Keskiviikkona vein postiin monta virallista kirjettä, vastasin aika monta kertaa puhelimeen ja kuljin mieluusti paljasjaloin seurakuntakodin viileillä kivilattioilla. Totesin, että ihan turhaan laitan aamulla kellon ranteeseen, kun kuitenkin ensi töikseni aina otan kellon töissä pois... Se
jotenkin ahdistaa ranteessa - on sitten minkälainen tahansa.
Kotona odotti päiväkahvit ja tuoreet briossit. Pihakahvit, tottakai. Posti oli tuonut mm. kaksi suklaapatukkaa, jotka ovat niin hyviä, ettei sanotuksi saa. (Ihan kunnossa olivat, vaikka lämpöisenä päivänä matkasivatkin meille asti.)
Otin valokuvia ja sitten kokkasin iltaruokaa. Innovaatio oli tällä kertaa väsätä fetajuustosta ja
pinaatista lättyjä/pihvejä. Seuraavaa kertaa varten pitää nesteen määrää vähentää, jotta massa pysyy paistettaessa paremmin koossa. Pihveille tein kaveriksi kukkakaalista, paprikasta, purjosta ja auraruokakermasta uunipaistoksen. Salaattia vielä lisäksi ja pihveille kastike turkkilaisesta jogurtista ja suolakurkkusilpusta ja yrttisuolasta. Ja sitten ei muuta kuin ruokakellon soittoon!
Tähän aamuun herättiin ennen kahdeksaa. Hitaat kesäaamut ovat parhautta. Hitaat kesäpäivät, hitaat kesäillat ja hitaat kesäyöt - ei pahoja nekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti