Amerikkalainen tosi-tv (tai ainakin totena sitä meille katsojille esitetään) on sanastollisesti varsin rajoittunutta. On sitten kyse asunnon remppaamisesta, kilojen putoamisesta, kauniin maiseman näkemisestä tai vaatevaraston uusimisesta - on ensimmäinen reaktio aina: Oh my God! Hieman jo alkaa tökkiä verbaalinen köyhyys. Suomalainen vastinehan on Herrajjjumala! ja sitä harvemmin onneksi käytetään...
Eilinen virastopäivä osoittautui taas multivilkkaaksi. Aamupäivä hupsahti huomaamatta sukuselvityksen parissa, sitten setvin muita juttuja ja tunnustan myös kironneeni kerran. Virastossa kun täytyisi kaiken muun lisäksi hallita vielä ajatuksenlukua. Ehkä anomme Leenan kanssa moiseen koulutukseen - ajatuksenlukukurssitusta on varmasti jossakin päin Suomen Siionia talvikaudella... Telepatia kirkkoherranvirastossa tai Näin luet muiden työntekijöiden ajatuksia ja osaat kirjata kaikki tilaisuudet varauskirjaan ilman sananvaihtoa. Vinkvink, Kirkon koulutuskeskus, Kirkkohallitus ja Kirkkopalvelut!
Olen samaa mieltä tuosta "siunaamisesta". Sen lisäks että se osoittaa kielen köyhyyden, osoittaa se myös sen etteivät ota todesta Raamattua.
VastaaPoista