(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Idylli


Elokuvia on meillä aina rakastettu. Skaala on ollut hyvin laaja, mutta vanhat kotimaiset elokuvat jaksavat puolustaa paikkaansa hyvin vuosienkin jälkeen. Komisario Palmu -kausi on aina joskus, nyt yritän saada kahta puuttuvaa niskavuorielokuvaa kokoelmiimme, ikionnellisia olimme Suomisen perheen DVD-boksin ilmestymisestä muutama vuosi sitten. Ovathan ne huvittavia nuo vanhat elokuvat, mutta silti! Ihania!

Tänään katsoin televisiosta ´.. ja Helena soittaa´. Melkoinen idylli keskellä suhteellisen kirkasta keskiviikkopäivää - siisti koti, pari kynttilää olohuoneen pöydällä, sukankudin, kahvikuppi, pala puolukkapiirakkaa ja elokuva. Taas yksi taivasmainen tunnelma ja olotila ihan kesken kaiken...

2 kommenttia:

  1. Rakkaus vanhoihin kotimaisiin elokuviin lienee kodin perintöä. Meillä niitä katsellaan myös.
    Terv. Käly

    VastaaPoista
  2. Eli siis Kino Keskipelto vaikuttaa edelleen jollakin tasolla! :)))

    VastaaPoista