Kolme tuntia vielä...

Tilinpäätös

On tapana tehdä tilinpäätös tilikauden lopussa; olkoon tämä postaus siis sellainen

Vuosi 2009 on ollut Hyvä Vuosi. Muutamia mukavia asioita:
- uudet työkuviot
- yrttimaan kukoistaminen
- fillaroidut 1891 km toukokuusta marraskuuhun
- spinnatut 801 km toukokuusta joulukuuhun
- hyvät keskustelut
- kuumat saunat
- erittäin hyvät kokkailut
- paras mahdollinen syntymäpäivälahja eli kamera
- omannäköinen syntymäpäivä huhtikuussa
- ikimono

Ensi vuodeksi en aio luvata mitään, kun en lupauksia tunnetusti osaa pitää. Tai jos kuitenkin - yritän olla suvaitsevaisempi, ahkerampi ja liikkuvaisempi...
Tavataan ensi vuonna - olkaa ihmisiksi!

Taavetinpäivänä

Virastossa oli semivilkas päivä. Aamupäivä mennä vilahti niin, että vatsan kurniessa tajusin ruokatuntiajan olevan käsillä ja lounassalaatti (Laurilan keittiöstä) maistui tosi hyvältä keittiössä keittiöjakkaralla istuen ja popsien.

Huushollissa on vielä joulu. TIETYSTI! Antaa svenskatalande-väen aloittaa joulunvieton joulukuun alussa ja lopettaa sen jo näihin päiviin. Meillä on joulu loppiaiseen asti. Ja muutama suklaakonvehtikin vielä jäljellä...

Lunta tulvillaan

Otsikko on sattumoisin erittäin sopiva, kun katsoo ulos ikkunasta ja kun lumiaurakin oli joutunut eilen kahdesti käymään kylätiellämme... Illalla sonnustauduimme haalareihin ja käytiin lapioimassa erinäisiä polkuja ja vielä siistittiin etupihan "parkkialue" ja todettiin olevamme hyviä ja mentiin kuumaan saunaan.

Eilinen päivä kului virastossa. Oletin, että kyseessä on hipihiljainen päivä, mutta ei ollenkaan! Puhelin soi monta kertaa, väkeä kävi, sovittiin toimituksia, pyydettiin sukuselvityksiä - kudin sai olla laukussa koko päivän (Leenalle terveisiä!) ja vasta iltapäivällä tuli hiljaista. Saa nähdä, millainen päivä on keskiviikkona... vetoa en uskalla mennä lyömään...

Mustaa ja valkoista #4

Aiheena on "SILUETTI/PROFIILI"

3. joulupäivä

Vaihteeksi ihan palkkatöissäkin eli tänään kirkonmenot ensin Petäjävedellä, sitten Multialla. Väkeä ei kumpaankaan kirkkoon liiemmälti tullut - taitaa jonkinlainen jouluähky vaivata silläkin rintamalla...
(Kävin myös tarkistamassa, että neulegraffition paikallaan. Ilahduin.)
Lapset peuhasivat isänsä kanssa pihalla lumessa. Äänistä päätellen heillä oli hauskaa. Tein ruokaa. Oli kivaa syödä ihan tavallista uunijuuresvuokaa ja hyvää salaattia... Kaikille maistui ja kokkaajallehan se on tunnetusti paras kiitos.
Huomenna menen taas palkkatöihin, mutta nyt virastoon.

Boxing Day = Pizza Day

Joulu on siinä vaiheessa, että tänään oli perinteinen pizzapäivä. Laurilan taattu pizzeria lunasti taas kerran kaikki odotukset ja neljä pizzaa mennä hupsahti nälkäisen väen vatsoihin. Pizzojen täytteenä oli maissia, sipulia, paprikaa, jalapenoa, ananasta, sinihomejuustoa ja mustaleimaemmentalia.

Tämä joulu jää muistoihin rauhan ja leppoisuuden tyyssijana. Kenelläkään ei ole ollut kiirettä minnekään, joten on ollut aikaa päiväuniin, leffoihin (Putoavia enkeleitä, Pan's labyrinth yms), lueskeluun, suklaanmussutukseen, lautapeleihin (Piirrä&arvaa, Backgammon yms) ja joulumuistelemisiin vuosien takaa.

Tänään uskaltauduimme perheen vanhimman kanssa ulos lumituiskuun. Lenkki ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin kuluttavampi, kun kävelimme myös auraamattomia sivuteitä.

24.12.2009

Joulurauhaa. jouluiloa, jouluvallattomuutta

-

valitkaa siitä sopivat omaan jouluunne!

Meiltä löytyy jokaista...

Joulua jokaiselle!

Joulu löysi perille.
Raivasi tiensä lumen läpi,
pujotteli tuuletustelineellä olevien mattojen ohitse,
hyppäsi joulukorttipurkkiin
ja
pukeutui punaiseen.
Enhän minä ollut epäillyt,
mutta hyvältä se tuntuu.
Taas kerran.

Aatonaattona

Kuinka paljon mahtuu pieneen taloseen
Pieneen taloseen tavaraa, tomua
Kuinka mahtuu tähän pieneen taloseen
Joulun valoa, aikaa olla vaan.

Tuossa tämän aamupäivän fiilikset siinä vaiheessa, kun jouluangsti meinasi iskeä. Nyt on jo ihan hyvä pössis ja joulu on vähitellen löytämässä tien meille. Tosin lumitöiden tekemistä se vaatii. Sen verran on lunta tullut teille ja aitovierille.

Tänään posti kiikutti vielä viimeisiä kortteja ja yhden paketin. Kohta on kuusenhaku edessä. Perheen vanhin ja nuorin menevät metsään. Tänä vuonna aloitammekin ulkokuusikauden ja sisälle pääsee vain pienenpieni pöytäkuusi tai oikeammin senkkikuusi vihreän senkin päälle.

Kaksi yötä jouluun on...

Eilisen uusia kokeiluja oli kikhernemurekkeen tekeminen, joka alkoi jo toissapäivänä, kun herneet laitettiin yöksi likoamaan. Murekkeeseen tuli mm sipulia, kermaa, rypsiöljyä, mausteita, auringonkukansiemeniä ja ne kikherneet. Leipävuokaan voideltu leivinpaperi ja murekemassa siihen ja uuniin tunniksi paistumaan. Kumottiin paistumisen jälkeen alustalle ja päätettiin jäähdyttää se kunnolla ennen leikkausoperaatiota. Ja illalla sitten leikattiin mureke kahdeksaantoista viipaleeseen ja laitettiin kahteen rasiaan ja pakastimeen. Hieman jo päästiin murusista makuhavaintoja tekemään ja voin sanoa, ettei ollenkaan paha! Rakenne oli ainakin täydellisyyttä hipova. Vaikeusastekerroin kun oli kuitenkin ihkauuden reseptin kanssa aika iso. Jouluaaton jälkeen annan lopullisen arvosanan...

Kirjahyllyjen siivoaminen oli meillä kotikotona aina isä-Erkin mielipuuhaa ja lapsena ihmettelin sitä, miten isä sai siinä puuhassa kulumaan niin paljon aikaa. Siivottuani itse kirjahyllyt eilen en enää ihmettele! "Ai niin, tämä on se, jonka sain.../ Hei, mistä me ostettiinkaan tämä/ Tämä pitää lukea nyt hetipian//selailua, plarausta, muistoja, muistoja, muistoja." Kuulun kirjojarakastaviin ihmisiin, mutta ehkä tammikuussa taas kerran päästämme muutamat kirjat lähtemään luotamme sellaisiin koteihin, joissa niitä tarvitaan. Proosallinen syy kun on Lundioiden rajallinen tila ja hyllystön ähkiminen kirjapinojen alla.

Mustaa ja valkoista #3 haaste

Haasteen aiheena on "MATKAAN JO KÄY"

Valoa ja varjoa

Aamulla oli pihalla kuollut lintu, talitiainen. Meillä on nyt monia veikkauksia linnun kuolinsyystä. Mies arvelee, että orava olisi voinut olla asialla. Toinen vaihtoehto on se, että ruokailunahistelussa lintulaudalla joku toinen lintu olisi nokkaissut vain-lintujen-tietämällä-tavalla tinttiä kaulavaltimoon. Minä ehdotin sydänkohtausta. No, joka tapauksessa meillä on tänään lintu haudattavana.

Tuuvinki oli yön yli uunissa. Hyvältä näyttää. Kolme vuokaa odottaa joulua ja joulupöytää. Eilen kävin ostamassa kassillisen lahjoja ja ne odottavat paketoitumista. Oli tosi kivaa olla kaupungin vilinässä, vaikka siellä olikin samoista syistä väkeä kuin meren mutaa. Lahjojen ostaminen on lempipuuhiani...

1234-haaste

Haasteaihe on yksikkö.

Lauantaina ennen joulua

Laatikkoillan lopputulos näyttää oikein hyvältä. Keittiössä ja koko talossa leijaillut tuoksu oli huumaavan herkullinen... Tänä iltana (alkuperäissuunnitelmasta poiketen) on tuuvinki-ilta, johon kuuluu lasillinen punaviiniä siinä valmistelun lomassa. Kokkailu voisi muuten olla aika mielenkiintoista viiniä välillä siemaillen; ehkä uusia reseptivariaatioita syntyisi kuin sieniä tuhkasta. (Tuo oli ihan oma sanavääntö, mutta perustuu aiheena miehen lukemaan kirjaan Arvin kieliopas.)

Aion junailla tänään lähikaupunkiin (Jyväskylä). Joulupukin asioita on toimitettavana jonkin verran. Luulen kyllä, että maailman taloudellinen notkahdus näkyy myös listan pituudessa...

Tänään onnenkyyhky lentelee lähelle, kun pitkäaikainen aviomies on syntymäpäiväsankari. Onnea, Pentti! Virtuaalihali vielä niiden oikeiden lisäksi!

Laatikkopäivä

Käytiin ruokakaupassa ja ostettiin melkein kärryllinen tavaraa. Jouluksi ja joulua-edeltävään-elämään. Suklaata, tummaa jouluolutta, juustoja yms. Herkullista elämää on siis luvassa lähipäivinä...
Tänään on Laurilassa laatikoidenpaistamispäivä. Aloitan lantulla, jatkan porkkanalla ja uuninviimeisenä on imelletty eli tuuvinki. Laatikoiden tekeminen itse on ollut meillä jo aika pitkään traditiona ja olen kuulemma kehittynyt paljon. Ylpein olen ehdottomasti siitä, että osaan tehdä tuuvinkia, joka on mielestäni joulupöydän ehdoton kunkku.

Pakkasta oli aamulla paljon, mutta nyt on jo kymmenisen astetta ehtinyt lauhtua. Siis pakkanen. Minähän nyt olen melkein aina lauha...

Perinteet

Eilen illalla oli perinteinen joululauluilta Pengerjoella hirvimiesten kodalla. Päätieltä lähtevällä sivutiellä paloi aina siellä täällä ulkotuli maamerkkinä ja opastuksena. Matkanteko tapahtui jouluisissa pakkasmaisemissa - lumen määrä on edelleen täällä aika pieni, mutta sitä kuitenkin on.
Kotaan kokoontui kolmekymmentäviisi pientä ja suurta joululaulajaa eli vähän vähemmän kuin jonakin vuonna, jolloin oltaisiin tehty ahtautumisen euroopanennätys, jos sellaista mitattaisiin. Itse nautin juuri tuosta tilaisuudesta, kun se on joka tavalla niin välitön. Glögikannu ja piparirasia kiertävät jossakin välissä kädestä käteen, arpoja ostetaan, välillä joku innostuu puhumaan jostakin muusta - niin kuin eilen illalla ternimaidosta, joka oli Ulla-nimisen lehmän maitoa. Vaikka jalkoja loppuillasta jo paleli, oli hyvä olla joululaulujen merkeissä koolla.

Perinteet velvoittavat ja samalla tuovat voimaa. Kaikkia perinteitä ei tarvitse jatkaa vuodesta toiseen, jos ne koetaan huonoiksi. Yhdestä perinteestä haluan ehdottomasti pitää kiinni - jouluaattona kuunnellaan joulurauhan julistus keittiön pöydän ääressä joulupuuroa syöden ja silloin on kaikki valmista joulun tulla. Sen verran matriarkkaa minusta toivottavasti löytyy aina...

Aulinpäivänä

Erittäin hyvinnukutun yön (tuntimäärää en kehtaa mainita...) jälkeen olin virkeänä aamukymmeneltä Ystävän pysäkin joulujuhlassa joululaulattamassa. Ohjelmassa oli laulujen lisäksi Tupamäen koululaisten jouluesityksiä, muutama joulumuistelma ja -evankeliumi. Yksi jo vanhempi naisihminen kertoi olevansa vieläkin katkera jostakin joululahjasta, joka olikin siskolle eikä hänelle. (Hänelle taitaa olla myöhäistä sanoa: Hanki elämä. Mutta silti...)

Joulupostia tippuu hiljalleen. Tänä vuonna kortit pääsevät isoon punaiseen kulhoon, jonka kyljessä lukee kylläkin CHIPS, mutta vain toisessa kyljessä. Asettamalla kulhon tarkasti vihreän senkin päälle se näyttää täysin punaiselta jouluiselta korttikulholta.

Eka neulegraffiti/M

Kudottu. Ommeltu paikalleen. Ikuistettu. Julkistettu.

Juhlapäivä

Välillä on onniteltava itseäkin ja miestä, kun tänään meillä tulee kuluneeksi 27 vuotta kihlojenostosta. Päivään sisältyy muistoja: linja-autosta myöhästyminen, silloisen kulinaristisen taidon huipentuma eli pussikeiton valmistaminen, metsämansikan makuisen huulirasvan ostaminen, linja-automatka, kihlat, leivoskahvit, hyvästit asemalla jne. -Tiesin silloin tehneeni oikean ratkaisun ja uskokaa tai älkää, ratkaisu tuntuu edelleen oikealta!

Omassa kunnassa on eilen illalla väännetty kättä/käsiä kahden kyläkoulun puolesta ja vastaan. Äänin 13-8 Ylämäen ja Tupamäen koulut vielä jatkavat toimintaansa. Säästökohteita on siis löydettävä muualta. Helppoa ei ole rahanlaskijoilla näinä aikoina...