Hauska tavata!

Olen Otto Iso-Pukero. Nimi minulle keksittiin tänä aamuna. Sukunimi kuulemma kertoo jotakin ruumiinrakenteestani, mutta mielestäni aika herttaisella tavalla. Lempipaikkani on tämä iso tyyny. Toistaiseksi minulle ei ole vielä annettu ruokaa ollenkaan, mutta kyllä täällä talossa ruokaa laitetaan.
Kavereita näkyy olevan paljon. Sohvalla istuu joku koira ja nuottikaapin päällä on nalle, jolla on kaksi pupua kainalossa. Eikä siinä vielä kaikki... Ehkä tämän talon väellä on joku missio kodittomien pehmoeläinten pelastamisesta. Ei ollenkaan pöllömpi missio.

Kausia

Välillä tulee kausia, jolloin sisäänrakennettu pesänrakentajani herää ja on aktiivinen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa huushollin järjestämistä, verhojen vaihtamista, pyykinpesua kori tyhjäksi -tyylillä ja keittiön siivoamista kokkailun jälkeen. Välillä taas suljen silmäni tyystin kahvitahroilta, puhtaan pyykin kasoilta, villakoirien kisailulta, jouluverhoilta kevätauringossa ja vaatehuoneen kaaokselta. En kuulemma ole yksitoikkoinen. Olen monitoikkoinen...

Tänään on pyykinpesupäivä ja järjestelypäivä. Oikeastaan järjestely alkoi siivoamisella juhannusaattona, kun saatiin juhannuspäivänä kylään kivoja tyyppejä. Kodin siisteys jäi jotenkin päälle ja nautin suunnattomasti juuri nyt.

Kirppareilla

Tänään vietettiin kirpparikierrospäivää ja löydettiin kaikenlaista pientä kivaa... Tarpeellista, hauskaa, viehättävää. Koluttiin SPR:n kaksi kirpparia, EkoCenterin kaksi kirpparia ja Fidan lähetystori. Yksi ylipainoinen nallekarhukin piti pelastaa mukaan, kun se näytti niin elämäänsä kyllästyneeltä. (Saa nähdä, miten Valle reagoi uuteen tulokkaaseen...)

Ostimme myös Kodin Terrasta omenapuun, suviruusun ja muratin. Mies kuuluukin kaivavan pihalla omenapuulle asuinsijaa.

Mustaa ja valkoista #29

Haastesana tällä kertaa PYÖREÄ.

Juhannuskortti Laurilasta

Eli nuppuja, kukintoja, täyttä elämää...

Pieni riimiruno rakkaudesta

Suukon annan,
huoles kannan,
jos vain tahdot niin.
Kanssas lähden,
muiden nähden,
kauas unelmiin.

Haavemaassa,
onnen haassa
käydään käsikkäin.
Jos saan luvan,
pienen tuvan
rakennamme näin.

Vuodet vaihtuu,
muut jos haihtuu,
onni koskaan ei.
Rakastamme
toisiamme -
huolet tuuli vei.

25.6.

Juhannus on meillä herttainen ja sen kunniaksi matot pääsivät ulkoilemaan. (Ja kaikki pitää aina ikuistaa...)
Aamulla kävimme isoilla ruokaostoksilla ja samaan ratkaisuun oli päätynyt myös moni muu, kun parkkipaikat kaupan edessä olivat vähissä. Parkkipaikka löytyi kauempaa ja se oli hyvä valinta - poislähtiessä kun viereisen auton kuljettaja antoi litrakaupalla lehmänmaitoa juhannuslättyjä varten. Kiitos vaan, Sirkku! Maito maistuu lapsuuden kesiltä, Kaustisen mummulan Ruskon ja Rallin maidolta...

Valitsin virret huomiseksi. Vanhassa kirkossa vietetään juhannusaamun messua klo 10. Toivotaan auringonpaistetta.

Valokuvatorstain 172. haaste

Tämän viikon haasteena onkin yllätyksellisesti juhannus.

Juhannusmuistoja

Kaksi vanhaa puuta kuin suoraan Juha Tapion laulusta tai sitten kahden hullun matka Kirkan tavoin tai kaksi vanhaa varista... Itse asiassa puut eivät ole vanhoja - toissa viikolla kaadettua tavaraa kielopaikan läheltä. Jossakin vaiheessa niillä saunotaan.

Juhannus on hyvin lähellä ja näin vanhemmiten voi muistella juhannuksia vuosien takaa.
Kerran yövyttiin Luoman pihalla teltassa naapurin Marjan kanssa ja muistan vieläkin sen, kuinka ihailin hyvin kateellisena oranssia soputelttaa. Uni maittoi niin hyvin, että juhannuskirkkoon jäi menemättä.
Humppilassa taasen juhannuksena -82 olin Entun montulla juhannusaattoa viettämässä ja paikallinen nokikolari haki minua tanssimaan. Aamuneljältä käveltiin Marketan ja Hessun kanssa nukkuvan kylän läpi. Linnut lauloivat, aurinko melkein jo paistoi ja siinä vaiheessa aamua oli hyvä pystyttää juhannuskoivut ulko-oven kahta puolta...

Koukussa

Olen oinas, kuten äiti-Liisakin oli. Innostun kaikesta uudesta ja aloitan kaikkea, mutta innostus saattaa loppua kesken kaiken. Teen monia asioita hyvin hektisesti - ainakin hetkisen...
Facebookissa Monna vinkkasi minulle Relaatiot. Ajattelin ensin, että onhan näitä pelejä ennenkin pelattu, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että koukussa ollaan... Asioiden relaatioita on mielenkiintoista, haastavaa ja hauskaa miettiä. Eilen illalla käytettiin miehen kanssa yhdessä aikaa pohtimiseen ja pähkäilyyn. Hidasta on, mutta hiivatin kivaa!
Uniinkin asti tuo uusi juttu päätyi. Yhdistelin siinä musiikkia ja maakuntia ja musiikkiin sain ensin säveltäjän ja sitten Eero Hämeenniemen, joka oli oikea vastaus. Olin unessa hyvin tyytyväinen ratkaisusta.

Tiistaiaamu

Eilen aloitin toista jämälankasukkaa ja päätin tehdä sen päinvastaisessa värijärjestyksessä. Sukka ykkönen oli saanut oranssin kärjen, joten siis aloitin sukka kakkosen oranssilla varrella. Kudoin samalla, kun katsoin uutta sarjaa (Drop Dead Diva). Aloitusjakso sai minut erittäin vakuuttuneeksi, että maanantai-iltaisin klo 20 minulla on parempaakin tekemistä... Stereotypioita toisensa perään, ideaa ei nimeksikään, toimimaton vastakkaisasettelu lihavan ja laihan ihmisen välillä. Ugh.

Eilen pääsi basilika keittiön ikkunalaudalta yrttimaalle. Mies kävi illalla vielä kuitenkin peittelemässä, jos sääennuste pitää paikkaansa ja luvassa on kylmä yö. Kolme astetta oli ollut kylmimmillään, joten harsohuppu oli tarpeen. Viisas mies.

Mittumaari

Tänään vietetään kesäpäivänseisausta. Itse käytän mieluummin sanaa ´mittumaari ´, koska se ensinnäkin on paljon lyyrisempi sana ja erottuu seisauksista ja tasauksista, joita kukaan ei kuitenkaan muista oikein...
Oli pakko heti aamulla etsiä googlettamalla tähän päivään sopiva laulu. Taisin viime vuonnakin siteerata samaista laulua, mutta hyvä teksti ansaitsee toiston.

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

(Tauno Palon ihana esitys sai jälleen kerran kyyneleet valumaan...)

Mustaa ja valkoista #28

Ensimmäinen aihe on pelottava, pelko, kammo.




Toinen, vähän edelliseen vastakohtainen aihe taas on turva, suoja(isa) tai turvallinen.

Häät

Eilen vietimme prinsessa Victorian ja Daniel Westlingin häitä ja hyvin näkyivät häät onnistuvan. Päivän päähenkilöt olivat iloisella ja herkällä tuulella. Musiikin suhteen höristelin tietysti korviani ja etenkin Benny Anderssonin (se toinen niistä ABBA-miehistä) säveltämä laulu oli tosi kaunis. Sen ensimmäisen kantaesityksen (Karin Rehnqvist) suhteen ei olisi ollut väliksi, vaikka olisi jäänyt pöytälaatikkoon... Jörgen Elofssonin ´When you tell world you`re mine´ oli nykyaikaisuudessaan raikas. Vihkimisessä lauletut kaksi virttä löysin Ruotsin kirkon virsikirjasta ja varsinkin vuodenaikavirttä voisi käyttää muissakin tilaisuuksissa.

Hääkonkarina kiinnitin huomioni siihen, että tämäkin hääpari joutui turvautumaan vihkilupauksessa papin edellälukuun. On joko maan tapa tai sitten kaikenvaravakuutus unohtamisen ja jännittämisen vuoksi.

Sääliksi kävi niitä turvamiehiä, jotka joutuivat juoksemaan kaupungin ympäriajossa koko ajan kiesien vierellä. Koomisuusaste oli jokseenkin korkea, kun pikkutakin liepeet vain viuhuivat ja edelläkulkeneiden hevosten lantakasojakin piti tarkasti väistellä...

Jk. Muistan seuranneeni edellisiä Ruotsin häitä tasan kolmekymmentäneljä vuotta sitten Pyhäjoella, Parhalahden kylällä, Peltokedon tyttöjen naapurin televisiosta.

Pakkasta?!

Kesällä kutomisvauhti on hieman rauhoittunut, mutta pari työtä on kuitenkin koko ajan kesken. Pitsineulehuivi ei ole pariin viikkoon nyt kyllä edistynyt yhtään, kun halusin niin helpon kutimen, että elokuvien katsominen onnistuu siinä samalla. Pari pipoa on siis valmistunut ja nyt on sukanvarsi menossa. Yritän käyttää ison lankapurkin jämälankakeriä sukkiin, joista siis voi tulla kerrassaan hupaiset. Tiedän, että ne kelpaavat kyllä Laurilan väen jalkoihin, kun ei olla niin kranttuja...

Ei täällä Suomessa pitäisi kesäsäästä valittaa, kun Afrikassa kuulemma pelataan jalkapalloa pakkasessa! Kyseessä on kaikkien aikojen kylmimmät kisat eli pakko on silloin tunteiden kuumeta vastapainoksi hytisemiselle... Asiasta kertoi aamun Keskisuomalainen.

Valle

Valle on kuulunut jo vuosia perheemme muonavahvuuteen. Nimi tuli siitä, kun ostohetkellä tajusimme koiran olevan juuri sopivan kokoinen sohVALLE. Sen jälkeen nimeä on tietysti väännetty Valtsuksi, Valdemariksi jne. Rakkaalla koiralla kun on monta nimeä... Sitä on hellitty, rutistettu, paijattu ja sen kanssa on katsottu elokuvia. Pieniä operaatioitakin on tarvittu - silmästä roikkui lanka, joka saatiin hyvin piiloon ja korvasta näkyy myös roikkuvan jotakin ylimääräistä lankaa, joka tarvitsee pian käsittelyä. Ihan omatoimisesti ollaan onneksi selvitty lääkinnällisestä puolesta.

Eilen aloitin temppelipelimannin tuurauksen, jota teen vajaan kuukauden. Luvassa siis häitä, hautajaisia, messuja sun muita. Tiedossa puuttuvan musiikin metsästystä tiesmistä, joskus mahdottomuuden rajoilta. Haastetta juuri sopivasti.

Sivumennen

Seurakunnassa pääsee/joutuu aina varsin omituisiin hommiin... Tänään sivutin ikivanhaa kirkonkirjaa (in- och utflyttade 1863-1897), jotta sitten konservoinnin taitava ihminen voi sen kasata uudestaan. Harmitti ihan vietävästi se, kun kirjaa on joskus vuosikymmeniä sitten "korjattu" valkoisella muoviteipillä millälie ja se on sitten vähän kerrassaan haperoittanut sivuja niin, että palapelin aineksia on kyllä kiitettävästi kasassa. Itse yritin käsitellä kirjaa mahdollisimman hellävaraisesti ja hyvin kevyellä kädellä piirsin pehmeällä lyijykynällä varovasti sivunumerot.

Kirjastosta hain varaamani Anne Tylerin Nooan kompassin. Viikonlopuksi on siis lukemista...

Valokuvatorstain 171. haaste

Haasteena on matkan varrella.

Kesää

Nimipäiväonnittelut lennähtävät tänään vaikka mihin - yhdet Mäntsälään, yhdet Saarijärvelle, yhdet Pihlajatielle ja yhdet Kirrinpolulle. Onnea, Päivi!

Eilen oli vanhan paperikaupan uusiokäyttöavajaiset, kun Toinilassa avattiin Tupamäen koulusta kertova näyttely. Laulettiin muutama yhteislaulu vanhan matkalaukkusoittimen säestyksellä, juotiin kahvit tuoreen pullan kera, kuultiin sekä koulun että paperikaupan vaiheista ja viihdyttiin. Toinilassa kannattaa pistäytyä! Torstai-iltaisin paikalle voi tulla kutimen kanssa, kun kuistilla tehdään käsitöitä...

Kesäkuun puoliväli

Tänään posti toi kivan paketin eli pari syksyn uutuslankakerää Novitalta. Syksyn lankavärikarttaakin oli kiva tutkia vähän etukäteen. Lintulangat olivat tosi kauniita ja mies haluaisi Polkan uutuusväristä villapaidan...

Aamupäivällä katsoin iki-ihanan elokuvat Virtaset ja Lahtiset. Sopivan hullua koheltamista, egon pönkittämistä, vapaata kasvatusta ja pönöttävän perheenisän epätoivoista pätemistä. Ei nouse elokuvataivaalla ehkä niin kovin korkealle, mutta itse annan ainakin yhden tarratähden.

Hamppu

Olemme hampunkäyttäjiä. Mies rasvaa kuivia käsiään hamppurasvalla ja kohta saa käyttöönsä tuon kuvassa olevan hamppusaippuan. Keittiön pöydällä on puulaatikko, jossa on pienissä purkeissa superfoodia ynnä muuta (gojimarjoja, raakakaakaopapuja, mulperimarjoja, cashewpähkinöitä, hampunsiemeniä). Niitä voi napsia suuhunsa aina ohimennen. Raakakaakaopavun maku on kyllä rehellisesti sanottuna ihan hirveän paha (terveisiä vain esikoiselle!), mutta terveellisyysvaikutukset kiistattomat. Vuosien varrella ollaan todettu, että kaapissa olevat vitamiinit sun muut jäävät helposti ottamatta, mutta keittiön pöydältä niitä ei unohda...

Aamu alkoi radion kuuntelulla ja Sakari Kilpelän omaperäisellä verbaaliakrobatialla. Viikonlopun puoluekokousasiat saavat tunteet hyrräämään eri puolilla maata...

Mustaa ja valkoista #27

Tämän haasteen teemana:

Lemmikki-, koti- tai vaikka villieläin!

Kesäinen sunnuntai

Eilen illalla oli taas vuorossa boksintyhjentelyä (digi-). Ensin aloitimme elokuvalla Uskollinen puutarhuri, joka ei sitten ollut ainakaan minun juttuni. Seuraava aloitus oli dokkari koripalloseuran ulkomaalaisvahvistuksesta, joka ei puhutellut. No, kolmas sitten oli Veikko Aaltosen dokkari Työväenluokka, jonka katsoimme loppuun asti. Tunnustan kyllä, että välillä hieman käytettiin eteenpäinkelaustoimintaa ja ilman Halvan täytelakritsia urakka olisi ollut aika kova...

Tänään olin aamulla palkkatyössä eli messuilemassa kirkossa. Vähäväkinen, naisvoittoinen seurakunta veisasi varsin kiitettävästi ja saarnakin oli tarpeeksi napakka. (Kerroin messun jälkeen saarnaavalle papille kiitokset harvinaisen jaarittelemattomasta puheesta.)
Päivään mahtuivat vielä yhdet kuusikymppiset. Yllätyin, kun Lapin äidin kehtolaulu sai jäyhän miehen liikuttumaan...

1234-haaste #27

Viikon haasteaihe:

"paras ikä?"

Rappioromantiikkaa

Olen aina pitänyt jipoista ja jekuista. Sisustukseenkin on kiva ujuttaa kutkuttavia yksityiskohtia, jotka naurattavat ainakin meitä, Laurilan asukkaita. Kuvassa on suurta huutoa olevat valkoiset tikkaat, jotka mies minulle pyynnöstäni värkkäsi. Pergola on niiden sijoituspaikka ja eivät todellakaan johda minnekään...
Nyt eletään aikaa, jolloin kaikki umpiruostunut, puhkipierty, kulahtanut ja rapistunut on in. Eivät tienneet Jooseppi Kenkkunen ja Juutas Käkriäinen (Ryysyrannan Jooseppi ja Putkinotko -miehet) olevansa paljon aikaansa edellä! Mitä ruostuneempaa, sitä hienompaa (ja kalliimpaa)! - Myönnän itsekin sortuneeni, mutta ihan pikkuisen. Peltikyltin halusin ja nuo tikkaat ja muutaman tekstillisen jutun.
Mitä on edessä muutaman vuoden kuluttua? Kirpparit, kierrätyskeskukset ja roskalavat ovat pullollaan sisustusta, jota kukaan ei enää halua. Silloin on jonkin toisenlaisen jutun vuoro ja sen luemme sitten sisustuslehdistä ja -blogeista...

Elokuvien maailma

Elokuvamakuni on - samanlainen kuin musiikkimakuni - vaihtelevainen, mutta oikein taiteelliset elokuvat yleensä skippaan. Tänään päivällä hemmottelin itseäni boksista löytyneellä Child´s Play -leffalla, joka oli juuri sopivan hullua kauhua. Huomasin sitten, että siitä on tehty jatko-osia ja sen kyllä jotenkin arvasinkin... Katsottuani leffan lähetin sen poistettujen tallenteiden hautausmaalle ja samaan paikkaan päätyi myös suosikkini Mies ja alaston ase, useampana versiona.
Vanhat ja uudet kotimaiset elokuvat kiinnostavat ja omaan hyllyyn on niitä kerätty jo paljon. Vanhoillislestadiolaisuudesta kertova elokuva Kielletty hedelmä vuokrattiin joskus ärrältä, mutta myös ostettiin myöhemmin, koska se vaan oli/on niin upea kuvaus kahden nuoren tytön elämästä, ratkaisuista, irtiotosta ja syyllisyyden tunteista.
Elokuvien maailmaan on helppo samaistua - varsinkin elokuvateatterissa joutuu lopputekstien jälkeen miettimään, miten pääsee takaisin normaalimaailmaan. Joskus se vie enemmän, joskus paljon enemmän aikaa.

Äitiys

Tänään luin Pirjo Rissasen kirjaa Muistot ja istuin sohvannurkassa nauttien kepeästä kirjoitustyylistä, joka ei ole liian hepohentoahelykieltä, mutta vähän kevyempää kuin mitä oletin. Kirjan yhtenä aiheena oli vapaaehtoinen lapsettomuus ja mihin se perustui ja mitä kaiken takana sitten oli.

Olen aina halunnut olla äiti. Jos niin ei olisi käynyt, olisi se ollut kova paikka, mutta ehkä olisin kestänyt sen. Sen tiedän, että lapsi tai lapsia olisi kuitenkin perheeseemme tullut - jo muualla syntyneitä, joilla olisi ollut äiti haussa.
Ymmärrän niitä ihmisiä, jotka haluavat elää elämänsä monistamatta itseään. Sen päätöksen takana kun on varmaan asioita, joista ei kukaan muu tiedä. Eikä tarvitsekaan tietää. Itsekin tiedän, että liian iholle tulevat kysymykset haavoittavat - jokos teillä? ettekö halua? - kun menossa voi olla tiesmonesko pettymys, kuukausi kuukauden jälkeen.
Äitiys ja lapset ovat ihaninta ja haavoittavinta, mitä tiedän. Siksi varonkin olemasta liian utelias.

Kukkia

Eilen suuntasimme kulkumme hieman empivinä, mutta toiveikkana Puurusen Puutarhalle. Monena vuonna puutarhalta on tullut postin mukana mainos, mutta yhtä monta kertaa on siellä jäänyt käymättä. Mutta nyt mentiin ja ajettiin aika tarkkaan kaksikymmentä kilometriä, ohitettiin muutama hevonen, lentokentän kyltti (?) ja lopulta oltiin perillä. Ja kannatti! Monta isoa kasvihuonetta täynnä kauniita kukkia ja erittäin ystävälliset ihmiset kukkailemassa. Ostimme nyt siis vasta kesäkukat ja valintamme oli pari pelargoniaa, pari huovinkukkaa, lumihiutale ja mustasilmäsusanna.
Huovinkukat pääsivät isoon siniseen ruukkuun tammisaarelaismallisiin pikkukärryihin ja lumihiutale roikkuu amppelissa. Pelargoniat on rehellisissä vanhanaikaisissa saviruukuissa kuistilla ja mustasilmäsusanna vielä hakee paikkaansa, mutta on toistaiseksi vielä pergolassa sinisessä ruukussa.

Tänään oli taas multivilkas päivä virastossa. Kadonnut mies ei löytynyt, mutta selvisi, että hän ei ilmeisesti ollutkaan silloin 50-luvulla muuttanut tänne, vaan jonnekin aivan muualle. Oli sen verran oikein, että P-kirjaimella alkoi paikkakunta...

Pyykkipoikalaukku

Ei tullut eilisestä semivilkas, sanoisin kyllä multivilkkaaksi päiväksi... Yksi muuttanut mies pysyi hukassa, vaikka pengoin ja tongin asiaa pitkään - no, keskiviikkona jatkan etsintää. Ehkä positiivinen ajattelu auttaa!

Illalla kuljin kameran kanssa pihalla hyttysten kiusattavana. Edelleen puolen hehtaarin tontilla riittää ikuistettavaa ja omituisia pieniä yksityiskohtia mielin määrin.

Tälle päivälle ei ole aikataulutettu mitään. Ehkä kudon pipoa, jonka aloitin ns. aivottomaksi kutomiseksi televisioiltoja varten. Langaksi löysin varastosta Seiskaveikan ikivanhaa pätkävärjättyä Coloria, jonka hinta (50 g) on ollut 12,50 mummomarkkaa.

Mustaa ja valkoista #26

Oman mielen mukainen lehtipuu
ja
tällä kertaa kesän kunniaksi myös värillinen kuva samaisesta puusta...

Ja taas maanantai...

Aamulla herättiin jo varhain, kun esikoinen lähti meitä viihdyttämästä. Sai varmaankin ladattua akkujaan, vaikka joutuikin toimimaan mikrotukihenkilönä pitkiäkin aikoja... Äitinä tietysti olin tyytyväinen siihen, että poika sai hyvin syödäkseen ja sai mukaankin pari pussillista korvapuusteja, jotka mies eilen leipoi.

Tänään menen virastotöihin. Kirkkoherranviraston päivät vaihtelevat hyvin paljon kiireysasteeltaan, saa nähdä millaiseksi tämä maanantai muodostuu... Semivilkas päivä on tietysti ihanne, mutta aika harvoin sellaista saadaan.

Tämän maanantain mantroja:

Aurinko paistaa.
Aamukahvi oli hyvää.
Olen onnellinen ja tyytyväinen.

Viikonloppuna

Saatiin esikoinen viikonloppukylään ja eilen pelattiin kolmisin petankkia lämpimästi pukeutuneina - itse jouduin hakemaan sormikkaat käteen, kun palelsi niin... Aika tasaista pelimme oli, mutta niin siinä kävi että esikoinen voitti, mies tuli toiseksi ja minä sitten kolmanneksi. Petankki on hauska peli, jota parikymmentä vuotta sitten ostettiin useampikin kappale suotuisan pilkkuvirheen ansiosta...

Kesämarkkinat oli eilen vuorossa ja markkinoilla hytisi ostajat ja myyjät. Ihmeen paljon ostajia oli liikkeellä, vaikka oli lakkijuhlapäivä ja muutakin ohjelmaa monella tiedossa. Ostimme saarenmaalaista goudajuustoa ja taimia (kesäkurpitsa, kultatyräkki, karpaattienkello, pensaspapu, ruusupapu).

Tänään seurasin arkkipiispan virkaan asettamista ja kudoin pipoa, josta tuli ensin liian lyhyt isoon päähäni (ylioppilaslakki kokoa 59), mutta jota kärsivällisesti purkasin ja jatkoin ja sain valmiiksi. Toivottavasti sillä ei kuitenkaan ole ihan vielä tarvetta...

1234-haaste #26

Viikon haasteaihe:

"69eyes"

Kesäkuun kortti

Onnittelut Irja Askolalle piispuuden saavuttamisesta - sisäinen piispuus hänellä varmaan on jo ollutkin ja syyskuun ensimmäisestä päivästä lukien sitten myös ulkoinen piispuus. Ystäväni FB:ssa (huom, ei FBI:ssa!) kommentoi tapahtunutta ja totesi Minna Canthista alkaneen jatkumon olevan nyt yhdellä saralla perillä. Yhdessä siis iloitsimme eilisen vaalin tuloksesta monen muun kanssa.

Blogin kuva on tällä kertaa kesäkortti. Linssin takaa tulee omaa pihaa katsottua ihan eri tavalla kuin paljain silmin tai vaaleanpunaisilla silmälaseilla. Suosittelen kaikille tutkimusmatkaa lähiympäristöön...

Valokuvatorstain 169. haaste

Tämän viikon haaste on silkkaa jazzia.

Torstaikuulumisia

Eilen ihmettelimme haapaa, joka on näiden vuosien aikana kasvanut metrikaupalla. Mies sanoi puun näyttävän vielä elinvoimaiselta, joten se saa olla paikallaan vielä turvassa. Hyvä niin, haapa kun on muodostunut tämän Laurilan pyhäksi puuksi - ottanut paikkansa puolihuolimattomasti. Se on myhäilevä ja myötäilevä puu, havisuttaa lehtiään myöntymisen merkiksi. - Pihakahvikeskustelussa aiheena oli mm. miten puut pysyvät pystyssä?

Tänään on Helsingin piispanvaalin toinen kierros. Eilen keitin sen kunniaksi liperikeittoa, jonakin muuna päivänä sen nimi voi olla taas lipstikkakeitto. Irja Askolan naiseutta vähättelemättä tuntuu siltä, että sukupuoli jää kuitenkin tässä vaalissa varjoon ja muut, oikeasti isot asiat ovat ne, jotka määräävät vaalin tuloksen. ´Jotakuinkin 1200 valitsijaa (papit ja lehtorit automaattisesti, maallikkovalitsijat valittuina) päättää Helsingin suunnan ja toivon mukaan kirkon kevät jatkuu sielläkin...

Piha

Piha on ottanut melkoisen spurtin parissa viikossa, joten kameran kanssa on mukava kuljeskella - onneksi meillä asuu tässä toinen, joka tekeekin jotakin pihalla. Itse taitan muutaman rikkaruohon vain saadakseni paremman kuvakulman. Tai olen minä aina kerran kesässä päässyt yllättämään toisen ja itseni, kun olen perkannut yrttimaata. Saa nähdä, jatkuuko perinne vielä...

Kuuntelimme tänä aamuna radiosta pakinaa, jota emme pitäneet onnistuneena. Liian nopeaa, liian nokkelaa ja liian monta sanakäännöstä yhdessä viisiminuuttisessa. Olemme kriittisiä jo heti aamusta alkaen kunnon yöunien jälkeen.

Kesäkuun ensimmäinen

Eilen suoritimme pienimuotoista matkailua ajamalla Mänttään, jossa söimme hyvät (ja isot) jäätelöt, shoppailimme ja nautimme kauniista päivästä. Matkan ensisijainen syy oli esikoisen siirtäminen kotikotoansa luennoimaan yrittäjille.
Kirpparilta ostin neuletakin ja suitsukkeita. (Tuo kuvan pitsi on lauantain kirpparilöytö ja lahjoitin sen saman tien kuopukselle, joka tuunailee aina milloin mitäkin.)

Omenapuissa käy kova pörinä, hyvä niin. Eli mahdollisuutta voisi syksyllä olla taas omppusoseen keittämiseen...

Jk. Pitsineulehuivi on sitten valmis ja siitä tuli pieni kaulahuivi. Huivi nyt kuitenkin.