(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ruokaillan jälkeen


Odotin mielenkiinnolla eilistä Ruokailtaa. Viime syksyn Homoilta sai väen pakenemaan kirkosta ja arvelin, että nyt varmaankin viimeistään paettaisiin kauppojen leipähyllyiltä. Aika rauhallinen tuo keskustelu kuitenkin oli. Viimeisenä paikalle kutsuttu luomuvastustaja puhui isoimmilla kirjaimilla, mutta hänenkin puheenvuoronsa olivat sentään aika iisejä - tyyliltään muistuttivat puhelinmyyjien epistolaa, joka luetaan sanasta sanaan alusta loppuun.
Eilen muuten sain puhelinsoiton lehtimyyjältä. Olin vastannut johonkin nettikilpailuun ja sillä perusteella minulle haluttiin lahjoittaa yhtä sun toista, aina muutamasta lehdestä hienoon iltalaukkuun asti. Jossakin vaiheessa soittaja kysyi, tunnenko lehden entuudestaan. Vastasin, että tunnen ja se ei ole ollenkaan minun mieleeni. Soittajan seuraava repliikki oli kuin jostakin absurdista näytelmästä: Ei se mitään jne. - Hän jatkoi omaa monologiaan, kunnes lopulta sanoi, että laitetaanko tulemaan. Ei muuten laitettu.

2 kommenttia:

  1. Ruokailta raapaisi pintaa ja toki oli viihdyttävää kuunneltavaa. Mutta eipä sitten paljon muuta.
    Hah, nuo lehtimyyjät osaavat olla joskus tosi rasittavia litanioidensa kanssa ja paperista sisälukujensa kanssa. Aivan kuin eivät osaisi kuunnella ketään saati keskustella. Tylsää työtä varmaan. En tekisi.

    VastaaPoista