Uuden kahvinkeittimen myötä meillä Laurilassa aamuista on tullut hiljaisempia. Nykyään kahvia voi meillä keittää melkeinpä salaa - tosin en ole huomannut, että sellaista mahdollisuutta tarvittaisiin, kun julkikahvit on ihan hyväksyttyjä.
Monenmonen lämpimän yön jälkeen maa on viimeöisen pikkupakkasen jäljiltä vähän ihmeissään. Ruohikko muuttunut vähän kylmänharmaaksi ja tukka säikähdyksestä vielä pystyssä. Taivaalla mollottaa iso keltainen kuu, joka sekin on kuin satukirjan sivulta suoraan. Omituinen aamu, täytyy sanoa.
Eilisillan viihdykkeenä aloittelin Tuomas Kyrön uusinta. ´700 grammaa´(WSOY 2009) on hykerryttävän hauskasti tehty, kun tekstin välissä on aina kenen-milloinkin kommentteja. Pidän Kyrön tyylistä, joten taisin löytää taas uuden kirjailijan itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti