(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kiireetöntä

Eilisiltaan kuului vegepiirakka, jonka täytteet koostuivat paprikasta, purjosipulista ja tavallisesta sipulista. Tiuhti ja Viuhti-mukiin ja Tuu-Tikki -mukiin kaadettiin hyvää vihreää teetä ja elettiin kiireetöntä perjantai-iltaa ennen saunaa. Pieni onnellinen tuokio taas kerran.

Pari lasillista punaviiniä kruunasi myöhäisillan. Viinilasin ääressä mietittiin sitä, kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään saadakseen isomman summan rahaa. Jokaisella meistä on asioita, joista ei halua naapurinsa/työkaverinsa/sukulaisensa/ystävänsä tietävän - jotakin noloa tai häpeällistä, jos se tuodaan julkisuuteen. Kannustusjoukot saattavat pelätä tosissaan, mutta rahan mahti on vielä suurempi, kun on mahdollisuus saadakin puolta isompi summa osaamalla vastata oikein vielä muutamaan häijyyn kysymykseen. Eilisillan kilpailija lopetti harvinaisen hyvissä ajoin ehkä peläten kaapista kolisevaa luurankokasaa tai sitten haluten säilyttää edes hippusen itseään itsellään.

Tämän päivän onnittelukukka matkaa Järnefeltinkadulle, joten ISOT onnittelut!

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen miettinyt lähiaikoina ahneutta. Kuinka paljon kärsimystä saammekaan aikaan, kun yritämme pitää mammonasta kiinni?
    Asia tuli mieleen katsoessani Kaisaa, joka tuli pyllymäkeä portaat alas. Kivulias liuku olisi ollut mahdollista pysäyttää, mutta hänelle oli tärkeämpää pitää kiinni minikokoisesta maissinaksupussistaan. Pian mainitun tapahtuman jälkeen hän kaatui naamalleen asfalttiin, koska vesipullon varjeleminen esti ottamasta käsillä kiinni...
    Mitä aikuiset edellä, sitä kaksivuotias perässä!

    VastaaPoista
  2. Heureka! Tajusin vasta kirjoittaessani, että syömällä ja juomalla ruokapöydän ääressä, noiltakin pikkutapaturmilta olisi voinut välttyä.
    Kyllä äiti tiesi, mistä 30 vuotta sitten puhui!

    VastaaPoista