Toni, Anton

Luonnetta kasvattaa se, kun välillä joutuu purkamaan muutaman kerroksen ja etsimään virhettä tai korjaamaan sääpuolia silmukoita, joten varmaankin minusta tämän kutomisen myötä tulee hyvin seestynyt... Eikun ihan oikeasti olen sitä mieltä, että kutominen on meditaatiota parhaimmillaan.

Tänään oli kävelylenkkipäivä. Tällä kertaa lähdin yksin tai siis radio korvissa kävelemään. Menomatka sujui tosi hyvin, mutta sitten Pohjolanmäentie oli aurattu vähän taiteellisesti, joten aikamoista tahrustamista käveleminen oli ja 8,4 kilometrin lenkkiin sainkin kulumaan 90 minuuttia aikaa. Hyvän mielen, pienen hien ja suuren nälän sain kaupanpäälle. Nälkä tainnutetaan kohta itsekokatulla hernekeitolla, nam.

Ai niin - tänään onnittelen Kettler Racer GT-kuntopyörääni, joka saavuttaa kahden vuoden iän ja jolla olen polkenut nyt 2839,6 km.

Kudonnan pauloissa

Eilen kärsivällisyyttäni todella koeteltiin, kun illalla sukankutimen kanssa tuli pientä vääntöä... Huomasin yhden puuttuvan silmukan ja se oli puuttunut jo hamasta varren loppukerroksesta asti ja olin sentään jo aloittamassa kärjen kavennusta. Yritin korjata, kirosin, korjasin, kirosin ja sitten purin monenmonta kerrosta, jotta olin samassa varren loppukerroksessa ja sieltä se virhe löytyi. - Vähän myöhemmin illalla olisi tehnyt mieli vielä kutoa, mutta totesin, että nyt kudin saa miettiä, mitä pahaa on mennyt tekemään ja hävetä työhuoneen pöydällä. Ja se häpesi, luulen.

Tänään sitten jatkoin kutomista ja sain sukka kakkosen valmiiksikin. Uusi pari pääsi taas puikoille, sillä hyvän ystäväni ilmaisua lainaten: olen joutunut kudonnan pauloihin.

Eilen kävin lankaostoksilla parhaassa mahdollisessa liikkeessä eli Poppelissa. Ostin parit sukkapuikot, yhden pyöröpuikon ja virkkuukoukun. (Kaikki bambuversioina.) Lisäksi pari kerää näin kaunista lankaa.

Aktuellia

Eilen olin tietämättäni ajan hermolla tai ainakin satuin tässä blogissa sohaisemaan samaa asiaa kuin Yle Ykkösen Eve Mantu sitten paria tuntia myöhemmin. Beige oli kummankin päivän väri... Tiedoksi siis, että minä olin meistä kahdesta ensin asialla!

Sukka kakkonen pääsi eilen illalla kiilakavennuksista eroon ja nyt on vuorossa taas ihania kerroksia, jolloin ei tarvitse laskea koko ajan. Harmi vaan, että lanka ei riitä sukka kakkosen loppuun asti ja luulen, että minun on tänään lähdettävä ostamaan lisää lankaa... Kuulemma siinä voi käydä niin, että ostan kuitenkin useammankin kerän - tämän otaksuman heitti eilen aviopuoliso ilkikurillaan puolileikilliseen tapaansa. (Luultavasti käyn Poppelissa hypistelemässä lankoja ja itse asiassa puikkojakin pitäisi ostaa lisää ja ehkäpä bambuinen virkkuukoukku jne.)

Lehdestä saksittua: Jeesuksen kainalossa -kerho on tauolla remontin vuoksi. (KSML 9.1.)

Hauska vai mukava?

Tiedätkö, millainen on hauska ihminen? No, tottahan hauska ihminen naurattaa, mutta tekee muutakin - nimittäin tuhlaa. Kotikotona käytettiin tuota ilmaisua ja sieltä se on peräisin. Omaan kielenkäyttöön eksyy kyllä valitettavan harvoin, vaikka hauska olenkin...
Itse olemme ottaneet adjektiivin ´mukava´ käyttöön ja jos joku on mukava, niin normaalin merkityksen lisäksi voimme tarkoittaa menettelevää, vähän tylsää tai aika tylsää, sellaista keskinkertaista. Ehkä sanan rinnalla voisi olla myös ´beige´. Beige-ihminen pukeutuu, puhuu, käyttäytyy ja on kuin beige.

Aamu alkoi jo kahdeksan jälkeen aamukahvilla, maissihiutaleilla+maidolla+hampunsiemenillä ja Sydänjään maanantaisella jaksolla. (Samalla tuli kudottua vihreän Polkan vartta.) En osaa vielä oikein sanoa, pidänkö sarjasta nyt sen jatkuessa. Ehkä sarja jollakin lailla on liian hieno, kuin liian kiiltävälle paperille painettu lehti.

Nuutinpäivä

Nuutinpäivää vietetään tänään ja se on Knuut Pyhän muistopäivä. Googlasin vähän ja sain selville, että tuo Tanskan kuningas ja Tanskan suojelupyhimys oli ihan hyvä tyyppi, vaikkakin suunnitteli hyökkäystä Vilhelm Valloittajaa vastaan.
Nuuttipukit taas ovat aikanaan kierrelleet joulun jälkeen mm. sarvekkaaksi pukiksi pukeutuneena ja lapsethan sitä ovat pelänneet. Siksi siis keksittiin, että muka tuo paha Nuutti on vienyt joulun... (Kiitos Wikipedia, taas opin paljon uutta!)

Päivän ohjelmaan kuulunee sukankutomista - vihreässä Polkassa on jo kiilakavennusvaihe ohitettu. Sukka pitää tehdä hieman summamutikkakoolla, kun jalat ovat Tampereella, mutta eiköhän edellisen sukupolven jalkoja voi vähän käyttää mittana... Sukka kakkonen on jo sitten paljon helpompi tehdä, kun ykköstä voi käyttää mallina.

Pilkkumipäivä

On päiviä, jolloin tuntee itsensä hyödyttömäksi, tyhmäksi, juoksuhautoihinjääneeksi, kaavoihinkangistuneeksi ja onneksi sitten taas vastapainoksi on toisenlaisia päiviä. Tänään oli vuorossa toisenlainen päivä ja ilman sen kummempaa syytä.

Olohuone sai tänään uuden, harmaan maton. Keittiö sai uuden, vanhan pilkkumin - sellaisesta olen haaveillut pitkään, kun aikanaan Kaustisen mummulassa sellaisia oli... Isommankin taikinan tekeminen onnistuu nyt.

Mustaa ja valkoista #6

Mustaa ja Valkoista #6 haasteen aiheena on "VAPAAVALINTAINEN KUVA", joka on työstetty värikuvasta. Alkuperäinen värikuva laitetaan siis tällä kierroksella myös mukaan postaukseen vertailun vuoksi.

"Kovat ajat vaativat kovia juoksijoita" (Alivaltiosihteeri)

Päivän liikuntaosuus oli viiden kilometrin reipas pakkaskävely ja tällä kertaa ypö yksin. Korvissa tosin radio viihdyttämässä. Nautin erityisesti Alivaltiosihteeri-ohjelman verbaali-ilotulituksesta. (Kotona sitten googlasin A:n tekstioivalluksia ja nappasin otsikoksi sieltä mielestäni hyvin nasevan ajatuksen.)
Kävelylenkillä vastaan tuli muutama lätkämailaa kuljettava ihmistaimi ja pari keski-ikäistä naista. Eli melkein voisi sanoa kylätietä hiljaiseksi, niin hiljaiseksi.

Askelmittari ja kännykkä ovat ehdottomia lenkkikavereita. Lisäksi joskus (aika harvoin) käytän sykemittaria. Edelleen jaksan kiinnostua luvuista, numeroista, määristä, kerroista ja päivän liikunnat tulee kirjattua koneelle. Kaikki uudet liikuntaan liittyvät vempaimet saavat minut jos-ei-nyt-ihan-kuolaamaan, niin ainakin nieleskelemään ja lukemaan hyvin tarkasti alan lehtien juttuja. Omituista, voisi joku sanoa. Sitähän minäkin.

1234-haaste #5

Viikon haasteaihe: sisarustesi lukumäärä
Minulla on kaksi veljeä: Vanhempi Veli Klarinetti ja Nuorempi Veli Klarinetti.

Lisäpostaus

Tänään onnistuin niin hyvin ruuanlaitossa, että oli ihan pakko tulla hehkuttamaan sitä blogin puolellekin.

Ruokalistalla oli:

• peruna-porkkanamuusia,
• soijarouhepihvejä (jauhelihapihvien pikkuserkkuja)
• yrttipippurijuustokastiketta (self made, ei mistään pussista)
  
• punajuuri-omenaraastetta
• vihersalaattia (jossa mm. pinjan-, hampun- ja seesaminsiemeniä)
  
• raejuusto-appelsiinisalaattia (jonka maustoin suolattomalla sitruunapippurilla)
  
• jälkkärinä ananasta, mantelirouhetta ja sulanutta vaniljajäätelöä.
  

Aterian kruunasi espresso, jonka perheen barista loihti.
Ruuanlaitto on mielipuuhiani. Uskoisitko?

Tyst!

(Hiljaisuus puhuu monesti paljon enemmän kuin paljot sanat.)

Tunnen ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti(kin) täyttää kaikki tyhjät hetket puheella. Monesti olen ihan kuullut aivojen raksutuksen, kun aihetta haetaan sieltä sisimmästä sopukasta asti ja useimmiten asiasta kukkaruukkuun -tyylillä.
Tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla hiljaa. Jokainen tapaaminen on erilainen, joskus puhutaan paljon, joskus taas vaietaan paljon. Uskaltaisin jopa käyttää ilmaisua ´hoitava ilmapiiri´, vaikka en alan asiantuntija olekaan.
Jossakin vaiheessa meitä suomalaisia yritettiin opettaa puhumaan. Niitä näitä. Sieltä täältä. Se kun olisi suuren maailman tyyliä. (Ehkä se oli samaan aikaan, kun valkoiset tennissukat opittiin hävittämään.) Ja samalla alettiin puhua hiljaisuudesta, sen harrastamisesta ja ihmiset kokoontuivat viikonlopuiksi toistensa kanssa olemaan hiljaa. - Ei siis ihme, jos monella on vähän pallo hukassa, kun ei tiedä, keneen uskoo...

Kevätkuva?

Nyt on jo uskottava, että kohti kevättä ollaan menossa... Tänään on aurinko paistanut valkoasuisten puiden takaa ja lävitse - ei ihme, jos puiden poskia kuumottaa!

Tänä vuonna aion nauttia entistä enemmän entistä pienemmistä asioista. Tämän päivän yksi nautinto oli hyvä lounas ja niinkin tavallinen ruoka kuin pinaattikeitto. Suomalaista superruokaa parhaimmillaan.

Puolukkasukkaparin ensimmäinen sukka valmistui illalla televisionkatselun ohella. Tulikin katsottua ensin Suurin pudottaja, sitten uuden sarjan (FlashForward) ensimmäinen jakso ja sitten häpeäkseni voin myöntää katsoneeni myös Martina&Esko: Vauvakuumetta -sekoilun ensimmäisen jakson.
Suurin pudottaja kulkee aika lailla samaa formaattia kuin ennenkin, mutta nyt oli huomattavissa jo alusta asti peliä, panettelua ja paheksuntaa.
FF:n alku vaikutti ensin sekavalta, jollakin mainostauolla annoin arvosanaksi kuutosen, mutta lopussa nostin jo seiskaan. Sarjaa tulee seurattua ehkä jatkossakin.
M&E:V oli sitten niin mahtava floppi, etten uskonut moista pääsevän eetteriin... Nyt uskon ja häpeän jopa teeveekanavan puolesta.

Arkea

Tänään alkoi arki. Töissä kokoustettiin pitkän kokouksen verran ja paikkana oli Loma-Kumpunen. Miinuksia ja plussia mietittiin, syötiin hyvää ruokaa ja palaveroitiin tulevan kevään tiimoilta eli kalenterit saivat uutta täytettä sisuksiinsa.
Puolukkasukan kutominen edistyi kokouksessa (lankana Nalle Marjaretki, Puolukka) varresta kantapään alkuun ja kotona sitten jatkoin kutomista Rosemaryn painajaisen kera. Kyseinen elokuva on aina vaan yhtä hyvä, vaikka oikeastaan melkein jokainen juonenkäänne on tarkoin mielessä... Mia Farrow sopii rooliinsa enemmän kuin hyvin - hän ei esitä, vaan hän ON Rosemary.

Viime yönä pakkanen oli pikkuista vaille kolmenkympin luokkaa (29,9) ja kylmää on kuulemma huomisellekin luvassa. Energiaa on siis saatava vaikkapa englanninlakusta...

Loppiainen

Iltaisin minulla on tapana lukea aina jotakin ja joskus itseni-tainnuttamiseen kuluu sivukaupalla, joskus taas vähemmän. Eilen illalla aloitin uutta kirjaa ja ihan harmitti, kun en jaksanut kovin paljoa lukea - ja kirja kun vaikutti niin mielenkiintoisen hulvattomalta. (Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi, Sammakko 2006) No, jatkan sitä tänään vaikka päivällä...

Tämän päivän muuhun ohjelmaan kuuluu sukan kutominen valmiiksi (eilen pääsin jo kiilakavennuksista eroon), kävelylenkki (maailman parhaassa seurassa) ja Top Chef.

Pakastimesta pääsee illan ruokapöytään joululaatikot - onhan nyt joulun lopettamispäivä. Päiväkahvilla pipareita ja ehkäpä joulutorttuja?

Lumen määrä

Loppiaisaatto - tulee mieleen Shakespeare ja siitä taas tulee eittämättä mieleen yksi runo, jonka vuosia sitten luulin olevan Herra Shakespearen käsialaa, mutta asialla oli ollutkin aivan toinen mies. Ja ei muuten hullumpi mies, kun edelleen olen häneen rakastunut...

Loppiainen, loppuminen. Oikeastaan nyt samaan aikaan loppuu ja alkaa, kun vuosi on näin alussa, mutta joulukoristeiden riisumiseen loppuu joulu. Meillä se tapahtuu torstaina ja jälleen kerran olen onnistuneesti poissa jaloista!

Piha on maisemoitu onnistuneesti talvikulisseihin. Lunta on niin paljon, että heikompia hirvittää ja puut ovat moninkertaistaneet oksistonsa sen avulla. Tämä vaikuttaa ihan sellaiselta talvelta, joita oli lapsena ja joita itse kutsun rehellisiksi talviksi. Jes!

Arjen proosaa

Viikko alkoi virastotyöllä. Kaikenlaista paperityötä riitti pitkin päivää ja puhelin soi ihan kiitettävän usein, jotta en tuntenut oloani yksinäiseksi. Päivää ilahdutti myös muutaman työkaverin asioiminen face to face. Evässalaatti oli hyvää, välipalan jogurttifemisoijamössö samaten. Eli kaiken kaikkiaan oikein hyvä työpäivä. Ainoana miinuksena on toisen korvakorun katoaminen, mutta yritän etsiskellä sitä vielä autosta ja muualta.

Illan ohjelmassa on sukan kutomista, saunomista, vihreän teen juomista ja telkkarin katsomista. Ihan proosallista, mutta ah-niin-kotoisaa...

Mustaa ja valkoista #5

Haasteen aihe on "LOPPU, LOPPIAINEN"

Pohdiskelua

Viime yö oli hyisen kylmä, kun aamulla mittari kertoi yön alimman lukeman olleen -30.4... Päivän päälle onneksi lauhtui ja tuli jopa hyvä ulkoiluilma. Viidenkymmenen minuutin reipas pakkaskävely teki hyvää.

Saarnojen kuuntelu alkaa nyt olla maksimissaan. Kahdeksan päivän aikana olen kuullut kuusi saarnaa tai siis oikeastaan kolme eri saarnaa, mutta jokaisen kahteen kertaan. Alku- ja loppusoittoja olen yrittänyt vähän vaihdella. Väki ei ole kummassakaan kirkossa ovensaranoita liikoja kulutellut - eilen meillä oli 17 ja naapurissa 7, tänään molemmissa paikoissa 11. Pitäisiköhän suunnitella kirkkovieraisiinkin jonkinlaista vähimmäismäärää? Voisiko tulevaisuudessa lehdessä lukea näin: Kirkkovaltuusto on kokouksessaan XX.XX.XXXX päättänyt lakkauttaa jumalanpalvelukset, koska osallistujien lukumäärä on toistuvasti jäänyt alle 20 kirkkovieraan...

Päivällisellä herkuteltiin seitanpadalla ja punaviinillä. Jälkiruuaksi oli espressot. Myöhemmien illalla pelattiin Uno Rummy -peliä ja käytiin saunassa. Hyvä päivä, vaikka hyisenä alkoikin...

Ihkaensimmäinen lauantai / 2010

Eilen kudoin kauniinharmaanvaalean sukan Nalle-langasta ja tänään kävin ostamassa lisää samaista lankaa. En tyytynyt kuitenkaan vain yhteen lankakerään, vaan kotiin lähti kaikkiaan kolme nallea, yksi puolukkamarjaretki ja yksi mustavalkoharmaa polkka... Mitä siis tästä opimme? Luultavasti emme yhtään mitään.
Kirpparilta tuli haalittua pari kirjaa ja yksi leffa ja Keuruun lakritsia.

Iltapäivällä kunnostauduin kotitöissä tai siis tupatöissä (Keskipellon aikainen ilmaus). Leivoin pari pellillistä pullaa, laitoin uuniin spelthiutalepuuron ja keitin kattilallisen mustikkasoppaa. Sain myös siinä samalla ratkaistua yhden ristikon.

Pakkanen huitelee kahdessakymmenessä. Pitikö nyt olla näin kylmää?

Uusi vuosi, uudet kujeet (?)

Vuosi vaihtui ja vuodenvaihteen asioita ihan vaan listana:
- tähtisadetikut eivät meinanneet millään syttyä tikuilla ja oli haettava sytkäri
- perunalastut (kaupan halvimmat mahdolliset) olivat hyviä ja yllättävän vähäsuolaisen tuntuisia, joten aamulla ei ollut silmäpusseja
- päivällisellä juotua punaviinilasillista lukuunottamatta vuosikymmen vaihtui täysin selvin päin
- kuutamo oli niin skeöri, niin skeöri ja lumi kuin jostakin tieteiselokuvasta
- raketteja ammuttiin lähitienoilla ehkä vähemmän kuin taloudellisen kasvun mahtivuosina
- sukankutominen omassa "salongissa" vuoden viimeisinä tunteina oli tuloksekasta eli etenin varresta kantapäähän ja jopa kiilakavennuksiin asti

Uuden vuoden listaa:
- aamulla nokialainen herätti kesken makeimpien unien
- messu (Petäjävedellä) oli flow
- Multialla oli sanajp ja seurakuntalaisia oli 3 ja henkilökuntaa 4
- päiväkahvin puolukkapiirakka oli hyvää, vaikka muscovadosokeri näyttikin ensin soijarouheelta
- kävelylenkki 19 asteen pakkasessa on hyvä juttu, jos on parasta mahdollista kävelyseuraa
- suklaakonvehti maistuu kävelyn jälkeen ihanalta