Jemina, Lumi, Aamu

Tänä talvena ihmisillä on ollut puhumista. On ollut pakkasta ja tuulta ja lunta enemmän kuin naismuistiin. Missä kaksi tai kolme on ollut koolla, on siellä päivitelty ja päivitetty säätilannetta. Hyvähän se on, ettei tarvitse miettiä puheenaiheita!

Kävin laulattamassa Ikiviuhkoja ja taas kerran mietimme sitä, kuinka monissa kevyen musiikin lauluissa on olemassa hengellinen lataus. Tällä kertaa oli yhtenä lauluna Matti Siitosen ja Vexi Salmen Katso luontoa ja huomaa. (Pieni lainaus: "Katso luontoa ja huomaa, että Luojan luomaa parantaa ei voi.") Hyvin sopisi seurakunnan tilaisuuksissa laulettavaksi - olkoonkin, että joidenkin mielestä edustaisi panteismia ja sehän taas ei sovi ollenkaan... Palataan asiaan.

Eilen illalla nautimme Kotikatsomon Naisia kaupungilla -sarjan kolmannesta osasta. Kaikki neljä avainhenkilöä ovat kuin suoraan elävästä elämästä otettuja. Kaikkihan me tunnemme jonkun naisen, joka yrittää epätoivoisesti olla yhtä nuori kuin tyttärensä. Naisen, joka on ihastunut työkaveriinsa. Naisen, joka on eronnut ja haikailee hieman kuitenkin vanhaan suhteeseen. Naisen, joka joutuu elämään äitinsä tyrannikomennon alla. - Kiitokset, Venla Mäkelä ja Veikko Aaltonen!

Hyvää helmikuuta!

Uusi kuukausi ja neljä viikkoa täysin tyhjiä lehtiä olemisen kirjassa... Haastavaa, etten sanoisi.

Posti toi mukanaan parit bambupuikot ja lankasakset, jotka ostin Huuto.netistä. Siitäpä sain kimmokkeen päätellä parit kutomani villasukat, jotta kutomiskoriin mahtuu uusia tekeleitä ja väsäyksiä...

Työhuoneen infernaalinen kaaos on osaksi selvitetty, mutta vielä on ostettava säilytyslaatikoita aikamoinen liuta. Nautin siitä, kun tavarat on laatikoissa (oikeilla paikoillaan) ja laatikossa lukee, mitä se sisältää. Olen siis kuitenkin jonkinsortin perfektionisti, vaikka sitä ei helposti uskoisi. Ehkä se on kaikkien näiden ryppyjen ja kilojen sisällä tositosi piilossa...

Mustaa ja valkoista #9

Aiheena on KURVIT / MUTKAT.

Historiasunnuntai

Tästä päivästä on kulunut suuri osa työhuoneeni Lundiarivistön inventoimiseen. Kaikenlaista tarpeetonta ja myös tarpeellista on kulkenut käsien läpi. Mies on kunnostautunut vanhojen valokuvien skannaamisessa ja olen vienyt hänelle aina vaan lisää kuvia työstettäväksi.
Jos on suhteellisen hyvin säilytystilaa kaikelle sälälle niin silloin tulee säästettyä olennaisen lisäksi myös epä-. Nyt haluan säilyttää lasten piirroksia, kirjoituksia, omia lehtijuttuja, pientilaan liittyviä historiallisia papereita (lohkomistodistus, sähkösopimus, talon lopputarkastuksen asiakirja) ja muuta, jolla on omassa historiassa tärkeä merkitys. Roskapussiin ei joutunut poistettavista paljoakaan, jotakin paperisilppuriin, jotakin saunan pesään ja eniten kuitenkin kirpputorille.

Mielenkiintoisimpia lehtileikkeitä oli joskus 1998 paikkeilla talteen repäisty aikauslehden sivu, jossa on Titanicin matkustajien nimiluettelo - siis pelastuneet ja hukkuneet. Niin että meiltä löytyy seKIN dokumentti, joskaan ei ihan alkuperäisenä.

Tänään isäni täyttää 85 vuotta. (Joku sanoo varmaankin, että täyttäisi. Minä sanon kuitenkin, että täyttää. ) Onnenvilkutus sinne tuonilmoisiin...

1234-haaste #8

Viikon haasteaihe on "3G"

Kevättä kohti keittiössä

The Pipo valmistui klo 00.38 tämän päivän puolella! (Pääsee kuvattavaksi, kunhan olen päätellyt langat.) Mies oli mielissään. Loppulangan jaoin kahtia ja kudon siitä ranteenlämmittimet samalla joustinneuleella (3 o 2 n), jota pipokin on. Ensimmäinen jo tulikin alkuillasta valmiiksi ja aloitan pian toista. Lanka (Shokay Jakki) on aivan ihanaa kutoa! Langan syntyperä on Himalayan vuoristossa missä elää valtaosa maailman 14 miljoonasta jakista. Tuo majesteettinen eläin asustaa 3000 metrin korkeudessa vuoristossa ja tuottaa noin 1 kg karvakuitua vuodessa. Shokay työllistää noin 260 perhettä, jotka kasvattavat ja hoitavat jakkeja työkseen. Shokay tukee näin tiibetiläistä yhteisöä antaen heille mahdollisuuden koulutukseen ja kehitykseen. (Lainaus Poppelin sivuilta.)


Tänään oli siivouspäivä. Vaihdoin keittiöön verhokapan ja kaitaliinan. Kevättä kohti, jos ei muualla niin ainakin keittiössä... Päivälliselle katoin vihreät lautaset, keltaiset leipälautaset ja vihreät lasit. Väriterapiaa!

Torstain tohinaa

Pipon kutominen jäi pahimmoilleen vaiheeseen - en usko päälaettoman pipon olevan kovinkaan järkevä vaihtoehto näillä pakkasilla... Oli siis asiaa Poppeliin.
Mukaan lähti Shokay Jakkia yksi vyyhti siihen pipoon, pari ruskeasävyistä Fabelia ja sitten toisesta kaupasta pari roosaa Isoveljeä, pari Woolia ja uusi Polkka. Loput siis muuten vain.
(Kyseisen pipon, mallia Jacques Cousteau, kutominen muuten kasvattaa kärsimätöntä luonnettani, kun olen joutunut purkamaan välillä useammankin kerroksen. Jotenkin tuo joustinneule 3 o, 2 n ei oikein mene selkäytimeen...)

Junamatkalla istuin mennessä ja tullessa saman puheliaan ihmisen kanssa, joka antoi aiheen novelliin. Ehdottikin sitä itse.

Koulunkäyntiä

Pupula odottaa kevättä...

Tämä talvi muistuttaa vanhanaikaisia talvia, jolloin oli paljon lunta ja pakkasta. Aloitin koulunkäynnin syksyllä 1965 ja talvi 1965-1966 oli todella kylmä. Lampin Suojalle (vanhalle suojeluskuntatalolle) ei ollut Keskipellosta pitkä matka kävellä, mutta muistan kaikkien talvivaatteiden olleen silloin tarpeen. Koulu toimi talon yläkerrassa ja eväsmaitopullot laitettiin uunin eteen, etteivät ne olisi jäätyneet. Talon päässä toimi koulukeittola ja Luimulan täti laittoi keittoruokaa, mannavelliä ja muuta vastaavaa. (Näin muisteltuna tädillä ei ollut ehkä kulinarismin kaikki aseet terävimmillään...) Koulunkäyntini alkutaipaleelta muistan elävästi sen, kun opettaja Anni Laakso torui minua kirjoitettuani e-kirjainta yhden rivin liikaa. Jouduin seisomaan pulpetin viereen...

Tämä talvi on sellainen talvi, joka jää mieleen ja kuviin. Laurila pukeutuu kärpännahkaviittaan päivästä toiseen - samoin Pupula, Kettula ja Repola. Kauneutta on niin, että se melkein pakahduttaa ja toisaalta myös arkipäiväistääkin jo itsensä.

Elämyksiä

Näinä päivinä olen tuntenut itseni tarpeelliseksi. Tämä ei ole ihan ainutlaatuinen eikä -kertainen tunne, mutta silti hyvinkin mainitsemisen arvoinen.

Eilen illalla olin iäkkään ihmisen sairasvuoteen vieressä - melkein sattumalta tai sitten tarkoitettuna. Ehkä oli tarkoitus opettaa meille viisikymppisille jotakin elämän arvostamisesta, sen hauraasta kauneudesta. Työkaverille tilanne oli entuudestaan jo tuttu, minä hieman ensin arkailin. Hyvä oli, kun menimme ja veisasimme. - Tänä aamuna oli tuo väsynyt yhdeksänkymmentäneljävuotias lähtenyt tuonilmoisiin.

Tänään sain olla töissä päiväkodin siunaamishetkessä. Juhlavieraat osoittivat pukeutumisellaan tiedostavansa tilanteen arvokkuuden ja käyttäytyivät hienosti. Uusi talo on tilava, toimiva ja kodikas. - Sielläkin oli hyvä olla mukana laulamassa. Kahvihetkessä viivyttiin pitkään, kun ei ollut kiire pois.

Aivojumppaa

Olen aina pitänyt sanaristikoiden ratkaisemisesta ja sanapeleistä. Luulin, että sudokut olisivat minulle epä-matemaattiselle ihmiselle täysin ulottumattomissa, mutta yhdellä junamatkalla Helsingistä Tampereelle mies (oma) kärsivällisesti jaksoi selittää pelin ideaa ja opin ja ihastuin ja hullaannuin. Miehen lisäksi siis sudokuun.

Nopeat pelit ja päättelytehtävät eivät ole minua varten. Onneksi tässä perheessä on kolme sellaisiin soveltuvaa yksilöä.

Sanaristikoiden maailman sanasto on luku sinänsä. Juttelimme asiasta kerran yhden työkaverin kanssa ja totesimme osaavamme hyvin eksakteja sanoja - jana, atomi, atolli, epuu, rasa, Tea Ista, Helena Kara, Sharon Tate, Idi Amin, Aslak. Läheskään kaikki nämä sanat eivät olisi tulleet tutuiksi työympäristössä, joten ristikoiminen avartaa!

Mustaa ja valkoista #8

Aihe: PARASTA ELÄMÄSSÄ

Ohje

Sano itsellesi tänään: Minä pidän sinusta.
Sano ihan silläkin uhalla, että joku moittisi sinua itserakkaaksi.
Sano se itsellesi - kaiken uhalla.

1234-haaste #7

Viikon haasteaihe:

" koko nimesi kirjainmäärä (myös sukunimi ja toinen/toiset nimet lasketaan mukaan) "

Paratiisista

Jollakin foorumilla törmäsin sanaan ´ulospäinkääntynyt´ ja se kuulosti minusta herkullisen huvittavalta. Samalla tekniikalla myös ´sisäänpäinsuuntautunut´ muuttaisi luonnettaan; olisi heti hyväksyttävämpi vaihtoehto.
Esikoinen käytti minusta kerran ilmaisua ´vertikaalisesti haasteellinen´. Siinä vaiheessa kyllä olinkin auttamatta perheen lyhyin ihminen, joten hyväksyttävä oli tuo julma totuus.

Tänään onnittelen hyvää ystävääni Leenaa, joka viettää syntymäpäiväänsä. Esikoisen kummitädin ominaisuudessa hän kuuluu lähi-ihmisiimme.

Konsonansseja

Ihanan laiska perjantai. Ohjelmassa on ollut mm. kokkailua. Päivälliseksi tein kasvispihvejä ihan oman reseptin mukaan vai pitäisikö oikeastaan sanoa reseptittä - porkkana-ja lantturaastetta, perunamuusia, pestoa, pari kananmunaa, yrttisuolaa, korppujauhoja ja ne vaan kaikki sekaisin mössöksi. Muotoilin pihvit ja paistoin ne rypsiöljyllä. Pihvien seurana sinihomejuusto-partaäijäkastiketta, jonka maustoin currylla, couscousta ja kasvisraastetta. Vatsa tuli sopivan täyteen ja jälleen kerran oli kiva huomata, että itse osaa tehdä vaikka mitä...

Illalla kudoin punaraitaisesta seiskaveikasta pitempien sukkien vartta. Novita-lehdessä vaan oli vähän virheitä, joten pääsin eka sukan kantapäähän asti ja jouduin sitten purkamaan pitkän matkaa. Puhisin vähän aikaa ja sitten jatkoin kutomista. - Tänään piti ilmestyä muuten uusi Novita-lehti, mutta ei vielä ainakaan tänä iltana sitä löytynyt paikallisesta smarketista.

Vapaa torstai

Unisukka ykkönen iki-ihanasta Fabelista.

Pakkasaamu tänäänkin, mittarissa -25,3 astetta ja yöllä näkyy olleen vielä muutama aste kylmempää. Eilen kävelin parinkymmenen asteen pakkasessa kylältä kotiin ja se nyt oli vielä ihan siedettävää, kun piti vauhdin tarpeeksi kovana. Näkökenttä vaan oli taas aika vähäinen, kun koko ajan huurtui...

Kalenteri on täysin tyhjä tämän päivän osalta, mutta en usko sen olevan mikään probleema. Ehkä kirjoitan kirjeen, ehkä leivon, ainakin kudon ja katson vaikka jonkin elokuvan. Imurointi voisi olla kova sana - tässä vaiheessa viikkoa...

Harmoniaa

Eilisen liikuntana oli reipas kävely kylälle ja takaisin. Matkaa kertoi askelmittari kertyneen yhteensä 7,08 km ja aikaa kului 70 min. Monta kärpästä yhdellä iskulla, kun tuli liikuttua, säästyi bensaa, eikä tullut saastutettua luontoa. (Yksi huumorintajuinen työkaveri totesikin, että sädekehä kasvaa kyllä koko ajan ja lupasi sitten sanoa, kun se turpoaa niin pahasti, että menen sen voimasta ihan koukkuun...)

Illan ohjelmassa oli sukankutomista, telkkarin katsomista (mm. Suurin pudottaja, Ilman kavaluutta 1/4) ja saunomista. Leppoisaa harmoniaa, joka monia saattaa kyllästyttää, mutta josta minä ammennan voimaa ja jaksamista.

Eilen tuli muuten kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun esikoinen sai nimekseen Jyri Antero - siihen asti oli kulkenut vain hellittelynimillä kunnon venäläiseen tyyliin. Sinä talvenakin oli kovia pakkasia ja lasta ei voitu viedä ulos moneen viikkoon.

Maailma on kaunis

Tankkauspiste: kaakaopapuja ja goji-marjoja

Tiistai alkoi Ikiviuhkojen lauluryhmällä, jossa tuli puheeksi ikä ja äänen madaltuminen. Totesin oman ääneni jo madaltuneen. Nauroivat ja sanoivat vielä-niin-nuoreksi. Sanoin olevani kyllä jo kuudennellakymmenellä. Pistivät paremmaksi saman tien! Joukosta kun alkoi löytyä kahdeksannellakymmenellä ja yhdeksännelläkymmenellä olevia ja joku sanoi, ettei viitsi edes sanoa.
Päivän laulut olivat: Käymme yhdessä ain, Rakastan elämää ja Maailma on kaunis. Tuo viimeinen laulu pitää tänä talvena erityisen hyvin paikkaansa!

Unisukka ykkönen tuli eilen illalla valmiiksi. Ennen kakkosta on kiva välillä kutoa taas paksummasta langasta ja otin seiskaveikkakerän ja illalla aloitin sukanvartta. Teenpähän esikoiselle lyhytvartiset pitempivartisten kaveriksi - luulen, ettei sukkien saajalla ole mitään sitä vastaan...

Maanantai - taas!

Viikot mennä vilistävät sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä... Nyt taas ollaan maanantaissa ja vastahan se oli äsken.

Aamusta olin muutaman tunnin laskemassa tilastoja apuna ja totesin niiden olevan niin syvältä, niin syvältä. (Voimasanoja ei moisessa laskentapaikassa oikein viitsinyt käyttää.) Tilastolomakkeet kun kuulemma uusiutuvat usein ja kysytään entistä tarkemmin lukuja. Oletan, että seuraavaksi kysytään jumalanpalveluksiin osallistujien painoindeksiä, henkilökunnan älykkyysosamäärää, kirkkokahvien vahvuusastetta ja seurakunnan tiloissa käytetyn sinitarran vuosittaista käyttömäärää. No, yhteispelillä ja hurtilla huumorilla selvittiin laskemisesta ja saatiin monta isoa lukua paperille. Hyvä me!

Mustaa ja valkoista #7

Haasteen aiheena on SÄÄ.