Omituisin aamu naismuistiin

Tänä aamuna heräsin puoli viideltä ja saatuani unihiekat pois silmistä ja unenmaun suusta, oli suuntana keittiö ja patonkitaikinan teko. Radio soitteli tosi kaunista klassista taustalla, kun väsäsin juustopatonkeja. Siinä sivussa kävin laittamassa saunan lämpenemään, kun mies viestitti klo 4.49 lähtevänsä töistä.
Kuuden paikkeilla istuttiin aamusaunassa ja todettiin olevamme sopivan hulluja molemmat. Saunan jälkeen oli vuorossa boksilta Top Chefin viimekertainen jakso, jossa nyt selvisi, keitä pääsee finaaliin. Oltiin iloisia, kun Spike sortui pakastekampasimpukoihin, jotka sitten koituivat lopulta hänen turmiokseen... Nyt finaalissa olevat Stephanie, Antonia, Richard ja Lisa ovat kaikki hyviä tyyppejä.
Seuratessamme lihanleikkausta ja -sahausta tulikoetehtävässä nautimme aamukahvia ja -teetä, tuoretta patonkia, leipäjuustoa yms ja lopuksi söimme palat suklaata. (Täysinpalvellut nautti myös konjakin, joka hänelle sallittakoon kaikkien näiden vuosien jälkeen...)
Merkillinen päivä jatkui sitten nukkumaanmenolla. Enemmän ja vähemmän tirsailua aina aamukymmeneen asti. Tosin puolet porukasta oli jo virkeämpi ja oli jo täällä täytellyt sudokuja.

Oletko varma?

Digiboksin ihanuus on tullut todettua viime aikoina monta kertaa, kun vapaa-aamuina on katseltu sieltä mitä milloinkin. Tänä aamuna oli vuorossa Muodin huipulle ilman ja kera extran. Ohjelmien katsomisen jälkeen päätettiin poistaa ne ja siitä tämän postauksen idea sitten lähti...
Boksi kysyy: Oletko varma, että haluat poistaa tämän ohjelman?
Boksi voisi jatkaa ja kysyisi:
Oletko aivan varma? Oletko tietoinen siitä, että tämä todellakin poistuu? Onko sinua informoitu siitä, että tätä ohjelmaa ei ehkä koskaan enää lähetetä televisiosta toista kertaa? Oletko ihan hullu/viisas? ...
Ja kaikkien kysymysten jälkeen boksi voisi todeta:
Ei tartte sitte tänne tulla itkemään.

Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Tänä vuonna tuo oikeus täyttää 20 vuotta. Meillä Suomessa nuo oikeudet taitavat toteutua ja joskus jopa kaipaisin Lapsen velvollisuuksien päivää - sen verran minussa on W.C.Fieldsiä...

Valoa!

Eilisillan sateet saivat aikaan sen, että maisema on lumeton ja sumuinen. Jos jotakin positiivista asiassa etsii, on se fillarikelien hetkellinen palaaminen... Eilen ainakin pääsi jo Kuivasmäentieltä asti ajamaan ihan hyvin.

Päivä on niin pimeä, että kaikki valo on tarpeen. Kynttilöitä palaa talon eri huoneissa, energiansäästölamput samaten. Oranssi t-paita tumman puseron alla ja oranssi huivi kaulassa eivät ole siis ollenkaan liioittelua vaan itsehoitoa. Oranssit satsumat maistuivat aamupalalla sämpylän lisäksi. Illalla aion tehdä kylmäsavulohesta piirakan ja aika oranssiahan sekin lohi on! Itsehoidon lisäksi uskon piirakan olevan hyvää...

Tänään onnittelen kuopustani, joka viettää ensimmäisen nimensä (ei kutsumanimen) nimipäivää. Onnittelut myös kaimalleen tuonilmoisiin.

Valokuvatorstain 149. haaste

Viikon haastesana on räiskyvä.

IRL

Reilu viikko sitten kerroin itsekeskeisyyden huipentumisohjelmasta (Häähullut, Nelonen). Samat egoilut siellä jatkuvat, vaikka hääparit vaihtuvat. Mies kiinnitti eilen huomiota siihen, että sulhaset vaikuttavat aika tervejärkisiltä/rauhallisilta... Sama kokemus on minulla myös IRL.
Kyseisestä kyseenalaisesta ohjelmasta yksi lainaus: Poistan elämästäni ihmiset, jotka eivät kuuntele minua. (Tämä oli sitä tasoa, että oli ihan pakko kirjoittaa lapulle ja laittaa ilmoitustaululle.) Jos tuota noudattaisi, olisi monen elämä aika yksinäistä.

Tällä kertaa myös toinen lainaus. Yhden naapuriseurakunnan kirkollisten nettiversiossa luki: Yhteys löytyy -ilta on peruttu. Sääliksi käy seurakuntalaisia, vai käykö?

Linssiluteet

Onks mun korvat varmasti hyvin? Mitäs tykkäätte tästä villapaidasta?
Ei huvittaisi yhtään olla kuvassa, mutta kun nähtävästi on pakko...

Tiistaitohinaa

Olin eilen seuroissa, joiden puheet kestivät pastillin mitan ja joiden virret olivat väkevää vääntöä. Seuroissa puhuttiin facebookista, skypesta, Habbo hotellista, irc-galleriasta, tekstiviesteistä yms ja tietysti sikainfluenssasta. Sikainfluenssaa käsiteltiin kamarikeskustelussa - muita puheessa. Pienellä porukalla oli hyvä olla ja seurustella.
Eilisen päivän teema oli työ ja työmotivaatio ja eri tavat tehdä samaa työtä. Nyt on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tänä aamuna unta riitti viittä vaille yhdeksään ja puoli kymmeneltä piti jo olla laulattamassa Ikiviuhkoja. Silmät vielä unesta sikkaralla join mukillisen kahvia ja melkein jo samantien vedin farkkuja jalkaan. Onneksi kyytimies oli kotona - muuten en olisi ehtinytkään. Sen siitä saa, jos alkuyöstä unta ei meinaa tulla millään ja on luettava loppuun ensin Laura Honkasalon Eropaperit ja sitten jatkettava Erik Wahlströmin ratkiriemukkaalla Jumalalla... Unen tarve kun on kuitenkin aika lailla vakio.

Mustavalkoista

Eilen illalla Teemalta tuli kotimainen elokuva Takiaispallo (1970), joka kertoi siitä mustavalkoisesta ajasta, jolloin miehet olivat miehiä ja päättivät kaiken. Naisten kapina oli lähinnä pientä uhmaa ja savukkeen sytyttämistä. Naiset suojelivat lapsiaan ja saattoivat valehdella miehille suut silmät täyteen, hyvää tarkoittaen. Elokuvan päätähtenä oli Terhi Panula, joka pääsi ripille, rakastui poptähteen (Kirka) ja angstasi koko elokuvan ajan. Itse asiassa kaikilla oli samat fiilikset, kun kenelläkään ei oikeastaan ollut hyvä olla. Loppumetreillä - elokuvalla muuten oli pituutta 2160 metriä - tyttö tarttui haulikkoon ja ampui silmittömästi taivaalle pahaa oloa pois. - Pieni elokuva ajasta, jolloin kaikki oli vielä ihan mustavalkoista, muistaakseni sellaista oli elämäkin silloin...

Kehityskeskustelun työskentelylomake on vielä täyttämättä ja keskusteluun on aikaa reilut kuusi tuntia. Lomake on odottanut kalenterin välissä jo toista kuukautta. Arvioiminen on oikeastaan aika vaikea juttu. Itsensä ja toisten. Odotan kehityskeskustelua mielenkiinnolla.

Kuusisto

Meillä kotikotona Keskipellossa oli yksi lentävä lause, jota käytettiin hyvin usein. Keittiön pöytä kun oli jätettävä siistiksi, jos "ullavalaiset sattuisivat tulemaan". En oikein tiedä, mistä tuo lause olisi perua, mutta ehkä yksi selitys voisi olla se, että isän syntymäkoti Kuusisto (sijainti: Toholampi, Keski-Pohjanmaa) oli ensimmäisiä taloja aikanaan naapuripitäjästä Ullavasta tullessa ja siihen aikaan ovia pidettiin yötä päivää auki ja matkamiehiä saattoi tulla tuvan penkille makaamaan yön mittaan. Emännän luonnollehan olisi käynyt, jos olisi ollut epäsiistiä!

No, oli miten oli, käytän mielelläni tuota ilmaisua ja siivoan keittiön pöydän illalla ennen nukkumaan menoa. Niin eilen illallakin ja tänä aamuna oli mukava herätä, kun keittiön pöytä, keittiö ja koko huusholli oli siisti! Ullavalaisia ei näkynyt. Eikä multialaisia!

Hyvä päivä, hyvä mieli

Meillä on mukavan siistiä ja siitä on hyvä mieli. Siivoaminen tahtoo olla sellaista tuurittaista eli aina välillä iskee into siivota ja välillä on iskemättä. Kuitenkin siinä jälkimmäisessäkin vaihtoehdossa huusholli hipoo vielä asiallisuuden rajoja eli ollaan kuitenkin kehitytty yhteisten vuosien aikana...
Ruokakauppareissun yhteydessä käytiin myös paikallisella kirpparilla ja mukaan lähti muutama pöytäliina, yksi käsityölehti på svenska ja purkillinen aina-niin-tarpeellista saapas- ja valjasrasvaa. Liinoista yksi pääsi jo aistinvaraisen tunnustelun jälkeen keittiön pöydälle ja luo mukavaa mummunmökkiatmosfääriä koko keittiöön.


Kotikadun aikana uuniperunat kypsyivät uunissa ja ohjelman jälkeen päästiin syömään. Perunoiden määrä (2 ja 3) oli hyvä, mössö oli maukasta (sipulia, tilliä, savulohta, creme fraichea) ja olut (Olvi) oli rotevaa ja ryhdikästä. Kelpaa nyt sitten täysillä vatsoilla lämmitellä saunaa / saunoa / katsoa Monkia...

Hidastelua

(Kuvassa meidän oma Karhukoplamme. Hui!)

Tämän aamun onnellisuus on sitä, että unta riitti pitkään ja yöpaita oli ihanan iso ja lämmin/aamu on ollut mukavan hidas/aamukahvi oli kuumaa ja vahvaa/aamupalapöytään sain Keskisuomalaisen luettavaksi, kun mies kävi laatikolta sen hakemassa/on edelleen hyvä olla yhdessä. Pieniä, mutta myös isoja asioita heti aamutuimaan...

Medialla on näinä viikkoina valtava vastuu tiedonjakamisessa. Iltapäivälehdet käyttävät vastuuta suuremmalla mittatikulla ja kertovat kaiken. Eri asia on sitten, onko kaikki tieto edes tarpeen. Itse olin jossakin vaiheessa iltapäivälehtien ostaja ja lehti löysi tiensä lähes päivittäin ostoskärryyn. Sitten vähensin ja siirryin viikonloppukäyttäjäksi. Nyt pystyn olemaan jo melkeinpä ilman. Vieroitusoireita ei ole ilmennyt ja nettisivuilta voi haluamansa lukea, jos tosiaan haluaa. Kannattaa vaan aina muistaa, että lööpistä varsinaiseen juttuun voi kulua monen vuoden pituinen matka.
Muutaman seuraavan kuukauden aikana meillä pääsee Hesari sunnuntain aamupalapöytään. Se tuntuu hyvältä ja ylelliseltä.

Perjantai ja 13. päivä

En ole taikauskoinen, en - tai olen sittenkin... En kuitenkaan heittele suolaa olkani yli, enkä sylje nähdessäni mustan kissan. Sopivasti taikauskoinen, niin että olen pikkuisen varuillani tällaisena päivänä...

Kirjoittelin kirkkoherranvirastossa virkatodistuksia ihan kiitettävän määrän. Uppouduin sukuselvityksiin ihan-oikeasti-kiinnostuneena ja iloitsin siitä, kun löysin tietoja. Sähköpostia lähettelin edelleen sopiville ihmisille ja jotakin mainospostia poistelin. Päivän katkaisi mukavasti vihreä kasvissosekeitto ja tuoreet sämpylät keittiössä. Muutama kahvimukillinen meni myös siinä päivän mittaan puolihuolimattomasti .
Mies oli kaupungissa. Todettiin terveeksi ikäisekseen. Toi minulle tuliaisina farkut ja ulkoisen kiintolevyn. (Esitin väritoivomuksen: punainen ja sen myös sain. On nätti, näppärä ja toimii hyvänä valokuva-albumina yms.)

Aamulla oli pakkasta jo kahdeksan astetta. Tuntui talvelta ja kaulaan oli laitettava jo paksumpi kaulahuivi nimeltään Lintti.

Arkitorstai

Tapanani on ollut aina joskus leikellä lehdistä kaikenlaisia juttuja ja liimata niitä vaikkapa kalenteriin. Upouusi kalenteri 2010, jonka saa ottaa käyttöön kirkkovuoden viimeisellä viikolla eli viikolla 48, sai etulehdilleen pari lainausta:
"Luonnon muodoissa voi kokea pyhän läsnäolon."
" Pelatessaan golfia ihminen on aidoimmillaan."
"Aina ei mene nallekarkit tasan."
Merkkejä on siis ilmassa, että tulevan vuoden mittaan kalenteri tulee saamaan lisää täytettä...

Arkitorstai menossa. Nimipäiväänsä viettää Virpi, Konrad ja Kurt. Virpejä tunnen muutaman, Konradeja en yhtään ja Kurt liittyy vain siihen, että Saarijärvellä on Kurtin kukkakauppa, jonka omistajan luulin olevan nimeltään Kurt...

Tähän päivään kuuluu kävelyretki kirjastoon, piparkakkumuottimallipiirustuksen vieminen päiväkerhoon ja aurinkoisen talvipäivän ihastelua. Uskon myös siihen, että illalla Laurilassa lämpiää bastu ja Harper´s Island katsotaan iltayhdeksältä. Muu on vielä arvoitusta. Ja hyvä niin, koska aina pitää olla ideoita keksiä jotakin - jos ei muuta niin jotakin erikoista ruokaa...

Jk. Ja minä en todellakaan polta pikkusikareita!

Valokuvatorstain 148. haaste

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta." (Kiinalainen sananlasku)

Lumisena aamuna

Nokian herätys oli käytössä tänäkin aamuna, mutta ähäskutti, heräsin jo ennen. Nyt on aamukahvi keitetty ja juotu ja suunnitelmissa on sämpylätaikinan teko. Leipä oli lopussa, joten leivonpahan pellillisen sämpylöitä!

Maisema on kuin suoraan postikortista silloin ennen vanhaan eli lunta tuli eilisen aikana ihan kunnioitettava määrä. Kettula, Repola ja Pupula saivat valkokatot ja näyttävät hyvin sinisenkauniilta. (Miksi muuten sanotaan sinisenköyhä? Kuka tietää?)
Eilen illansuussa kävelin kylältä kotiin ja nautin lumisateesta. Tuli mieleen kouluaika, kun lumisateisena välituntina ruotsinopettaja Pentti Tuomi kerran kutsui pitkiä hiuksiani nimellä `lumipyydys´...

Tänä aamuna 16 vuotta sitten heräsin äidittömänä. Vilkutan siis tuonilmoisiin: Kyllä täällä tätä huushollia yritetään pyörittää...

Minullekaikkiheti

Jumituin telkkarin ääreen tänään vauvaohjelman jälkeen ja seurasin itsetietoisten, vaativien ja pomottavien morsiamien valmistautumista Suureen Päivään. (Häähullut, Nelonen) Huvittavaa, hullua, hirvittävää samassa paketissa. Itse olen työn puolesta tavannut satoja morsiamia, mutta noin pahoja tapauksia ei ole vastaani onneksi tullut... "Minä haluan, minä vaadin, minulle pitää, en suostu, minä määrään nyt jne." Sääliksi kävi sulhasia! Toinen ei saanut pitää lippistä vapaa-aikana ja toinen joutui pitämään häissä kruunua...

Ehkä tuo ohjelma kuvastaa muutenkin tätä minullekaikkiheti -asennetta. Ei olla valmiita odottamaan, kieltäytymään, ponnistelemaan minkään asian takia. En osoita sormella toisia, kun itsekin syyllistyn tuohon, mutta yritän kuitenkin kilvoitella ja malttaa edes hetkisen odottaa...

Pätkäyötä

Nukuin viime yön suhteellisen hyvin, mutta useammassa pätkässä. Olin siis pätkäyöläinen! Yhdessä unessa olin Keskipellon talossa pakkaamassa lapsille ja minulle eväitä junamatkaa varten ja ihmettelin, kun siellä oli kaikki kaapit täynnä ruokatavaroita - yksikin kaappi oli suunnilleen kolme metriä korkea ja ei minkäänlaisia tikapuita tms ollut näkyvillä. Alahyllyillä ei ollut juuri muuta kuin Viitalan leipomon ohuita naanleipiä. Eväiden tekeminen oli siksi hyvin haasteellista...
Toisessa unessa seurakunnan entinen kanttori tarvitsi allekirjoitukseni johonkin paperiin ja ehdotti minua hankkimaan seuraavaksi eriväriset farkut. Minulla kuulemma on jo vuosikausia ollut samaa sinistä...

Unet ovat niin ihmeellistä maailmaa, että oksat pois! Mistä niitä unia oikein tulee?! Jotakin joskus aamulla ehkä muistaa, mutta suurimman osan unohtaa. Joskus onneksi, joskus harmiksi.

Jatkoa juhlapäivälle

- Kävelylenkki (5,5 km)
- Pieni tujaus (lämmikkeeksi, lääkkeeksi)
- Päiväunet (puolet talonväestä)
- Kuunnelma (Täällä Pohjantähden alla, 14. osa)
- Täytekakkukahvit (sankarin itsensä tekemä kakku duploukkokoristeella)
- Kokkailua (erittäin herkullista uunilohta, peruna-porkkanamuusia, salaattia ja jälkiruokana hedelmäsalaattia hunajajogurtilla)

Loppuilta kuluu osin kaksin, osin yksin. Tiedossa siis myöhemmin kutomista, sohvailua ja iltateetä.
Kynttilänvaloa myös, ehdottomasti.

Onnea, lasteni isä!

Aamulla heräsin muutamaa minuuttia yli kahdeksan ja lähdin laittamaan aamupalapöytää. (Aamiainen on omassa kielessä liian hieno sana, aamupala jotenkin kotikutoisempi ja tutumpi.) Teetä, kahvia, valmis voileipä kummallekin, pieniä makeita herkkuja, jogurttia ja nektaria. Ketunvärinen kynttilä palamaan siniseen kynttilänjalkaan. Pikkupikkumaljakkoon napsaisin tulilatvasta yhden kukintotertun. Pöytä oli valmis. Ei muuta kuin sankaria herättämään...

Juhlapäivän vietto tulee jatkumaan sankarin ja puolison toivomuksesta kohta suoritettavalla kävelylenkillä.

Kappelikeikalla

Tänään liikkuivat ajatukset tuonilmoisissa, kun kappelilla työkeikalla ollessani muistin isä-Erkin hautajaisista olevan tasan yksitoista vuotta.
Niissä hautajaisissa muistotilaisuus päättyi isän lempikappaleeseen. Taas kerran on hienoa huomata, että tässäkin laulussa on hengellinen ulottuvuus...

Onko niin on paras eessäpäin
Toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin tie ei vie huomiseen
Kaikki jää vain ennalleen.
(Georg Ots: Muuttuvat laulut)

Tänä aamuna heräsin kahdeksan maissa ja rullaverhon noustessa ylös löysin pihalta talvisen maiseman. Kaunista, valkoista, pumpulimaista. Aamukymmenen jälkeen kävelin kotoa hautausmaan kappelille ja nautin hiljaisesta aamupäivästä. "Meidän kylän" portista kappelille johtivat vain yhdet askeleet ja astuin samoihin jälkiin.