Takana sateinen yö. Pahimmoilleen sade alkoi juuri silloin ropista aitan kattoon, kun oli nukkumisen aika ja eihän minua se ropina unettanut ollenkaan. Valvoin ja kuuntelin. Kuuntelin ja valvoin. Mies nukkua tuhisi vieressä autuaan tyytyväisenä. No, nukahdin sitten sateen vaietessa ja heräsin aamulla siihen, kun linnuilla oli katolla tanssit - tai siltä se ainakin kuulosti katon toisella puolella.
Leppeänlauhkea aamu ja ilma kuin viileähkön lehmän henki. Isossa postilaatikossa oli ylimääräisen ihmisen lehti, joka vietiin oikeaan laatikkoon kilometrin päähän. - Aamupala oli runsas ja hidas ja aamun lehdessäkin oli yllättävän paljon lukemista. Kiirettä ei ole tänään minnekään tai onhan toki: klo 15 on mentävä Kirsikkapuistoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti