Eilen aloitimme mielenkiintoisen keskustelun ennen saunomista. Aiheena oli runous ja se, miten ehkä tarkoitushakuisestikin joskus runoihin yritetään ujuttaa paljon hienoja, outoja, kummallisia sanoja. Tuntuu siltä, että ensinnäkin runoilija googlaa outoja sanoja kirjoittaessaan ja sittemmin lukija joutuu myös turvautumaan googlen apuun, jotta ymmärtäisi runoa.
Illaksi meillä oli varasuunnitelma, jos tulisi kova ukkonen ja estäisi potkupallo-ottelun & kauhukeittiön katsomiset. Varasuunnitelma oli symposium runouden ympärillä. (Tommy Tabermann -muistosymposiumkin on vielä pitämättä...) - Ei tullut ukkosta, ei. Mies katsoi pallon potkimista omassa huoneessaan ja minä katsoin keittiödramatiikkaa olohuoneessa.
Symposium on kuitenkin tulossa jossakin vaiheessa. Osallistujien lukumäärä rajoitetaan taloudellisista syistä kahteen. Valitan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vielä kerran elämässään kun pääsisi Laurilaan symposiumiin...
VastaaPoistaTässä jokin aika sitten löysin työhuoneen hyllystä sen legendaarisen A-KMA -symposiumin raportin...
VastaaPoista