Eilen vietimme prinsessa Victorian ja Daniel Westlingin häitä ja hyvin näkyivät häät onnistuvan. Päivän päähenkilöt olivat iloisella ja herkällä tuulella. Musiikin suhteen höristelin tietysti korviani ja etenkin Benny Anderssonin (se toinen niistä ABBA-miehistä) säveltämä laulu oli tosi kaunis. Sen ensimmäisen kantaesityksen (Karin Rehnqvist) suhteen ei olisi ollut väliksi, vaikka olisi jäänyt pöytälaatikkoon... Jörgen Elofssonin ´When you tell world you`re mine´ oli nykyaikaisuudessaan raikas. Vihkimisessä lauletut kaksi virttä löysin Ruotsin kirkon virsikirjasta ja varsinkin vuodenaikavirttä voisi käyttää muissakin tilaisuuksissa.
Hääkonkarina kiinnitin huomioni siihen, että tämäkin hääpari joutui turvautumaan vihkilupauksessa papin edellälukuun. On joko maan tapa tai sitten kaikenvaravakuutus unohtamisen ja jännittämisen vuoksi.
Sääliksi kävi niitä turvamiehiä, jotka joutuivat juoksemaan kaupungin ympäriajossa koko ajan kiesien vierellä. Koomisuusaste oli jokseenkin korkea, kun pikkutakin liepeet vain viuhuivat ja edelläkulkeneiden hevosten lantakasojakin piti tarkasti väistellä...
Jk. Muistan seuranneeni edellisiä Ruotsin häitä tasan kolmekymmentäneljä vuotta sitten Pyhäjoella, Parhalahden kylällä, Peltokedon tyttöjen naapurin televisiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti