Keskiviikko oli virastopäivä ja siihen kuului sukkaria (ei tule jäämään minun sanavarastooni, en tykkää, sanon mieluummin sukuselvitys), muuttokirjeitä, puhelinpäivystystä, juustoista kasviskeittoa ja sopivasti kiireen ja joutilaisuuden vuorottelua.
Iltapäivällä kotona menin käymään yrttimaan laidalla ja siellähän kesäkurpitsaa oli taas useampikin kokkaamista vailla. Otin kaikkein isoimman, toin sisälle ja huvikseni punnitsin sen - vaaka näytti 2192 g. Arvelin, ettei pelkästään yhtä ateriaa tästä nyt kuitenkaan...Puolitin ja laitoin toisen puolikkaan odottamaan vaikkapa keittopäivää. Sitten halkaisin tuon puolikkaan ja koversin vähän siemenkotaa pois, jotta sain kourut aikaan. Täyte: sipulia, soijarouhetta, soijakastiketta, tomaattipestopurkin jämät. Hauduttelin kastiketta pitkään ja välillä lisäsin siihen vettä, jotta siitä tuli kastikegenren edustaja. Sitten lusikoin täytteen kouruihin, raastoin päälle parmesania ja työnsin vuoan uuniin. Toista tuntia annoin niiden olla ja oli hyvää! (Ja sanomattakin on selvää, että meille jäi vielä lounaaksi puolet tuosta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti