Waltzing Matilda, ei kiitos!

Leppoisa sunnuntai takana. Palkkatöitä uudemmassa ja vanhemmassa kirkossa ja loppupäivä kotona. Illan elokuvana katsoimme Viimeisellä rannalla, joka edustaa kanssani samaa hyvää julkaisuvuotta (1959). Elokuva oli toisaalta aika kauhea, toisaalta taas hyvä. Isot miinukset annamme musiikista. Waltzing Matilda on kyllä ihan kaunis kappale, mutta kun se tulee elokuvan aikana yhä vaan uusina ja uusina versioina, ei siitä ole enää komiikka kaukana. Gregory Peck ja Ava Gardner ovat upea sankaripari, Anthony Psyko-Perkins taas niin nuori, kiltti ja viaton.

Illalla kuljin kameran kanssa pihalla ja piharakennuksissa. Kalliiksi tulisi moinen harrastus, jos vielä olisi filmikamerat! Linssin takaa moni arkinenkin juttu näyttää vaan ihan erilaiselta ja tekee mieli ottaa vielä yksi kuva ja vielä yksi...