiva ujuttaa kutkuttavia yksityiskohtia, jotka naurattavat ainakin meitä, Laurilan asukkaita. Kuvassa on suurta huutoa olevat valkoiset tikkaat, jotka mies minulle pyynnöstäni värkkäsi. Pergola on niiden sijoituspaikka ja eivät todellakaan johda minnekään...
Nyt eletään aikaa, jolloin kaikki umpiruostunut, puhkipierty, kulahtanut ja rapistunut on in. Eivät tienneet Jooseppi Kenkkunen ja Juutas Käkriäinen (Ryysyrannan Jooseppi ja Putkinotko -miehet) olevansa paljon aikaansa edellä! Mitä ruostuneempaa, sitä hienompaa (ja kalliimpaa)! - Myönnän itsekin sortuneeni, mutta ihan pikkuisen. Peltikyltin halusin ja nuo tikkaat ja muutaman tekstillisen jutun.
Mitä on edessä muutaman vuoden kuluttua? Kirpparit, kierrätyskeskukset ja roskalavat ovat pullollaan sisustusta, jota kukaan ei enää halua. Silloin on jonkin toisenlaisen jutun vuoro ja sen luemme sitten sisustuslehdistä ja -blogeista...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hupaisat nuo tikkaat. Itse hurahtanut täysin rappioromantiikkaan, mutta minulla ollut tauti jo pitkään, lienenkö trendien edelläkävijä. :)
VastaaPoistaSamaa miettinyt, mitä sitten, kun valtavirralla innostus mennyt ohi. Silloin minulla edessä apajat kirpputoreilla. Nyt jotkin hinnat aivan huvittavat. Mukavaa sunnuntaita!