Eilisen uusia kokeiluja oli kikhernemurekkeen tekeminen, joka alkoi jo toissapäivänä, kun herneet laitettiin yöksi likoamaan. Murekkeeseen tuli mm sipulia, kermaa, rypsiöljyä, mausteita, auringonkukansiemeniä ja ne kikherneet. Leipävuokaan voideltu leivinpaperi ja murekemassa siihen ja uuniin tunniksi paistumaan. Kumottiin paistumisen jälkeen alustalle ja päätettiin jäähdyttää se kunnolla ennen leikkausoperaatiota. Ja illalla sitten leikattiin mureke kahdeksaantoista viipaleeseen ja laitettiin kahteen rasiaan ja pakastimeen. Hieman jo päästiin murusista makuhavaintoja tekemään ja voin sanoa, ettei ollenkaan paha! Rakenne oli ainakin täydellisyyttä hipova. Vaikeusastekerroin kun oli kuitenkin ihkauuden reseptin kanssa aika iso. Jouluaaton jälkeen annan lopullisen arvosanan...
Kirjahyllyjen siivoaminen oli meillä kotikotona aina isä-Erkin mielipuuhaa ja lapsena ihmettelin sitä, miten isä sai siinä puuhassa kulumaan niin paljon aikaa. Siivottuani itse kirjahyllyt eilen en enää ihmettele! "Ai niin, tämä on se, jonka sain.../ Hei, mistä me ostettiinkaan tämä/ Tämä pitää lukea nyt hetipian//selailua, plarausta, muistoja, muistoja, muistoja." Kuulun kirjojarakastaviin ihmisiin, mutta ehkä tammikuussa taas kerran päästämme muutamat kirjat lähtemään luotamme sellaisiin koteihin, joissa niitä tarvitaan. Proosallinen syy kun on Lundioiden rajallinen tila ja hyllystön ähkiminen kirjapinojen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti