(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Tyyntä


Sunnuntaiaamu on kaunis ja lämpimähkö. Yöuni oli riittävä, vaikka jossakin vaiheessa yötä lähiseudulta kantautuikin kotikaraoken ääniä - tänä vuonna paljon vaimeammin kuin joskus taannoin. Hyvä tuuli alkoi jo heti herättyä. En päättänyt olla hyvällä tuulella, se vain tuli yllättäen ja tilaamatta. Ihmeellistä.
Eilen kudoin ja purkasin ja kudoin ja purkasin ja kudoin. Tänään yritän kutoa enemmän, sillä muutenhan tässä käy kuin Hölmölässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti