Mitä minä täällä rakastankaan... Raitiovaunuja, kauniita vanhoja taloja, puistoja vaikka lampaat söisivät, kivijalkakauppoja, arkkitehtuuria, sykettä... Jo aamuseitsemältä kaupunki on täysin hereillä uutta päivää varten.
Torstaiaamuun kuului käynti Perämiehenkadun Mokossa. Jotenkin olin pettynyt. Vanha Moko Erottajalla oli kivempi. Sieltä oli suorastaan vaikea poistua ostamatta mitään - täältä uudesta ei ollut.
Kaivarin Kanuuna ei nimestään huolimatta ole keskiolutpaikka. Paikka on Merikadulla ja vastapäätä aukeaa yllätysyllätys, meri! Siis se oli itsepalvelukirppis, joka sijaitsi vanhassa kellarissa tms. Monenmonta pikkuloosia ja aina välillä informaatiokylttejä: VARO PÄÄTÄSI!
Iltapäivän suunnitelmat on vielä auki. Mahdollisesti kohteena on pyhiinvaellusmatka Hakaniemen halliin (opiskeluaikana siellä tuli käytyä paljon) ja Kallion Pengerpuiston pihakirppis. Arabian myymäläkin pitäisi koluta, vaikka astioita on kaapit täynnä... Astiasairaus on parantumatonta laatua.
torstai 25. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti