Valokuvatorstain 176. haaste

Viikon haaste on kellastuva.

Keskiviikosta vähäsen

Eilen liikuin aamupäivällä tihkusateessa, joka fillaroidessa kyllä ehti kastella aika tehokkaasti. Valitsin kuitenkin sateenvarjottoman polkemisen, sillä pidän sitä helpompana vaihtoehtona. Iltapäivällä sitten ei enää satanutkaan, joten päivän toinen reissu onnistui hyvin. Kokoustettiin ja suunniteltiin ja sukanvarsi edistyi - sain kantapäänkin kudottua ennen viimeisiä puheenvuoroja. Pöydän toisella puolella oli toinenkin kutoja eli kokoustajista 15,3% kutoi.

Illalla katselin Top Chefin mestareita, mutta sen toisen kokkiohjelman missasin. Menin nukkumaan unohtaen ihan täysin Dannyn ja Paulan kaksintaistelun (kyseessä eivät ole Ilkka Lipsanen ja Paula Koivuniemi). Tuloksen sain lukea tänä aamuna viestistä, mutta ehkä katson finaalin MTV3 Katsomosta vaikkapa tänään päivällä. - Tai nukkumaan ja nukkumaan, luin vähän aikaa Tiina Lymin kirjaa. Toivottavasti toimii näyttämöllä paremmin kuin kirjana...

Sadeaamu

Illalla lähdin kävelylenkille ja aikomus oli kävellä pitkä lenkki. Otin puhelimen mukaan kuunnellakseni samalla radiosta musiikkia. Kävelinkin pitkän lenkin (10,2 km), mutta aikaakin meni aiottua kauemmin, sillä puhelin sattui soimaan neljä kertaa... Harvinaisen vilkasta teleliikennettä! Pitäisiköhän minun sittenkin hankkia uusi pelkästään-musiikin-kuunteluun-tarkoitettu-vempain...

Mette ja muut lupasivat sadetta tälle päivälle ja lupaus tuntuu pitävän paikkaansa jo ennen aamukahdeksaa. Olivat sanansa mittaisia!

Ruoka lista vai ruokalista?

(Kuvan esine on kirpputorilöytö parin viikon takaa. Muruluudaksi tarkoitettu ja toimiva. Hauskuuttava ulkonäkö on vain plussaa!)

Sade ropisee tänäkin aamuna kattoon. Tässä vaiheessa ei ilmeisesti enää laariin. Agraarikulttuuri ei ole minulle tuttua, vaikka maitopitäjästä (Toholammilta) olenkin maailmalle lähtenyt.

Eilen lueskelin erilaisia blogeja ja ärsyynnyin selvästi oikeinkirjoituksen puolesta. Lähtisin heti kantamaan plakaattia, jos joku järjestäisi mielenosoituksen aiheesta - voisin jopa itse väsätä niitä plakaatteja. Onhan sitä vuosien varrella tullut marssittua tyyliin Työtä-leipää-kirjoja!, Ei euro-ohjuksia! ja yksi vappumarssikin on historiassani vuodelta 1988. - Sääliksi käy yhdyssanojen surullinen asema tässä englannistuvassa ajassa... Ugh!

Puun hathaa

Omppusosetta kertyi kattilallinen ja huomasin tänä aamuna, että taas oli Vanhalla Omppupuulla ollut yöjoogaharjoitus tms, kun oli venytellyt puun alle pudokkaita. (Hathaa, oletan. Nuoremmilla puilla astangaa.)
Heräsin sateen ropinaan. Talo on hiljainen. Aamukahvi on vielä keittämättä. Rakastan hitaita aamuja, kun ei ole kiirettä mihinkään ja saa hiiviskellä yöpaitaisena huoneesta toiseen. Keittiön pöydällä palaa isossa lasipurkissa valkoinen kynttilä - se on tällaisen sadepäivän majakka keskellä isoja harmaita pilviä. Sytyttäessäni kynttilän ajattelin ihmisiä, joilla on elämässään harmaita pilviä. Jaksamista...

Mustavalkomaanantai #40

Haasteen aihe:

LELU tai
LEIKKI

1234-haaste # 34

Viikon haasteaihe:

"F4"

Vihervaaran Irja

Heräsin aamulla kahdeksan jälkeen ja jo ennen yhdeksää olin kävelylenkillä. Kävin sillalla kääntymässä, joten askelmittariin kertyi 3,7 km lenkki. Sitten kotona suihkuun ja aamupalalle, joka olikin samalla kirkkoetkokahvit, sillä seurasin telkkarista Helsingin piispanvihkimystä. Irja Askolan saarna oli jotakin ainutlaatuista - toivottavasti saarna löytyy sitten myöhemmin jostakin vielä luettavaksi ja märehdittäväksi useammankin kerran.

Samaiseen Irja Askolaan törmäsin uusimmassa Me Naiset-lehdessä, josta en malta ottamatta lainausta: Kun Helsingin tuore piispa Irja Askola on oikein stressaantunut tai ahdistunut, hän ei tartu Raamattuun vaan L.M.Montgomeryn Anna ystäväämme tai Pieneen runotyttöön. (Me Naiset 36, sivu 31). Siinäpä se, Vihervaaran Annan ja Uuden Kuun Emilia ovat olleet innoittajana monelle naiselle jo aikaisemminkin. Melkeinpä uskaltaisin nostaa viereen vielä Peppi Pitkätossun, jonka kekseliäisyyttä uusi piispa tulee tarvitsemaan voidakseen kulkea palan matkaa monenlaisten ihmisten rinnalla.

Sadelauantai

Aamulla heräsin sateen ääneen. Postilaatikkoreissulla en kuitenkaan kastunut kuin muutaman hassun pisaran verran.
Vanha Omppupuu oli ravistellut itseään sen verran yön aikana, että puun alla oli pudokkaita odottamassa. On omppusoseen keittopäivä, ymmärsin. Tekisi mieli myös tehdä kaikenlaista muutakin kuten lukea, kutoa, istua sohvannurkassa miettimässä syntyjä syviä - luulen, että niihinkin on aikaa.

Lainaan Eckhart Tollen upeaa ajatusta: Naisen on helpompi tuntea ja olla kehossaan - siten hän on luontaisesti lähempänä Olemista ja potentiaalisesti lähempänä valaistumista kuin mies. (Läsnäolon voima, Basam Books)

Valokuvatorstain 175. haaste

Haasteena on KAIKU.

KIP-päivä

Palasin tänään kotiin reissusta. Keittiön pöydällä oli vieläkin ruusuja, mutta ei ihan yhtä monta kuin kuvassa - neljä urhoollista on vielä hyvässä kunnossa. Kotiin oli hyvä tulla ja halaaminen oli ruusuja tärkeämpää...
Minulla oli tänä KIP-päivä eli siis Knit In Public-päivä. Kudoin julkisesti Tampereen rautatieasemalla, junassa Tampere-Haapamäki, Haapamäen surullisen autiolla rautatieasemalla ja junassa Haapamäki-Petäjävesi. Toissapäivänä aloitin punatulkkusukkien kutomisen ja eilen sain sukka ykkösen valmiiksi ja pääsin aloittamaan jo kakkosen vartta. Vähän ennen Petäjävettä (siinä Huttulan paikkeilla) tuli sukka kakkonen valmiiksi. Nyt äsken päättelin sukat. Päättelin myös miehelle oranssit Zazen-sukat. Hyvin päätelty on kokonaan tehty!

Tiistai 7.9.

Eilen oli päivä, jolloin tamperoiduin. (Vähän vastaavaa sanaahan käytetään viinien yhteydessä, mutta tarkoitus on nyt kyllä viinitön.) Nopea juna toi minut Jyväskylästä ja vain yksi ylimääräinen pysäys junakohtauksen takia.

Tänään nautin aurinkoisesta kaupunkipäivästä. Kuljeskelin kiireettä pitkin ja poikin ja välillä hain hallista silakkapihvin, josta väsäsin ruissilakkapurilaisen. Iltapäivällä leivoin pellillisen korvapuusteja ja pellillisen sämpylöitä. Iltaruokana syötiin eilen linssikeittoa ja tänään tuunattua linssikeittoa. Huomiseksi ehkä kehittelen jo jotakin muuta...

Illan kulttuuripläjäys oli kirjastosta (Metso) lainattu mustavalkoinen elokuva Kivettynyt metsä (vuodelta 1936). Näytelmänomainen, pienellä huoltoasemalla keskellä-ei-mitään ja täynnä monenlaisia tapahtumia - tunnetta laidasta laitaan.

Grattis Felix och Felicia!

Nyt vietetään kuulemma positiivisuusviikkoa. Yritetään! Ehkä tuollaisen viikon aika olisi vielä osuvammin vaikkapa siinä loka-marraskuun vaihteessa, kun taivaalta sataa loskaa ja kengät on aina märät ja päivät pimeänharmaita. Toisaalta ehkä silloin joku positiivisuushemmo voisi saada päin pläsiä hehkuttaessaan aatettaan...

Eilen illalla kävelin seitsemän kilometrin lenkin ja nautin syysilmasta. Viime viikko oli liikunnallisesti melko hyvä, kun sain liikuntaa kerättyä kasaan melkein seitsemän tuntia. Syksyisin se kärpänen nimittäin aina pääsee puraisemaan/pistämään/hätyyttämään. Ei paha ollenkaan.

Mustavalkomaanantai #39

AIHE: PORTAAT

Jk. Pieni pähkinä purtavaksi: Mitkä portaat on kuvassa?

Paras paikka

Vietin eilen illalla laatuaikaa olemalla ypöyksin kotona. Sytyttelin kynttilöitä palamaan, istuskelin sohvalla lukemassa uusinta Kotivinkkiä, söin iltaruuaksi turkkilaista jogurttia ja join ison mukillisen vaniljateetä. Mies oli osaston synttäreillä ja tuli myöhemmin illalla vasta kotiin - toi minulle ison ruusukimpun, mutta ei huonon omantunnon takia...

Koti oli hyvin hiljainen. Talo oli siisti (kiitos aamupäivän siivoamisemme) ja juurisellainenkuinmeilläpitääkinolla. - Muistan lapsuudesta, kun äiti aina jaksoi kyläreissun jälkeen todeta, että kyllä oma koti on vaan paras paikka. Ihmettelin sitä, kun kyläpaikoissa oli hienompaa/modernimpaa/väljempää. Nyt en enää ihmettele. Kyllä oma koti on vaan paras paikka!

Viikonloppua

Eilen olin valvomassa vaaliluetteloa ja luin kirjaa, luin netissä lehtiä ja kudoin rannikkaita. Illalla olin kotona ennen Salkkareita ja loppuiltaan kuuluikin saunominen ja Muslimielämää ja yksi kuiva omenasiideri. Leppoisaa ja ansaittua.

Tänä aamuna kuunneltiin aamuseitsemästä aamukahdeksaan radio-ohjelmaa ja ihmeteltiin hengellisen musiikin tasoa. Ilmeisesti riman ei ole tarkoituskaan olla kovin korkealla, mutta en silti limboamislevyjäkään ymmärrä. No, olen kriittisen äidin tytär ja tyttären äiti... (Olikohan Kauniston Tyyne kriittinen eli menisiköhän se piirre meillä suvussa?)
Aamupalan jälkeen heitettiin matot pihalle ja suoritettiin kevytsiivous imurointeineen kaikkineen. Ennen kymmentä matot pääsivät takaisin sisälle ja asetuimme katsomaan ohjelmaa, johon ei kylläkään ladattu suuria ennakko-odotuksia. Lopputulema: Neljän tähden illallinen oli vielä heikompi kuin mitä kuvittelimme... Jokaista formaattia ei kannattaisi yrittää väenvängällä tehdä suomalaisittain. Halv åtta hos mig on niin hyvin tehty ja supiruotsalaisuudestaan huolimatta aivan ihana. Tai ehkä juuri siksi.

Kylmä ja tosikylmä

Viikot mennä vilistävät sellaisella vauhdilla, kun nyt on taas perjantai... Ei meinaa perässä pysyä, mutta en valita.
Syksyn ensimmäinen tosikylmä yö oli tällä viikolla ja muratti pääsi jo sisätiloihin. Toivomme sen viihtyvän sisällä talven ja päästämme ulos taas keväällä. Syksyn lukuisat kynttilälyhdyt on kaivettu esiin ja viikonloppuna aion inventoida keittiön kynttiläkaapin tilanteen. Pentikin hyvinkäyttäytyviä vekkikynttilöitä on laatikollinen, mutta sitten muiden tilannetta en niin tarkkaan tiedä. - Jäin kiinni tässä joku aika sitten siitä, että sytyttäessäni kynttilän tulitikulla laitan sen palaneen tikun rasiaan takaisin. Sain torut. Yritän parantaa tapani. Olisihan tietysti sytkä helpompi käyttää, mutta muistan lämmöllä Vaajakosken kuollutta tulitikkutehdasta joka kerta, kun rääpäisen tikun. Eräänlainen kunnianosoitus.

Valokuvatorstain 174. haaste

Tämän viikon haaste on yksinkertainen: ilo.

Optimisti ja pessimisti

Eilen käytiin kahvilla vähän kauempana eli Saarijärvellä. Mies kävi katsomassa Frans Toikkasen näyttelyn siellä museossa ja minä sitten vietin laatuaikaa hyvän ystäväni kanssa. Muistelimme taas kerran menneitä ja totesimme, että oli hyvä juttu silloin 33 vuotta sitten, että toinen meistä oli optimisti...
Mennessä poikkesimme kirpparilla ja löysin itselleni mustat avokkaat, mies bongasi farkut ja pari kirjaa. (Pikkutavaraosaston löydön esittelen sitten joskus.)

Ilta kotona menikin ruuanlaiton seuraamisen merkeissä. Ensin Top Chefin rauhallinen tunti, sitten myöhemmin Hell´s Kitchenin railakasta vääntöä. Finaaliin pääsivät itseoikeutetusti Danny ja Paula. Ihmettelimme, miten Andrea oli onnistunut pääsemään noin pitkälle - ehkäpä draaman takia...

ViSy

Tervetuloa, Virallinen Syksy! Mielelläni asettaisin sinulle hieman direktiivejä eli jätä kaatosateet vähemmälle, punastuta puut ja pensaat erityiskauniilla väreillä ja anna meille kuulaanraikkaita syysseikkailukävelyilmoja. Kiitos.

Eilen herkuteltiin Vanhan Omppupuun punakylkiomenoilla. Jälkiruuaksi paistoin pienellä valurautapannulla pienessä voimäärässä omenakuutioita, maustoin ripauksella sokeria, tuprauksella kanelia ja lorauksella siirappia. Vaniljajäätelön (hieman jo pehmenneen) kanssa paistos kävi niin hyvin yhteen, että maku oli eedenmäinen.
Eturuokana oli värikäs keitto, johon pilppusin varsiselleriä, porkkanaa, purjoa, keltasipulia, paprikaa, kyssäkaalin puolikkaan ja maustoin yrttisilpulla. Kiehui hiljalleen aika pitkään ja pääsi ruisleivän kanssa pöytään. Siinä päivällisessä oli syksy läsnä.