Tänään on merkkipäivä. Olen ollut elämästäni puolet eli 25 vuotta Äiti ja rakas/odotettu/toivottu esikoispoika saavutti tänään klo 13.27 25 vuoden iän. Vaikuttihan se muihinkin, eli mieheni on ollut 25 vuotta Isä ja Vesku&Antti ovat olleet 25 vuotta Enoja. Tänään on siis todellakin merkkipäivä!
Eilen jo herkuteltiin täytekakulla Tampereella ja lahjottiin sankaria kaikenlaisella designilla. Illalla oltiin miehen kanssa teatterissa (Tampereen Työväen Teatteri) ja siellä herkuteltiin näytelmällä Paniikki eli Miehiä hermoromahduksen partaalla. Kolmen miehen esitys oli mielestäni aika traaginen kertomus miesten elämästä ja vaikka komiikkaakin oli, ihmettelin kuitenkin sekä nuorempien että vanhempien naisten jatkuvaa nauramista. Etenkin kolmannen päähenkilön esiintyminen näytelmän loppuosassa Aatamin asussa oli heidän mielestään jotakin niin ihmeellistä ja hauskaa ja naurettavaa. Itse totesin miehen heittävän vaatteensa pois ja (sen jälkeen, kun tietysti mittailin katseellani hänen maskuliiniset mittansa) unohdin koko alastomuuden. Mies heitti vaatteiden mukana pois mielestäni paljon muuta tärkeämpää. - Esitys oli loistava, väliajalla juotu punaviini hyvää ja Kellariteatteri mukavan kodikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti