Pinkkiä

Tänään pukeudutaan pinkkiin. Teemapäivät on hyviä ajatusten pysäyttäjiä tavallisen arjen tallaamisen keskellä.
Aamupäivällä mietin Harriet ja Nels Olesonin perheriitaa ja sitä, kuinka pieni yhteisö kuohui siinä tilanteessa. Mielestäni aivan liiallista puuttumista toisten asioihin... Riitahan puhdistaa ilmaa ja moni mies olisi Nelsin paikalla lähtenyt jo monta kertaa kaupan ovet paukkuen. Niin tai näin, olen sitä mieltä, että jokainen hoitaa omat asiansa ja nokkapokkansa. Kaikkien asioita ei tarvitse kaikkien tietää. Ugh.

Valokuvatorstain 180. haaste

Aihe: Valokuva

Viva la Chile!

Eilisen päivän seurasin jännityksellä Chilen tilannetta ja uutispäivityspalkki oli ahkerassa käytössä - pelastuneiden kaivosmiesten määrä kun lisääntyi koko ajan. Tänä aamuna kahdeksan uutisissa sitten oli tilanne jo se, että kaikki olivat päässeet loukusta ja koko kaivos oli tyhjä. Ei siis ihme, jos Chilessä kuohuviini virtaa ja kansallislaulu kaikaa.

Illalla sain ensimmäisen sivarisukkaparin valmiiksi ja aloitin toista. Seurasin samalla Top Chefiä ja iloitsin siitä, kun Anita Lo oli ensimmäisen erän voittaja. (Hubert kyllä on minun ehdoton suosikkini tuossa kisassa...) - Kokkiohjelmien suosio näkyy television tarjonnassa, kun joka lähtöön on erilaista ruoanlaittoa. Ennen ei juuri ollut muuta kuin Kati Nappa ja Jaakko Kolmonen - heitä mitenkään väheksymättä. Tosin kyllä ruisleipä ja puolukkahillo ovat yhdistelmänä ehkä liian rock...

Jokaisessa meissä

Maisema on edelleen osaluminen, mutta ainakin fillarointi sujui tänä aamuna ihan hyvin. Olen sen verran arkajalka, että liukkaiden kelien tullessa fillari laitetaan talviteloille - nämä pitkät syksyt vaan ovat mahdollistaneet ajamisen vielä joulukuullakin, joten saa nyt nähdä...

Eilen illalla seurasimme kakkoskanavan homoiltaa, joka kirvoitti studiossa melkoista keskustelua. Eiköhän olisi jo korkea aika tulla nykyaikaan sieltä kahdentuhannen vuoden takaa! Parhaita keskustelijoita oli ehdottomasti Leena Huovinen, joka ajattelee ihmistä kaiken takana. - Keskustelu asiasta jatkuu varmasti pitkään lehtien palstoilla ja netissä. Mielenkiintoinen ajatus on englantilaisella geneetikolla Wilston Holtilla, jonka mukaan jokaisessa meissä on himpun verran homo- ja heteroseksuaalisia piirteitä. Tuo tuskin tulee yllätyksenä, jos uskallamme ajatella asiaa tarkemmin...

Styroksia vai ei

Tänä aamuna maa oli valkoinen, kuten meteorologi-ihmiset olivat kertoneet meille viisaasti etukäteen. Yön aikana lunta oli ripeksinyt ja rullaverhoa avatessa maisema oli eri kuin eilen. (Näyttää siltä kuin joku olisi käynyt heittelemässä reilumman puoleisesti styroksimurua.) Maisema on raikas, puhdas ja samalla hieman pöllämystyneen näköinen.

Eilen illalla päättelin parit sukat - se kun tahtoo jäädä aina tekemättä kutomisen jälkeen. Yhden sivarisukan sain jo valmiiksi ja tänään aloitan sille paria. Toivottavasti haaste saa monet tarttumaan puikkoihin, tutkimaan omat lankavarastonsa, luomaan silmukoita ja kutomaan paljon hyviä ajatuksia kerrosten väliin.

Kehu itsesi päivässä

Eilen illalla lähdimme syysseikkailukävelylle. (Seikkailu-sana on vähän harhaanjohtava, mutta esikoinen sen halusi liittää muutama vuosi sitten kävelylenkkiin, jonka teimme. Olkoon sitten niin.) Vauhti oli reipas ja ilma mukavan viileä. Muistimme kehua itseämme lenkin aikana ja loputtua.

Tulin eilen töistä sopivasti päiväkahville. Jo eteisessä nuuskuttelin pullantuoksua. Mies oli leiponut briosseja, jotka ensinnäkin näyttivät kauniilta ja olivat hyviä. - Ja illaksi oli kasvispataa ja naan-leipiä. Löysin yhdeltä kirpparilta miehelle komean leipurinhatun, joka pidentää muutenkin-pitkää-miestä huisin pitkäksi. (Hattu on lähinnä rekvisiittaa, ei ehkä aina kuitenkaan leipomakäytössä. Mutta hauska!)

Mustavalkomaanantai #43

Aihe: KORU

Verkkaista

Mistä on hyvät sunnuntaiaamut tehty? Pitkistä unista, verkkaisuudesta, hyvästä aamupalasta, sanomalehden puolittamisesta, jutustelusta, kynttilänvalosta - niistä on hyvät sunnuntaiaamut tehty.

Tänään huomasin, että Aleksis Kivellä ja Lumikilla on jotakin yhteistä. Molempia yhdistää maaginen luku seitsemän. Mies kun meni laittamaan lipun salkoon ja ehdotin, että omistaa liputuksen Uneliaalle, sillä olin vielä puoliksi unten mailla.
Suomalainen kirjallisuus voi käsittääkseni aika hyvin. Uusia kirjoja ilmestyy tasaisella tahdilla. Omalla yöpöydälläni on tällä hetkellä Piia Postin Talven jälkeen valo ja Juha Itkosen Seitsemäntoista. Postin sain perjantai-iltana loppuun ja eilen illalla aloitin Itkosta. Erilaisia, eri sarjan kirjoja - mutta kiinnostavia kumpainenkin.

A, B, C, D...

Nyt puhutaan paljon D-vitamiinista ja sen suositusmäärien pienuudesta. Ihmevitamiini, jolla ilmeisesti on vaikutusta monenmoneen vaivaan.
Keskipellossa kaksi lasta sai kalanmaksaöljyä ja yksi sai Sanasolia. Sitten isä-Erkille tuli oivallus, jonka myös meni toteuttamaan. (Valitettavasti.) Isä sekoitti Sanasolia kalanmaksaöljyyn ja arveli ratkaisseensa koko makuinhotusongelman. Ei ratkaissut, eihän sitä ottanut sitten edes Erkkikään... - Nykyään onneksi kalanmaksaöljyä saa kapseleina, jotka on helppo suitsait nielaista.

Eilen luin Voima-lehdestä mielenkiintoisen jutun villasukista, joita nyt voi kutoa sivareille ja totaaleille. Liityin heti Fb:ssa ryhmään ja lupasin kutoa kahdet sukat. Ainakin. Lisää asiasta löytyy blogissa.

Novitaa raidalla ja ilman

Eilen tutustuin lankaan, jota sain vaihdossa pariin keltaiseen Teema-astiaan. Lanka on seiskaveikan Raita ja siitä petrooli-kanerva-punalila. Kaunista raitasukkaa syntyi varren ja kantapään verran eilen - kunhan ensin olin saanut valmiiksi yhden muun työn eli sukka kakkosen yksivärisestä seiskaveikasta.

Raidoituksesta huolimatta miellän langan aika violetiksi ja jotenkin violetti väri nyt hyppää joka paikasta esiin. Ostin violetin ulkoilutakin, kudoin violetin kaulahuivin ja kaupassa etsin violetteja kynttilöitä. Kirkon puolellahan tuo väri on katumuksen väri ja chakramaailmassa taas henkisyyden väri, joka auttaa avaamaan ajatuksia ylemmille tasoille. - Niin tai näin, kaunis väri joka tapauksessa.

Tein minä eilen muutakin kuin kudoin. Viimeistelin pari joulurunotekstiä, tyhjensin tiskikoneen, kirjoitin kirjeen ja kävin kirjastossa.

Jk. Onnea, isoveli!

Valokuvatorstain 179. haaste

Haastesana: Baari

Yks, kaks, kol

Ihmettelen monia asioita ja miehen kanssa on mukava ihmetellä ääneen. Joidenkin tv-ohjelmien suuret katsojaluvut kummastuttavat. Itse emme kuulu niihin, jotka käyttävät sunnuntai-illastaan melkein kaksi tuntia seuraamalla toisten tanssahtelua. Ohjelman idean köppäisyys suhteessa katsojamääriin on tietysti monenkin hatunnoston arvoinen. - Tästä voi helposti vetää sen johtopäätöksen, että tanssi ei ole meidän juttu. Ei toudellakaan.

Eilen sain kiitoksia tekemästäni extratyöstä ja olin ylpeä siitä, että osasin. Ehkä se siis on totta, että minussa asuu tietokonenörtti...

Aamu alkaa aalla

Perjantaina olin kehityskeskustelussa. Keskustelu oli hyvä, sillä puhuimme samaa kieltä. Ei tarvinnut vääntää mistään langasta mitään ja punainen lanka oli pöydällä kissan kanssa. Vuodessa oli kissa kuitenkin pienentynyt. Hyvä niin.

Tänä aamuna heräsin jo seitsemältä. Näin viime yönä roppakaupalla unia, joista en muista muuta kuin sen, että olin perhekirkossa soittamassa ja minulla oli väärä messusävelmistö mukana ja en edes tuntenut sitä kaavaa, joka oli käytössä. Ei ehkä ihan painajainen, mutta harmillisen epämukava uni...

SKP tai SKV

Kirjoista luopuminen oli jossakin vaiheessa mahdotonta. Täydet hyllyt jotenkin vaan kuuluivat elämään. Hyllyt ovat toki täydet edelleen, mutta aina silloin tällöin voi jostakin luopua. Ihmeellisintä on, että se ei edes satu.

Meillä on joskus tapana viettää Suurta Kyseenalaistamisen Päivää tai oikeastaan Viikkoa. Kalenteriinkin se on merkattu, siihen tammikuun alkupuolelle jouluhumun jälkeen. Silloin meillä inventoidaan kaikkea mahdollista ja turhaa tavaraa lähtee uusiin koteihin ja jotakin myös sihvareille (vrt. Sihvari). Ylimääräisen sälän vapauttaminen tekee hyvää ja oikeastaan rakastan järjestystä ja suoria pinoja, vaikka muuta yritän väittää...

Joulumietteissä

Jotkut päivät on tohinaa ja touhua, jotkut taas eivät. Rauhallisen viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna olikin jo nokialainen herättämässä kahdeksalta ja virastopuuha kutsui. Seurakuntavaalit työllistävät uskomattoman paljon (sopiva ilmaus!) myös tuntityöläistä, kun aikatauluja on siinä ja tässä. Puuskahdinkin jo Fb:n puolella, että onneksi seurakuntavaalit on vain joka neljäs vuosi - ja tämä oli se suurin syy.

Tekstin tuottaminen on ollut päivän teema. Pari tilausjuttua on joulun tiimoilta ja auringon paistaessa heleästi syystaivaalta ei ole kovin helppoa orientoitua jouluun, mutta sain kuitenkin toisen jo tehtyä. Ei pitäisi valittaa; tiedän jonkun kirjoittaneen joululehteä varten heinäkuussa kovimmilla helteillä. Siinä on vain harrastettava akrobatiaa verbaalisessa muodossa ja luotettava, että hyppy jouluun onnistuu...

Mustavalkomaanantai #42

Viimekertaisen pehmeän haasteen vastineeksi tällä kertaa

kova.

Sunnuntaiaamuna, mutta ei aikaisin

Eilisellä ostosreissulla (Palokka) tuli puheeksi autokäyttäymiskulttuuri ja se, onko kaikista kuskeiksi vai ei. Rehellisesti myönsin, että onneksi ajokokeiluni tapahtui vain kerran ja silloinkin Hankasalmella raviradalla, jossa ei silloin ollut ketään muita kuin Datsun Cherry ja me. Jos minulla olisi jostakin syystä ajokortti ja auto, olisin liikenteessä kyllä ihan täystuho. Koordinaatiokykyni kun ei ole parhaita mahdollisia ja toisekseen nautin kovasta vauhdista ja vaarallisista tilanteista... Olisin ajaessa varmaankin ihailemani Frank Drebinin kaltainen kuski. - On se hyvä, että ihminen ajoissa huomaa oman rajallisuutensa!

Tänään pitäisi käydä kävelylenkillä, kun viikon liikuntapäiväkirja on aika suppea. Suppeus johtuu osin laiskuudesta, osin nuhayskäpöpöstä.

1234-haaste # 37

Viikon haasteaihe:

"huoneidesi lukumäärä"

Numeroita

Tämä on 600. (kuudessadas) postaus. Blogilla on ikää 533 päivää. Itse olen 51-vuotias. Kengännumeroni on 41. Ensi keväänä tulee kaksikymmentä vuotta petäjävetisyyttä täyteen. Menin kouluun kuusivuotiaana. Minulla on kaksi lasta. Minulla on yksi mies.

Eilen onnistuin tekemään erittäin hyvää spagettikastiketta. Käytin siihen rypsiöljyä, punasipulia, soijarouhetta, soijakastiketta, tomaattisosetta, basilikaa ja ruokakermaa. Täysjyväspagetin kanssa se maistui taivaalliselta. (Mielipiteen jakoi myös mies.)
Lounaan kasvisssosekeitto onnistui samoin hyvin. Heitin kattilaan porkkanaa, perunaa, sipulia ja omenaa. Lisäsin keitinveteen yhden kasvisliemikuution. Annoin kiehuskella hitaasti tositosi kauan. Lopuksi sekaan puoli pakettia koskenlaskijajuustoa ja sauvasekoittimella keitto sileäksi. Loppuviimeistely vielä yrteillä, joita on pakastimessa silputtuna useammankin purkin verran. Keiton kanssa oli tuoretta leipää. - Ja meillä oli hyvä ruoka ja hyvä mieli.

Lokakuun eka

Tänä aamuna radiossa kyllä puhuttiin puuta heinää! Oli tehty tutkimus, jonka mukaan kaikkein innokkaimmin mainospostia odottavat yli viisikymmenvuotiaat perheelliset kansalaiset. Ja höpöhöpö. Emme odota, vaan mainokset yms siirtyvät saman tien paperinkeräykseen. Postimyyntikuvastoja säilytetään sen aikaa, kun ne ovat voimassa ja sen jälkeen niilläkin on sama kohtalo.
Meille tulee lehtiä aika paljon ja siksi ilahduin joku vuosi sitten, kun yhtäkkiä postilaatikkojen rinnalle ilmestyi paperinkeräyslaatikko kokoa L tai XL. Eipähän tarvitse nyt kuljetella luettuja lehtiä kovin kauas. Laatikko tuli tilaamatta, joten voisimme kutsua sitä Anneliksi...

Hyvää lokakuuta, pakkasella tai ilman!