Mustavalkomaanantai #46

"KELLO"

..................
Tampereen Vanhan kirkon tapuli (1828) ja Frenckellin paperitehtaan piippu (1870).

Pieni muutos

(Epäreiluja satsumoita...)

Kuluneella viikolla on vietetty Reilun kaupan viikkoa. Jo pienen muutoksen tekeminen on reilua. Ostin pussillisen reiluja appelsiineja torstaina ja ison tertun reiluja banaaneja eilen. Ei se ollut tarpeeksi, mutta edes jotakin.

Lokakuu vetää viimeisiään ja nyt voi sanoa, että se on ollut keskustelun ja hengellisen nokkapokan kuukausi. Raamattu on varsin elastinen, kun siitä löytyy perusteita ja sitten siitä ei löydy perusteita. On vastustajia ja puolustajia. On oikeita ja vääriä mielipiteitä. On kirkasotsaisia, puhdassydämisiä ja ties mitä. - Tulevat seurakuntavaalit häämöttävät kahden viikon päässä, eikä ennustajaukot eivätkä -eukot osaa veikata, millaisia päättäjiä loppujen lopuksi valitaan. Kristallipalloilla olisi nyt kysyntää seurakunnissa...

1234-haaste # 41

Viikon haasteaihe:

"tiu"

Lokakuun tokavika

Hyvä päivä on oikeastaan monesta pienestä asiasta kiinni. Tänään on ollut sellainen. Aamulla nukkua tursnutettiin yli yhdeksään edellisyön rästejä pois. Aamupalalla viivyttiin, sitten siivottiin huushollia, käytiin kaupassa ostamassa muutaman kassillisen verran ruokatavaroita, vaihdettiin puhtaat petivaatteet, laitettiin pyykit kuivumaan, vietiin roskat ja biojäteastia. Sitten olikin aika relata...
Katsottiin toinen puoli Koivusalon elokuvasta Täällä Pohjantähden alla. - Eilen aloitimme ja hieman tuli hätäinen vaikutelma kerronnan nopeudesta ja monen hyvän kohdan skippaamisesta. Tänään sitten oli rauhallisempi ote ja uusia pieniä aspektejakin oli Koivusalo saanut elokuvaan. Lopussa valmistauduin itkemään, kuten Laineen versiossa käy joka kerta, kun Akseli tulee kotiin. Nyt jäi vain muutamaan kyyneleeseen... Kokonaisarvosanaksi antaisin 8-.

Talo on siisti ja lämmin. Mieli on hyvä. Meillä on kaikki hyvin.

Karkki vai kepponen?

Halloween ei ole ollut meidän juttu koskaan - paitsi parin elokuvan muodossa. Alkujaanhan halloween oli sadonkorjuun ja pimeän alkamisen juhla, mutta sitten juhla kulkeutui Setä Samulin maahan ja palasi sieltä vähän erilaisena. Suomessa juhlalla ei ole niin vanhaa statusta, että sillä olisi joku tarkka päivämäärä, joten se voi olla milloin vaan - perinteisestihän halloweenia juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä. (Meillä ei myöskään juhlita kekriä.)

Viime yön nukuin sen verran huonosti, että voin ehkä hemmotella itseäni tänään päivätirsoilla. Katsotaan sitä sitten. Mielessä vaan pyörii kaikenlaista kuluneen ja tulevan viikon tiimoilta, joten nukkumatti joutui suorittamaan tehtäväänsä vain osa-aikaisesti. Nöyrimmät anteeksipyynnöt...

28.10.

Olipa päivä! Aamupäivällä spinnasin kolme varttia ja olin erittäin tyytyväinen siihen - samalla tuli katsottua Uusi päivä -sarjaa, jota en koskaan muista katsoa reaaliajassa. No, päivällä sitten meni arpomiseksi, kun sohva houkutteli puoleensa ja toisaalta hienoiseen tihkusateeseenkin olisi tehnyt mieli. Entinen minä olisi valinnut sohvan saman tien, mutta nykyinen minä veti lenkkikamppeet päälle ja lähti tien päälle. ´Kirsin risteyksessä´ kävin kääntymässä eli vajaa viisi kilometriä taittui ja sen jälkeen kotona oli hyvä mieli...
Hyvä mieli jatkui edelleen ip, kun netistä bongasin Turun piispanvaalien tuloksen. Olin superhypertyytyväinen, kun Kaarlo Kalliala voitti jo ensimmäisellä kierroksella. Kirkon kevät siis jatkuu edelleen!
No, siinä se sitten olikin. Seurakuntavaalien kenraaliharjoitusta alettiin tehdä klo 16 ja aluksi kaikki sujui hyvin, kunnes sitten tasatulosraporttien kohdalla jymähti. Jymähti monessa muussakin seurakunnassa, kun tukipuhelin tuuttasi jatkuvasti varattua. Parin tunnin kuluttua oli pakko luovuttaa ja lähteä ruokakaupan kautta kotiin. Onneksi jäätelö oli tarjouksessa...

Valokuvatorstain 182. haaste

"Mahdoton paikka"

Tuuri, hyvä?

Eilen illalla katsottiin realityohjelmaa kyläkaupasta. Ohjelman tekijöillä on ehkä ollut ihan hyvä tarkoitus kertoa siitä, mikä oikein vetää ihmisiä tuhatmäärin onnenmaahan. Katsojalle se myös välittyi, vaikkakin aika tyhjentävästi ja ihmettelen, miten vielä kahdeksaan jaksoon riittää aineksia... (Ja tämähän on vasta ensimmäinen tuotantokausi!)

Aloitimme ulkoruokintakauden. Ensimmäinen nälkäinen talitintti saapui paikalle tänä aamuna. Oletettavasti hän tuo sukunsa pian mukanaan. Linnunsiemenien ostaminen on pieni raha meille, mutta iso asia lintukunnalle.

Isä/appi/ukki

Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Voi viedä huomispäivän tie
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
Ja löytää uuden ihmisen.

(Rauno Lehtinen ja Tuula Valkama: Muuttuvat laulut)

***********************************************************

Kaksitoista vuotta sitten minusta tuli täysorpo, kun isä-Erkki kuoli. Hänen muistolleen lempilaulustaan nyt tämä lainaus.

Siivousta

Kyllä sinne vaalikoneelle sitten eilen pääsi, kunhan malttoi odottaa ja olla kärsivällinen. (Kärsivällisyys ei oikein kuulu hyveisiini.) Muutaman vastaajan kohdalla yllätyin posi- ja muutaman kohdalla negatiivisesti. Saa nähdä...

Tänään meillä oli vuorossa varaston siivouksen alkurupeama. Tavaraa kertyi kirpparilaatikkoon, roskalaatikkoon, säästettävään laatikkoon ja paperinkeräyslaatikkoon. Hyvä me, toistelimme aina välillä siinä vaiheessa, kun alkoi koko homma tökkiä. (Toisella oli varastossa kylmä ja toisella pesuhuoneessa kuuma.) Nyt varastosta jo löytää yhtä sun toista tarpeellista ja lattialla on tilaa kulkea...

Lär dig svenska!

Tämän aamun uutisotsikkona oli mm. se, että suurin osa kunnanjohtajista luopuisi mieluusti pakkoruotsista. Sana ´pakkoruotsi´ on peräisin Suomalaisuuden Liiton miehiltä, joten ilmeisesti Erkki Pihkalaa ja Heimo Rytköstä saamme siitä kiittää (?). - Itse olen aina pitänyt ruotsinkielestä ja lukenut muutakin kuin koulukirjoja ja koulutekstejä. Kansakoulun kolmannelta luokalta (kiitos kuuluu Liisa Oravalalle, joka oli meillä opettajana) lukion loppuun ehtii jo koulussakin opiskella kymmenen vuotta svenskaa. Ei pakkona vaan hyötynä.

Tänään on seurakuntavaalien yksi merkittävä päivä, kun vaalikone aukeaa kaikelle kansalle (kristi-). Ainakin juuri äsken oli sivuilla sen verran ruuhkaa, etten päässyt lukemaan ehdokkaiden mielipiteitä tai raksittuja ruutuja. Täytyy yrittää myöhemmin uudestaan...

Mustavalkomaanantai #45

Tänään mustavalkomaanantaissa lähdetään ikkunakierrokselle, eli tällä kertaa aiheena omasta mielestäsi kaunis tai muuten vaan kuvauksellinen

IKKUNA.

...................................

Kyseessä on Wivi Lönnin suunnittelema Pyynikin koulu Tampereella Hämeenpuistossa.

Kaksi kuukautta aikaa...

Olen aina ollut kahvi-ihminen ja ilmeisesti omistan teräsvatsan, sillä jossakin vaiheessa join kahvia tositosipaljon. Nyt kahvimukillinen aloittaa päivän, toinen mukillinen maistuu päiväkahvivaiheessa ja hyvin harvoin enää illalla halajan kahvia. Tee on tullut iltakuvioon mukaan kuin itsestään ja nimen omaan vihreä tee. Käymme iltaisin mielenkiintoisia keskusteluja teemukien ääressä tai katsomme mielenkiintoisia elokuvia tyhjentäen samalla teekannua.

Eilen tein pienen taikinan verran piparpähkinöitä, joista kuitenkin jätin pähkinät pois. Tuli sellainen joulufiilis, kun ikkunasta näkyi luminen maisema. Lumi, kaneli, kardemumma, inkivääri ja siirappi jotenkin vain kuuluvat ehdottomasti yhteen...


Tänään onnittelen kahta syntymäpäiväsankaria - toinen on YK ja toinen Kari-kyty. Nostimme lipun liehumaan kummankin kunniaksi.

Valoa!

Osallistuin eilen hiljaiseen mielenilmaukseen, sillä mielestäni jokainen pienikin teko ja tunnemaailman positiivinen värähtely on tarpeen tänä aikana, jolloin kirkkojen jäsenrekisterit pienenevät ja monelle ihmiselle kerrotaan suoraan, millainen hän ei oikeastaan saisi olla. - Meillä Laurilan pihalla oli kaksi kakkuvuokakynttilää palamassa pitempäänkin kuin tuon puolen tunnin ajan, iltamyöhällä vielä näkyi valoa.

Yö yllätti täysin, sillä tänä aamuna oli (taas) talvi. Omenapuiden oksat pullistelevat lumilihaksillaan ja postinhakureissun tehnyt mies oli joutunut lapioimaan postipolun ihan tosissaan. Varastosta on haettava talvikengät - pipot, lapaset, kaulahuivit ja paksummat pompat onkin jo valmiina eteisen naulakossa.

Valokuvatorstain 181. haaste

Tämän viikon haaste on

en tiedä mitään

Perjantaipössis

Virastotuurauksen viimeinen viikkotyöpäivä, joka oli alusta ja lopusta kiireinen - välillä oli aikaa syödä puuroa ja lukea Kotimaata. (Huom, ei yhtä aikaa.) Tuo työ on sitten mukavaa ja palkitsevaa, vaikka totuuden nimessä sanottakoon, että palkka on aika vaatimaton...

Aamulla kuulostelin keliä ja uskaltauduin kuuteen pakkasasteeseen fillarilla. Ajoin hieman varovaisemmin kuin yleensä ja totesin tienpinnan olevan ihan ookoo. Harmi vaan, että valitsin käsiin täysin väärät vermeet - kirjoneulelapasissa sormia paleli ihan simona. Tiesi sitä, että sormien sulattamisessa perillä srk-kodilla meni aikaa jonkin verran. Sulivat kyllä itsestään ilman uunia, kuumaa vettä tai puhalluslamppua.

Kanelin ja vaniljan liitto

Torstai, vapaata täynnä - mitä nyt yksi kokous tuossa iltapäivällä Vanhan kirkon tiimoilta... Aamu oli hidas, sillä unta riitti vähän yli yhdeksään ja tässä talossa se on jo mainittava asia. Unien katsomista tuli harrastettua lähes urakkatyylillä - ja mitään en muista!

Eiliset pullat onnistuivat hyvin ja kriittisenä leipurina olin itsekin tyytyväinen. Ennen tein kanelipullia tai vaniljapullia, kunnes sitten joskus syttyi päässä lamppu ja kokeilin tehdä kanelivaniljapullia - niiden liitto on juuri sopivan makea, ei äitelä eikä tunkkainen. Suosittelen.

Lumet lähtivät pari päivää sitten ja maisema on jälleen täynnä syksyä. Eilen illalla totesin uuden takin kestävän ohuenlaista tihkusadetta kiitettävästi, joten hyvä ostos kaiken kaikkiaan. Varsinkin sen uuden violetin palestiinalaishuivin kanssa, jonka sain kuopukselta...

Mezzomultipäivä

Takana virastopäivä, joka ei ollut semi eikä multi, mutta siltä väliltä. Kutsun päivää sitten vaikka mezzomultipäiväksi... Virkatodistuksia, muutosliikennettä yms. Muutama ihminen kävi ihmettelemässä, miten olen tuolla töissä.
Kotona tein saman tien pienen pullataikinan, sillä lupasin leipoa illan kokoukseen tarjottavat. Kanelivaniljarullapullia siis luvassa.
Eilen päättelin sivarisukat ja vein ne postin kuljetettavaksi. Oli sitten aloitettava heti uutta kudinta, kun seiskaveikan sinisorsa on niin kaunista lankaa. Miehelle siitä jo olen ehtinyt sukat tehdä, mutta teen nyt sitten yhdelle ystävälle piristykseksi.

Vapaalla

Vapaapäivä on tosi hyvä keksintö aina silloin tällöin ja tänään varsinkin se tuntui luksukselta... Nukuin pitkään, join ison mukillisen mustaa kahvia ja vietin aikaa sosiaalisen median parissa, kunnes päätin tehdä jotakin hyödyllistä.
Keittiön kaapeissa on aina jotakin järjesteltävää ja puuhailtavaa. Tiskikaapin yläkaappiin oli kasautunut epämääräisiin pinoihin pakastusrasioita, purkinkansia, muovipulloja ja muuta sesonkitavaraa. Tyhjensin kaapin, pinosin purkit järjestelmällisesti, heitin pois muutaman perstuneen muovipullon ja rikkinäisen kannen, kasasin muovikoriin varastoon menevää tavaraa ja olin tyytyväinen lopputulokseen.
Sitten iskin silmäni astiakaapin alahyllyyn, jossa Teemat, Killat, KoKot ja arabiamukit asustavat. Taas tyhjensin hyllyn ja järjestelin astiat hieman tehokkaammin. Mitään en poistanut, mutta tilaa ikään kuin tuli lisää. Siisti hylly, hyvä mieli.

Virastossa syyslomittajana

Tänään tuurasin virastossa ja vuorossa oli multivilkas päivä. Pari virkatodistusta kirjoitin, sitten setvin muutosliikenteen sumaa, vastailin puhelimeen, jaoin vaalikonetunnuksia ja olin vaalilautakunnan sihteerinä. Visiteeraajiakin kävi - kirjansitojanainen, mattomies, tiskikonemies ja sukututkijanainen. Ruokatauolla kävin lämmittämässä keittiöllä soijamakaronilaatikkoa ja söin sitä hyvän salaatin kera.
Ai niin, sain myös mielenkiintoisen, vaikkakin hieman pitkästyttävän puhelinsoiton. Eräs ihminen purki mieltään homoasiassa ja sanoi mm. hyväksyvänsä homoliiton siunaamisen, mutta ei sitä, että alttarille tulisivat hunnuissaan ja killuttimissaan kekkuloimaan. - Kuuntelin ja huokailin sisäänpäin. Ihmeen paljon hän ehti sanoa kolmessatoista minuutissa...