1234-haaste #23

Viikon haasteaihe:

"lempi-/onnennumerosi"

* Numerot ovat sinänsä minulle hyvin tasa-arvoisia, mutta olkoon nyt vaikka tuo...*

Jk. Ihan alkuperäinen kuva on mieheni ottama, runokirjan kansikuva. Ja tarkemmat tiedot:

NIMEKE	... ja kaksitoista kirvesmiestä / Seppo Ojala, Marjatta Öhman, Pentti Öhman
JULKAISUKIELI	suomi
JULKAISUTIEDOT	[Petäjävesi] : Petäjäveden seurakunta, 1998 ([Jyväskylä] : Kopijyvä)
ULKOASU	56 s. : kuv. ; 21 cm
ISBN/HINTA	952-90-9577-5 (nid.)

Onnenfanfaarit!

Onnittelut saa se, joka tunnistaa itsensä kuvasta... Kuva on vuodelta 1963 ja valokuvaajaksi epäilen vahvasti Sykäräisen Reinoa.

Muutimme "kesäasunnolle" eilen ja ensimmäinen yö on takana. Unta riitti yhtä soittoa puoli seitsemään asti. Mies oli jossakin vaiheessa herännyt ja kuullut käen kukkuvan. Eilen päivällä kuulimme sen myös - ensimmäisen kerran tänä keväänä.

Kyltti

Kuisti on saanut muutaman uuden yksityiskohdan. Kaikkihan sen tietävät, että rakastan kirjaimia, tekstejä ja erityisen ilahtunut olen ollut viime aikojen kylteistä. Suurin osa kylteistä vaan tahtoo olla joka paikassa samaa ja sisustusliikkeiden meille-pakko-väkisin tarjoamaa mukavanhaa uustuotantoa... Onneksi kuitenkin muutakin on tarjolla ja siksi ilahduin tuosta kuvan kyltistä tavattomasti.

Linnut aloittivat konserttinsa jo aikaisin aamulla ja Facebookissa joku mainitsi heränneensä konserttiin aamuneljältä ja silti olevansa hyvällä tuulella. Eihän nyt linnuille voi olla vihainen, eihän?

Kukka, Floora ja Flora

Kukanpäivänä oli syytä kuvata jotakin kukikasta Laurilasta. En ole koskaan ollut mikään kukkakuosien, romantiikkaruusujen tai pikkukukkakankaiden vannoutunut ystävä. Marimekon Unikko tekee poikkeuksen - siitä olen pitänyt aina. On meillä muutakin kukikasta, mutta mieluummin suurina pintoina kuin piperryksenä.
Tämä kerma-ja sokeriastia tekevät poikkeuksen linjasta. Liisa ja Erkki saivat ne häälahjaksi kohta viisikymmentäviisi vuotta sitten ja minusta nuo ovat aivan hurmaavat. Kermakon alla oleva pikkulautanen on samaa sarjaa - sitten on vielä puoli tusinaa asetteja ja iso pullalautanen. Kuusi kahvikuppia ja viisi lautasta taisivat kulua avioliiton alkuvaiheissa, kun en muista niitä lapsuudesta ollenkaan.

Aurinko on hellinyt lähes koko päivän. On siis syytä todeta, että on ollut hyvin leppeä koko hela torstai!

Valokuvatorstain 166. haaste

Tämän viikon haastena on ainoa mitä voin ajatella.

Kevään lämpimin päivä

Tämä oli kevään lämpimin päivä, joten teimme kesälomamatkan Keski-Suomessa. Kohteina Konnevesi, Suolahti, Äänekoski. Mukavan rento päivä - kiertelimme kirppareilla, söimme hyvin, nautimme kevätjätskit ja paistattelimme päivää.

Eilinen Helsingin piispanvaalipäivän tulokset olivat hyvin kutkuttavat. Matti Poutiainen sai vain kymmenen ääntä enemmän kuin Irja Askola. Pyryn 23-vuotispäivänä sitten on vaalin toinen kierros. Jännäksi menee...

Facebook viestii sekä ilot ja surut. Tänä iltana sain lukea sieltä, että Heikki Kotila, ystäväni ja kuorokaverini vuosien takaa, on lähtenyt tuonilmoisiin. Hän olisi heinäkuussa täyttänyt 50 vuotta.

Nice vai mies?

Helsinkiin valitaan tänään uusi piispa tai siis vaalin ensimmäinen kierros käydään tänään. Olen uumoillut, olisiko nyt naisen aika päästä sille paikalle... - Oma suhteeni naispappeuteen ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Olen tavannut naisia, joiden ei olisi missään tapauksessa pitänyt saada pappisvihkimystä ja olen tavannut säälittävän surkeita miehiä lipereillä. Ystäväpiirissäni on monta naispappia, jotka ovat hyviä työmyyriä omalla paikallaan ja siltikään en ole täysin vakuuttunut siitä, olisiko naispappeus ollut heidänkään kohdallaan ainut vaihtoehto työuran suhteen. Olen ongelmallinen ihminen, myönnän.

Niin tai näin, koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Ongelmastani huolimatta valintani olisi (jos minulla olisi äänioikeus) Irja Askola.

Kesää odotellessa

Tällä viikolla kesän pitäisi sitten alkaa, sanoi Pekka Pouta. Luvassa on jopa hellelukemia, joten puiden silmut taitavat poksahdella nopeasti lehtikuntoon. Nämä muutaman päivän sateet ovat jo tehneet hyvää viheriöivälle luonnolle.

Aamulla avasin makuuhuoneen ikkunan aikaisin ja pääsimme nauttimaan ilmaiskonsertista, jonka lähiseudun linnut meille järjestivät. Linnunlaulu lumosi meidät silloinkin, kun ensimmäistä kertaa tulimme tähän pihaan parikymmentä vuotta sitten... Vaajakoskelaislähiössä kun ei sitä kovinkaan usein kuullut, vaikka Haapaniemi oli toki paljon muutakin kuin betonia, asfalttia ja melua. Silti kyllä maalla on mukavaa...

Mustaa ja valkoista #22

Äiti,
äitiys,
äidillisyys,
muisto äidistä
- tai äitiydestä.

Äitienpäivänä

Kuva: Pentti Öhman

Tänään vietetään äitienpäivää ja minä olen ylpeä äiti. Äidiksi tosin minua auttoi tulemaan elämäni suurin rakkaus, joten kiitos tsiljoonasti!
Olen ollut äiti 48 vuotta. Tämä matematiikkahan perustuu äitityövuosiin, jossa lapset lasketaan erikseen. Olen ollut 25 vuotta esikoisen äiti ja 23 vuotta kuopuksen äiti - sehän on yhteensä 48... Ei kulu kuin muutama vuosi ja äitityövuodet ylittävät jo oman ikäni!

Tasavallan presidentti muistaa ansioituneita äitejä aina näin toukokuun toisena sunnuntaina ja myöntää heille kunniamerkin. Minä otan nyt vallan omiin käsiini ja myönnän jokaiselle äidille kunniamerkin ikään, säätyyn ja lapsilukuun katsomatta. Jokainen on sen ansainnut valvomalla, itkemällä, huolehtimalla, kulkemalla yhdeksän kuukautta tenderi edellä, synnyttämällä suurella tai vielä suuremmalla kivulla ja elämällä äidin elämää.

1234-haaste #22

Viikon haasteaihe:

"milli"

Surua ja iloa

Oma katukahvilamme odottaa vielä asiakkaita, mutta ennen sitä on vielä putsattava pöydät ja tuolit kunnolla. Mies kertoi eilen, että ensi viikolla pitäisi kesän alkaa...

Tänään lähden kahteen työtehtävään, jotka ovat tunnekirjoltaan aika lailla vastakohtaisia. Ensin hautaus; surunkyyneliä, kaipausta, ahdistusta, syyllisyyttäkin. - Joku kysyi kerran omasta jaksamisestani moisissa töissä ja jäin miettimään... Vuosien myötä tietysti rutiinia tulee, mutta se on myös apu, jolla jaksaa tehdä työtä. Jos surisi pohjattomasti jokaisen omaisen kanssa joka ainoa kerta, ei varmaan kestäisi. Myönnän, että tulee kertoja, jolloin on kivettävä itsensä täysin, jotta pystyy edes tekemään työnsä. Pienen lapsen hautaus on yleensä eniten voimavaroja kuluttavaa ja sen jälkeen on itsekin rikki.
Päivän toinen työ on sitten avioliittoon vihkiminen; ilonkyyneliä, onnea, melkoista tunnemylläkkää. Vanha kirkko toimii edelleenkin ihmiskeholähtöisellä lämmitysjärjestelmällä, joten voi olla, että näin toukokuun alussa, äitienpäivän aattona ei siellä vielä kovin lämmintä ole... Mutta tärkeintä on, että he saavat toisensa!

Yksin ja kaksin

Vietin eilisen päivän melkein kokonaan yksin ja ilman aikatauluja/utan tidtabeller. Aamupäivällä spinnasin puolisen tuntia ja omistin sen kansleriystävälleni Maijalle, joka täytti kunnioitettavat 70 vuotta. Sitten suihkun jälkeen oli jo lounaan aika ja mieli teki sinihomejuustosalaattia - sitä siis tein, hain postit ja luin ja söin. Päivän mittaan katsoin myös elokuvan Rakkauden kenttä, joka oli henkilöpalvonnassaan jopa koominen, mutta joka kertoi myös hellyttävästi roturistiriidoista. Loppu hyvin, kaikki hyvin - auto lähti, mutta palasi kuitenkin ja tarina päättyi niin kuin pitikin...
Kutomista kuului myös eiliseen päivään, lukemista, yksi pieni palaveri ja illalla vielä oleilua ja saunan lämmitystä. Ja sitten oltiinkin jo taas kaksin.

Tänään oli kahden seurakunnan papit ja kanttorit koolla. Varasin parin tunnin palaveriin lankaa ja puikot. Sukanvarsi alkoi ja edistyi mittavasti. Kaiken lisäksi meillä vielä oli erittäin hauskaa!

Tunnustus

Meillä on Paratiisi kotona,
ei tarvitse haikailla muualle.
Kotiin on aina kiire,
missään ei ole niin hyvä kuin kotona,
vuosienkin jälkeen.
Meillä on ystävänpäivä joka ikinen päivä,
meillä on niin paljon,
että toisia käy usein sääliksi.
Meillä on aina kiire
sen parhaan ystävän luo,
kotiin.

Vuosien takaa

Tänään tulee kuluneeksi 31 vuotta siitä, kun matkasin lentokoneella ensimmäisen kerran ja huomenna tulee kuluneeksi sama vuosimäärä siitä, kun matkasin toisen kerran ja kolmatta kertaa ei ole vielä tullutkaan... Lensin Helsingistä Jyväskylään kokouskutojaystäväni häihin. Niin että onnittelut vielä tätäkin kautta hääpäivän johdosta! Tuosta matkasta minulla on vielä lentolippu muistona kirjassa, jonka kannessa lukee ´Muistoja´. (Kaikenlaisia kuitteja, elokuvalippuja, matkalippuja, ystävien kirjoituksia yms sisältävä tee-se-itse-kirja.)

Eilen tuli ihan selvä kevätfiilis, joka sai minut silittämään keväisiä liinoja olohuoneeseen. Violettisävyiset liinat saivat väistyä ja keltainen veti pitemmän korren! Eteisen lattialle pääsi uusvanha räsymatto, joka sekin on vaaleampi kuin edeltäjänsä.

Jk. Vaikka laulua ei saa pilkata (Jyrin usein käyttämä lause pikkujyrikautena) oli ihan pakko vääristellä tänä aamuna aamuhartauden virttä... "Suurempi kuin sydämeni, pienempi kuin haimani..."

Onko kukaan kysynyt koiralta?

Kävimme tänään Keuruulla ja kirpparilta löytyi kunnon räsymatto, viinicooleri, muutama vanha puutarhalehti ja pari pöytätablettia. Lahjatavaraliikkeessä kävin ihailemassa tavaroita, mutta en raaskinut ostaa mitään - ruokakaupasta sitten tein löydön eli ostin sieltä kauniin valkoisen lyhdyn kuistille... Valkoinen väri on ilman muuta must tänä keväänä ja kesänä; ainakin, jos sisustusaiheisiin kymmeniin blogeihin on uskominen. Seinät, lattiat, katot, kaapit, laatikot, korit, pikkutavarat vaan valkoisiksi, niin on trendikästä. Eri asia on vain sitten, että ne kymmenet ja sadat kodit ovat kaikki ihan samannäköisiä. - Säilytän mieluummin siniset ovenpielet, punaiset tyynyt, värikkäät pöytäliinat ja monen-eri-tyylin tavarat ja olen auttamattoman out ja epämuodikas.

Puhuttiin tulomatkalla autossa koirista ja niiden kirmaamisesta ilman hihnaa/talutinta/narua. Joku oli kirjoittanut koirien vapauden kaipuusta ja siitä, kuinka on väärin rajoittaa niiden elämää. Kaikki koirat kun kuulemma haluavat juosta. Rohkenen epäillä asiaa. Onko kukaan kysynyt koiralta, haluaako se juosta... Onko kukaan kysynyt? - minä vaan kysyn...

Tykkään susta

Luin jostakin lehdestä taannoin juttua siitä, kuinka verbaalista rakkaudentunnustusta paljon parempi vaihtoehto olisi vaikkapa autonrenkaiden vaihtaminen tai pullan leipominen. Rohkenen olla eri mieltä taas kerran. Ehkä suomalaisuuteen elämänmenoon ei oikein istukaan se MRS, mutta voihan sen sanoa toisinkin... Olet tärkeä / tykkään susta / kulta - siinäpä vaihtoehtoja. On se kuitenkin jokaisen kiva kuulla silloin tällöin tai usein. - Ja ne renkaat ja pulla ovat myös ihan ok, mutta ne ovat kiltteyttä ja oman osaamisalueen juttuja, joita tulee jaettua muutenkin toiselle.

Auringonpaiste ja viikonlopun sadepyrähdykset veivät melkein kaiken lumen Laurilan pihasta. Pari hullua pikkukasanpoikasta enää yrittää harata vastaan. Kuuntelin tänään tähän vuodenaikaan sopivaa laulua. Omasta hyllystäkin löytyi kevätmusiikkia - Debussyn musiikki kun on kepeää, kevyttä, pienellä kevätflirtillä varustettua...

Mustaa ja valkoista #21

KESÄPAIKKA.

Vuodesta 2000 alkaen meitä lumonnut rauhan tyyssija...

Ministeri

Tämä otus liikkuu pihallamme useimmiten aamuisin. Kulkee arvokkaasti ja samalla kuin housujaan aamutuimaan nosteleva isäntä. Katsastelee tiluksia ja sitten välillä rä(ä)käisee lujaa. Mainosmaailman vaikutuksen johdosta annoimme fasaanille nimen Ministeri Kukko. Yhtenä aamuna Ministeri tuli puolijuoksua Ihakintietä pitkin - en tiedä, missä oli yönsä silloin viettänyt. Luultavasti joronjäljillä.

Sunnuntaiaamu on harmaa ja melkeinpä pimeä. Onneksi mieli on kirkas kuin Talvikolmion Sirius... :)


Jk. Eilen tuli sitten kirjoitettua mitä sattuu ja tämähän se 400. postaus vasta on... (Yksi luonnos oli jäänyt listalta poistamatta.) No, en onneksi paljoa valehdellut!

Vappuilua

Tämä on neljässadas (400.) postaus ja siksi on syytä liputtaa! Samalla kertaa saa lippu liehua vapun kunniaksi... Toivoisin, että tämä päivä säilyisi kevään, työväen, ylioppilaiden ja suomalaisen työn päivänä ja siksi minua ärsyttää suunnattomasti se, että ääriuskonnolliset piirit järjestävät omia jeesusmarssejaan juuri vappuna. Kilpien kiillotusta, krapulavapaan ja kirkasotsaisen elämän esittelyä vähän samalla tyylillä kuin se edesmennyt kirkonmies, joka joka joulu muisti joulusaarnassaan mainita oman perheensä jouluseimitraditiosta...

Tänä aamuna herättiin jo kahdeksalta, vaikka eilen illalla tuli valvottua yli yhteen. Vappuaamun brunssi oli runsas ja sitten on ehditty katsoa boksilta aivan hervottoman hyvä, outo ja kummallisuudessaan hauska elokuva Adamin omenat.
Eilen etsimme ilmapalloja, kun kumpikin muisti, että ne olivat olleet pääsiäiskoristelaatikossa ja sitten ne oli laitettu johonkin muualle, "kun niitä kuitenkin kohta tarvitaan"... Eikä löydetty ja päätettiin naurussasuin tyytyä pelkkiin serpentiineihin, jotka satuttiin löytämään. No, illalla sitten keittiön vihreästä kaapista löytyi ne ilmapallotkin ruskeasta paperipussista ja mies vihelsi (lasten ilmaisu kauankauan sitten) muutaman ilmapallon. Kaikki direktiivit on siis täytetty.