1234-haaste # 30

Viikon haasteaihe:

"4H"

Siisti koti

Eilen oli siivouspäivä, josta tuli myös inventointipäivä. Pieneltä osalta eilinen oli myös pyykkipäivä ja tavaroidenjärjestelypäivä. Kettulan parvelle uuteen hyllyyn pääsivät kaikki pokkarit ja parvelle arkkuun viltit odottamaan niitä kylmiä iltoja, jolloin tavalliset peitot eivät riitä ja nukkujien päälle kasataan yksi viltti tai monta vilttiä. Täsmennys: Emme kuitenkaan nuku siellä talvisin.

Siisti koti, parempi mieli. Jääkaapin ovessa on magneetti, jossa kylläkin lukee: Siisti koti, hukattu elämä. Allekirjoitan moisesta murto-osan verran. Liika on aina liikaa...

Tänään on periaatteessa viikon viimeinen työpäivä, mutta satun nyt kyllä olemaan viikonlopunkin töissä. Se on sitten sitä toista hommaa, johon olen aikanani opiskellutkin. Pari kappelikeikkaa ja pari messua.

Reppuselkien paluu

Eilinen virastopäivä oli multivilkas. Kaiken lisäksi kävi niin, että aina kun pääsin aloittamaan jotakin työtä, tuli joku uusi - eli siis jossakin vaiheessa niitä raakileita oli useampi odottamassa oikeaa hetkeä. Se tulikin, kun olin käynyt syömässä. Silloin hiljeni sen verran, että sain muistilaput pöydältä muuttumaan merkinnöiksi ja virkatodistuksiksi, toimituslapuiksi ja lopuksi tunsin suurta voitonriemua, kun silppusin muistilaput roskikseen...

Tänä aamuna reppuselät lähtevät liikkeelle. Monen perheen elämä normalisoituu, rutinoituu ja rauhallistuu. Turvallisia koulupäiviä jokaiselle!

Elokuinen kortti

Kuopiossa

Eilinen päivä vietettiin Kuopiossa. Ihan muuten vaan, mutta pääsyynä oli valokuvanäyttelyssä käyminen. Kyseessä ei sitten ollutkaan mikätahansanäyttely, vaan kuuluisan Henri Cartier-Bressonin näyttely. Monta huonetta täynnä mustavalkoisia kuvia, joissa jokaisessa oli oma tarinansa ja jotka olivat hyvin vaikuttavia. VB-valokuvakeskus Kuopiossa on tullut tutuksi jo aikaisemmin, kun kuusi vuotta sitten kävimme katsomassa siellä Che Guevara -näyttelyn. Tunnelmallinen puutalo, jossa valokuvaaja Viktor Barsokevitsch on asunut ja tehnyt töitä. - Kävimme myös Barson kellarissa katsomassa talon isännän kuvia ja siirryimme täysin erilaiseen maailmaan. Siinä missä Cartier-Bressonin kuvat olivat hetken ja tilanteen kuvia, olivat Barsokevitschin kuvat tarkasti mietittyjä lavastesessioita - itse asiassa stailismia jo silloin ennen kuin sana oli puhkikulutettu...
Kuopiossa tietysti myös kolusimme kirppareita ja vähän shoppailtiin. Puutarjotin oli pakko ostaa, kun siinä oli syntymävuoteni... Ihailimme vanhoja taloja ja arkkitehtuuria.

Antoisa päivä, josta riittää muisteltavaa talven pimeinä iltoina. Silloin, kun kynttilänvalossa istumme olohuoneen pöydän ääressä, voimme vaikka kohottaa maljan valokuvaustaiteelle.

Kesytetty

"Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen."
(Anna-Kaarina Bentley)

Gastronomisia kokeiluja

Eilisen työlistan kaikki työt tuli tehtyä. Hyvä minä!
Viikonloppu oli leppoisa ja virkistävä. Viime yönä meidät yllätti jonkinasteinen ukkosmyrsky, joka vei melkein kahdeksaksi tunniksi sähköt ja rymisteli sen verran, että heikkohermoisempi meistä valvoi. Nukahti sitten kuitenkin jossakin vaiheessa, kun alkoi tyyntyä. Tunnustan: minä.

Eilen tein illalla ruokaa, joka onnistui yli kaikkien odotusten. Uunissa tein timjamilla maustettuja lohkoperunoita / sekoitin kylmäsavulohesta, sipulista, tillistä ja turkkilaisesta jogurtista paksun mössön / tein fetasalaatin / silppusin varhaiskaalia ja paprikaa ja haudutin niitä kattilassa ja maustoin seoksen yrttisuolalla ja kuminalla. Avasimme valkoviinipullon ja jälkiruokana joimme espressot ja söimme pikkuruiset palat tummaa suklaata. - Mies kehui maasta taivaaseen ja ylikin. Kiitos!

Mustavalkomaanantai #35

Tällä kertaa mustavalkoinen kuvauskohteesi voi vapaasti olla rakennus, eläin, esine, asia - mikävaan kunhan se on omasta mielestäsi


ruma.

Päivän töitä

(Naistenlehtien lukija jo pienestä lähtien...)

Kirjoitin tälle päivälle työlapun keittiönpöydälle.
*Tarkoituksena on setviä makuuhuoneessa oleva vaatekaaos, joka johtuu siitä, että yöpaikka on aitassa ja vaatteet saavat olla hujan hajan erikokoisina kasoina sängyllä ja nojatuolissa. Myönnettäköön, että valtaosa noista vaatteista on minun.

*Karviaismarjapensaat aion tänään ratsata ja saada keitettyä hilloa/sosetta. Marjojen poimiminen ei ole koskaan ollut mielipuuhiani ja Keskipellossakin valitsin mieluummin tupatyöt kuin marjapensasrevohkan. Karviaispensaat nyt kuitenkin ovat kivempia kuin viinimarjapensaat ja uskon hoitavani homman kunnialla.
*Päivän kolmas työ on viime keskiviikkoisen kesämusiikin arvostelun kirjoittaminen. Sen ajoitan iltaan.

Mitä muuta aion tänään tehdä? No, aion ottaa rennosti, laittaa ruokaa, nauttia aurinkoisesta hellepäivästä ja elämäni miehen seurasta. Kerrassaan houkuttelevan ihana sunnuntaipäivä siis luvassa ja kello ei ole vielä kymmentäkään!

Ajatuksenlukua

Amerikkalainen tosi-tv (tai ainakin totena sitä meille katsojille esitetään) on sanastollisesti varsin rajoittunutta. On sitten kyse asunnon remppaamisesta, kilojen putoamisesta, kauniin maiseman näkemisestä tai vaatevaraston uusimisesta - on ensimmäinen reaktio aina: Oh my God! Hieman jo alkaa tökkiä verbaalinen köyhyys. Suomalainen vastinehan on Herrajjjumala! ja sitä harvemmin onneksi käytetään...

Eilinen virastopäivä osoittautui taas multivilkkaaksi. Aamupäivä hupsahti huomaamatta sukuselvityksen parissa, sitten setvin muita juttuja ja tunnustan myös kironneeni kerran. Virastossa kun täytyisi kaiken muun lisäksi hallita vielä ajatuksenlukua. Ehkä anomme Leenan kanssa moiseen koulutukseen - ajatuksenlukukurssitusta on varmasti jossakin päin Suomen Siionia talvikaudella... Telepatia kirkkoherranvirastossa tai Näin luet muiden työntekijöiden ajatuksia ja osaat kirjata kaikki tilaisuudet varauskirjaan ilman sananvaihtoa. Vinkvink, Kirkon koulutuskeskus, Kirkkohallitus ja Kirkkopalvelut!

1234-haaste # 29

Viikon haasteaihe:

"ulkomaanmatkojesi määrä"

Perjantaiaamuna

Tää on nyt tätä... Iltaisin on sähkövalo vielä liian kova, joten valitsen mieluummin hellemmän vaihtoehdon.

Eilen oli jonkinasteinen touhupäivä. Pyykinpesua, jenkkikaapin pakastimen sulatusta, vanhojen lehtien kyöräämistä Kettulaan ja normaalit ruuanlaittojutut yms. Kettulassa avattiin mattorulla auki ja sieltä paljastui kutomiani räsymattoja kolme kappaletta ja sitten kaksi muuta, jotka olivat muuta kuin räsymattoja - tarkemmin en osaa luokitella. Ihan komeita mattoja ja siellä ovat pitkästi toistakymmentä vuotta olleet rullalla ja piilossa. Lupasin, että pääsevät Laurilan lattialle, kunhan saavat hapsut.

Tänään virastopäivä. Tietää sitä, että aamukahville on mentävä n-y-t...

Myrskyn jälkeen

Eilinen myrskypäivä oli upea ja pelottava. Tuulen voima sai meidät jopa jäämään yöpymään Laurilaan, vaikka Kauhukeittiön jälkeen olikin jo suhteellisen tyyntä. Itse huomasin päässeeni pahimmasta ukkospelosta, kun salamointi ja jyrinä eivät enää tuntuneet niin ahdistavilta kuin aikaisemmin. Tästäkin siis löytyi positiivista...
Sääliksi käy ihmisiä, jotka naapurikunnassa Uuraisilla jäivät trombinmikälie jalkoihin. Asuntovaunuista näkyi kuvissa tulleen leikkikaluja, jotka olivat pitkin ja poikin ja rämääntyneet. Puut olivat kuin tulitikkuja sikin sokin leirintäalueen maalla.
Viimeisten aikojen saarnaajat saavat taas hyvän yksityiskohdan, kun Asta ja Veera ovat tehneet tuhoja. Pelottelu onkin todettu vuosisatojen aikana hyväksi kikkakolmoseksi... - Tosiasiahan on se, että ilmasto on muuttunut ja muuttuu ja se, mitä kauhistelimme ennen kaukaisissa maissa, on nyt totta Suomessa ja Uuraisillakin. Elämme luonnonvoimien aikaa, eskoseni...

Lapset

"Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäky yöni.

Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni."

(Pienestä se on aloitettava, soitettava pianoa syöttötuolissa potkupukuasuisena.... )

Lapset ovat aina parhaassa iässä. Ensin lapsia kasvatetaan vatsassa, sitten vatsan ulkopuolella. Kasvavat fyysisesti ja henkisesti vanhempiaan suuremmiksi. Ärripurrivuosienkin aikana en ole heitä lakannut rakastamasta, vaikka joskus ottikin koville.

Nyt nautin kaveruudesta, jossa on kuitenkin ripaus kasvatuksellisuutta vielä mukana. Meille on uskottu kahden ihanan ihmisen matkaansaattaminen. Siipiä löytyy ja ainakin palanen juurimukulaakin.

Neulegraffiti 7 / M

Postipolun ensimmäinen pihalamppu sai myös villapaidan syksyn varalle...

Kissa vai killi

Eilinen työpäivä alkoi multivilkkaana ja jatkui sellaisena pitkään. Nautin asiakaspalvelusta, pulmien selvittämisestä, sukupolvien jälkeläispalapelien kokoamisesta ja myös ihan rutiinikonttorityöstä. On hauska tietää erilaisista asioista ja oppia aina jotakin uutta. - Iltapäivän viimeiset tunnit olivat hiljaisia ja luokittelen ne kyllä kitu- ja joutotunneiksi... Toisaalta viraston kaikki päivät ovat erilaisia ja joskus iltapäivällä voi iskeä ryysis ja kaaos samalla kertaa ja väkeä lappaa ovesta koko ajan. Joku pääsee asioimaan vasta oman työpäivänsä päätteeksi, joten yksi pitempi virastopäivä on varmaankin tarpeen.

Illalla kotona odotti miehen keittämä kasvishernekeitto, joka päihitti kauppojen purkkikeitot maullaan tuhat-nolla. Myöhemmin illalla sauna lämpesi, oli vihreää teetä ja Kotikatsomon Seitsemän. Aitta kutsui nukkujia ja minä ainakin sammuin kuin saunan (energiansäästö)lamppu saman tien. Mies kysyi, jaksanko sanoa kissa - en, siitä tuli killi. Niin väsynyt olin.

Mustavalkomaanantai #34

"näkymiä matkoilta"

1234-haaste # 28

Viikon haasteaihe:

"nelikko"

Kulinarismia

Eilisen kokkailut olivat jotenkin ihan uskomattomia... Spagettikurpitsagratiinia, uunipaahdettuja kukkakaalinuppuja currylla maustettuna, vihersalaattia (lisänä kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä), hölskykurkkuja ja sitten lisuketta, johon silppusin sipulia, suolakurkkua, fenkolia, graavilohta ja basilikaa. Koko ajan vaan keksin jotakin uutta ja niinpä vielä tein pienen luumuhillokkeen muutamasta luumusta, siirapista ja kanelista odottamaan sitä, kun leikkaan vaniljajäätelöstä pienet palat kaveriksi. Tuollaisen ruuan kanssa olisi ollut kardinaalimunaus juoda maitoa, joten joimme lauantaina avatusta valkoviinipullosta nyt sitten loput. Baristamies keitti vielä espressot kaiken kukkuraksi ja kulinaarinen nautinto oli maksimissaan...

Tänään taas töihin. Viikko Kakkonen alkaa.

Kelpaisiko spagettikurpitsa?

Tänä aamuna kannatti mennä kirkkoon! Messun anti sinänsä oli sitäsamaakuinyleensä, mutta messun jälkeen parkkipaikalla tapasin Pirkko Koon, joka kysyi: Kelpaisiko spagettikurpitsa? Vastauksen arvaattekin... Sain nuo kaksi komeaa kurpitsaa ja lisäksi muutaman avomaankurkun, joten tämänpäiväinen ruuanlaittovuoroni sujunee helposti. Ko. kurpitsa on minulle tuikituntematon, mutta käyttäytyy kuulemma samalla tavalla kuin kesäkurpitsa eli varmaankin säyseästi.

Kalendaari kääntyi elokuulle. Kohta on kandelien aika. Pimeitä iltoja, illanistujaisia, punaviiniä ja pohdiskelua. Ai että minä rakastan syksyä! (Ja kesää, kevättä ja talvea...)