(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Sunnuntaiaamuna, mutta ei aikaisin


Eilisellä ostosreissulla (Palokka) tuli puheeksi autokäyttäymiskulttuuri ja se, onko kaikista kuskeiksi vai ei. Rehellisesti myönsin, että onneksi ajokokeiluni tapahtui vain kerran ja silloinkin Hankasalmella raviradalla, jossa ei silloin ollut ketään muita kuin Datsun Cherry ja me. Jos minulla olisi jostakin syystä ajokortti ja auto, olisin liikenteessä kyllä ihan täystuho. Koordinaatiokykyni kun ei ole parhaita mahdollisia ja toisekseen nautin kovasta vauhdista ja vaarallisista tilanteista... Olisin ajaessa varmaankin ihailemani Frank Drebinin kaltainen kuski. - On se hyvä, että ihminen ajoissa huomaa oman rajallisuutensa!

Tänään pitäisi käydä kävelylenkillä, kun viikon liikuntapäiväkirja on aika suppea. Suppeus johtuu osin laiskuudesta, osin nuhayskäpöpöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti