(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 9. kesäkuuta 2011

Valokuvatorstain 211. haaste

Nämä helteet saavat meidätkin jo näkemään kaikenlaista kummaa, joten haasteena on kesäkummitus.

Haasteen taustaksi ja lisäinspiraatioksi saatte vielä seuraavan tekstilainan:

"Kylmä viima kohosi portaita ja puhalsi niskaani. Nyt perästäpäin epäilen, että todella hieman pelästyin; mutta silloin minusta vain tuntui, että täytyy olla hiukan varovainen. Siksi ryömin päättäväisesti vuoteen alle ja odotin.

Hetken kuluttua portaat alkoivat narista. Pieni narahdus ja sitten vielä toinen. Minä tiesin, että askelmia oli yhdeksäntoista, sillä portaiden rakentaminen oli ollut aivan erityisen työlästä (ne olivat näet kierreportaat). Laskin siis yhdeksäntoista narahdusta. Sitten tuli taas hiljaista ja minä ajattelin: - Nyt se seisoo oven takana..."

(Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, suom. Laila Järvinen, WSOY 1963)


4 kommenttia:

  1. Melkein kuulee jo lautojen narinan ja
    odottaa jonkun sisään vilahtavan.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kuva.
    Ja varpaat muistavat miltä tuntuu tuollainen vanha sileä puu. Kummitus ihan unohtuu tässä. Johtuu vaan siitä, että tuo aiheuttaa niin voimakkaita muita mielikuvia.

    VastaaPoista
  3. Lattialankut narahtelevat ja ovi narisee, kun kummitus kiirehtii sisään tai ulos.

    VastaaPoista
  4. Hieno kuva kummituksesta, hyvin sen tuohon kuvittelee.

    VastaaPoista