Haasteita

Eilen sain jo taannoin aloittamani pipon valmiiksi ja sitten oli aika aloittaa uusi kudin. Päätin kokeilla lapasten tekemistä. Illan mittaan sitten vasen lapanen Kyyhky-langasta tuli valmiiksi peukalokiilalla ja ehdin aloittaa jo oikeaakin. Suurin haaste tulee olemaan ilman muuta ne peukalot, joita pidän tosi vaikeina. Rakastan haasteita!
Sanoin tässä muutama päivä sitten ääneen haasteen tälle vuodelle. Opettelen kutomaan kirjoneuletta. Hups, nyt se tuli sanottua julki myös täällä... Turun lapaset tai Totoro -lapaset ovat osaamiskykyni ulottumattomissa, mutta jotakin vaatimattomampaa. Luvattu!

Astiafriikki

Rakastan kauniita astioita, vanhoja ja uusia astioita. Lainasin kirjastosta ison kirjan (Arabian lumoava posliini) ja sieltä sivuilta löytyi paljon tuttuja tavaroita. Yhtenä iltana luimme sitä yhdessä keittiön pöydän ääressä ja nostalgisoimme. Jokaisessa kipossa ja kupissa kun on oma juttunsa, jota ei osaa selittää. Se vaan on...

En kielläkään sitä, etten olisi materialisti. Olen toki, mitä suurimmassa määrin. Muttamutta totta on sekin, etteivät kaikki astiat innosta samalla tavalla. Kaj Franckilta nyt kelpuuttaisin varmasti melkein kaiken...

Käänteissynttärit

Meillä käytiin joulun jälkeen hauskaa keskustelua ja ideointia, kuinka vuodessa voisi olla paljon enemmän juhlia. Nuoriso lanseerasi käsitteen käänteissynttärit, kun sitä voisi ainakin jotkut viettää - oikea synttäripäivä olisi 11.12. ja käänteissynttäri 12.11. Ihan vaan esimerkkinä! Neljäsosasynttärit oli myös yksi vaihtoehto. Hyvä on, vietän tänään 3/4-synttäriä! Ja tämä oli sitten ihan elävästä elämästä, tästä todellisuudesta...

Ideointi on aina hauskaa. Olen saanut syntyä perheeseen, jossa ideoitiin. Olen saanut luotua perheen, jossa ideoidaan. Mitä sitä voisi enempää toivoakaan...

Mustavalkomaanantai #55

"Portti"

Ei menny

Eihän se näin pitänyt olla, vai pitikö... Nukkumaan mennessämme pakkasmittari näytti lukemaa -30 ja täksi päiväksi piti lauhtua - onhan se toki lauhtunut, jos nyt on enää -29... Luotan kuitenkin Helsingin ilmatieteen laitokseen, jonka mukaan päivän päälle lauhtuu reilumminkin.

Ensimmäisestä lauseesta tuli mieleen, että uusia sanontoja voisi tietysti kehitellä, kun on olemassa jo tuo Ei menny niinku Strömsössä. Miltäpä tuntuisi:

Ei menny niinku sääennustuksessa.
Ei menny niinku ilmestyskirjassa.
Ei menny niinku elokuvissa.
Ei menny niinku budjettiriihessä.
Ei menny niinku hovissa.
Ei menny niinku Kokkisodassa.
Ei menny niinku Vesivehmaalla.

No joo. Hyvin nukutun yön jälkeen on taas energiaa...

Vapaata

Vapaaseen viikonloppuun kuuluu jonkinasteinen siivoaminen tai ainakin jotakin-sinne-päin. Siihen kuuluu myös ruokakauppareissu vähän isommalla budjetilla ja ehkäpä muutama heräteostoskin - kuten naistenlehti tai villalankaa. Niin tänäänkin.

Eilen huomasin henk.koht.ilmoituksen, jonka nimimerkki sai ajatukset laukkaamaan. Se oli Iltatähti ja kyseessä oli 53-vuotias miehenpuoli. Asia ei sinänsä kiinnostanut minua ollenkaan, mutta se nimimerkki. Onko 53 vuotta joku raja, jolloin saavuttaa Iltatähti -vaiheen? (Minulla on enää reilu vuosi siihen vaiheeseen...) Viitataanko nimimerkillä mahdollisesti pahnanpohjimmaisen hankintaan? - Ja joku vielä sanoo, ettei ilmoituksia kukaan lue...

1234-haaste # 51

Viikon haasteaihe:

"syntymäkuukautesi"

Avioliitto

Mitä se on?

Siihen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä,
mutta hätätapauksessa
kaupunkilaisjärkikin kelpaa.
Se käyttää hyväkseen
kaikki mahdolliset vapaahetket,
kuiskailee lasten mentyä nukkumaan
ja
avaa viinipullon hiljaa keittiön pöydälle.
Se ei laske aikaa,
ei välttele katsetta,
se kestää tuntikaupalla saunomista.
Sen vuoksi on valmis nielemään tarvittaessa
ilkeän sanan,
lähtemään paukkupakkasessa yhteiselle kävelyretkelle,
lähettämään päättömiä, hassunhelliä tekstiviestejä
kesken työpäivää.
Se on anteeksiantava,
hauras mutta samalla luja,
anteeksipyytävä,
tuttu mutta samalla ihanan outo.
Se vaatii kestääkseen kaiken,
ei mitään puolittaista.
Se on hyvä avioliitto.

(Julkaistu Kotimaa-lehdessä 19.11.1999 nimimerkillä Saarenvuokko. Nimimerkin keksin tuunaamalla etu- ja sukunimeä.)

Valokuvatorstain 190. haaste

Haastesana: Alku

Miten mennään?

Vakavilla asioilla ei pitäisi leikkiä, muttamutta... Kuulin radiosta jokin aika sitten: Yksi ihminen loukkaantui, kun tuli tuhosi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Soukanpohjan kartanon. Ottaisin minäkin tuollaisesta nokkiini ja monta muutakin harmittaisi - jos vaikka olisi tehnyt kaikkensa tuon kartanon eteen.
Läheiseni tietävät tämän sanoihin takertumiseni. Mies jo tietää varoa, ettei sano Miten mennään?, kun arvaa vastaukseni olevan Autolla. (Normaalit ihmisethän vastaisivat tuollaiseen kysymykseen kellonajalla...)

Hauskaa torstaita! Takertukaa sanoihin, missä sitten olettekin! Niitä liikkuu paljon vapaana juuri tähän aikaan vuodesta.

Kokkailua meillä ja muualla

Jännäksi vetää Master Chefin parissa, kun alkaa finaaliviikko... Suosikkini on ollut koko ajan Julie ja peukutan hänelle. Hössöttämiseen, hermoiluun, hikoiluun taipuvainen; juuri kuten minä.

Laurilan menu oli eilen illalla tofukeittoa, joka oli erittäin hyvää. Mies keitti keiton jo edellisenä iltana ja syötiin sitä silloinkin - nyt maut olivat tasaantuneet entisestään ja kärki oli lieventynyt. Mitä tästä opimme? Tofupaketin voi ihan hyvin laittaa pakastimeen, jos joku äkillinen matka, luonnonvoima tai mielenjärkytys uhkaa.

Linnunradan läpi

Eilen olin kiven sisässä tuntitolkulla ja ihan vapaaehtoisesti. Työkokoustimme pitkään ja hartaasti (?) Kallioplanetaariossa. Ennen lounasta näimme esityksen Maailmankaikkeuden ihmeet ja se oli upea! Tuli terveellinen ja opettavainen osoitus siitä, mikä oikeastaan on mittakaava, jossa elämme ja yritämme vaikuttaa... Olisin istunut vaikka koko päivän katsomassa alkuräjähdystä, galakseja ja tähtisumuja.

Kokouksen jälkeen oli paluu normaaliin maanpäälliseen elämään. Ostin mielijohde-kauppareissulla tulppanikimpun, kun alkoi yhtäkkiä niin tulppaanituttaa. - Ovat kauniita kevään lähettejä. Avaa ovi kevääseen, vai mitä Sari?

Nyyrikki, Sigurd

Heräsin ennen Nokiaa. Sen herätysääni on kyllä ihan miedoimmasta päästä, mutta silti luomuherääminen on kivempaa. Uusi viikko ja vuoden ensimmäinen tavisviikko, kun ei ole arkipyhääkään välissä sekoittamassa pakkaa.
Eilen katsottiin elokuva Kaunis Sabrina ja ihmeteltiin, miten miehet näyttivät elokuvassa niin vanhoilta. (Tämän huomion teki ensimmäisenä mies.) Taidettiin nyt jäädä Audrey -koukkuun pahemman kerran...

Mustavalkomaanantai #54

"Arki"

Kookoskokeilu

Eilen kokkasin taas uudenlaista ruokaa... Kaikki lähti tofusta, joka oli pääraaka-aine, se pääsi ensin pannulle paistumaan, sitten seuraksi meni purjosipulia ja punasipulia ja yksi tomaatti. Päässä raksutti... No, sitten avasin kookosmaitopurkin ja kaadoin sen muiden ainesten sekaan. Mausteeksi currya ja vähän suolaa. Vaalealla Maizenalla sakeutin ja sitten kastike saikin hautua kvinoankeiton ajan. Kvinoa on itsessään aika aneemisen näköistä, joten lisään siihen aina jotakin väriläiskää - tällä kertaa se oli yrttisilppua pakastimesta. (Meillä on toinen yrttisilppupurkki nyt menossa ja neljä purkkia laitettiin kesällä&syksyllä pakastimeen.) - Ruoka oli hyvää!

Hyvä ruoka, hyvä elokuva (Loma Roomassa), hyvä punaviini ja hyvä seura. Lähes täydellisen päivän ainekset...

Reissussa

Loppiaisena lähdettiin ajamaan Tampereelle. Mukaan otettiin muiden tarpeellisten lisäksi aamulla tehty lasagne ja aamulla leivotut sämpylät ja miehen tekemä tiikerikakku. Matkanpäänä oli Kuninkaankadun residenssi. Syötiin ydinperheen voimin illalla ja sitten vietettiin loppiaisiltaa teeveen, elokuvan (Hitchcock: Köysi) ja seurustelun sakramenttien parissa. Jossakin välissä vietiin nuorempi lapsi omaan kotiinsa Tahmelaan.

Eilinen päivä oli varsinainen maalaisten elämyspläjäys. Käytiin ostoskierroksen välissä syömässä Kahvila Valossa erittäin herkullista metsäsienikeittoa, kahvilla käytiin kauppahallissa ja illaksi mentiin seuraamaan Legioonateatterin esitystä Nekalaan. Minä olen vangitsi katsojan paikalleen ja antoi paljon ajateltavaa... Olemme erittäin ylpeitä Merihevosen vanhempia!
Paluumatka kotiin sujui lumipyryn, lumipöpperön, perunalastujen, Järviradion ja haukottelujen merkeissä. Onnellisesti oltiin kotona puoli yhdentoista maissa illalla ja kotona oli/on taas huisin kiva olla...

Loppiaisena

Loppiainen päättää joulun tai oikeastaanhan se on vasta paha Nuutti, joka vie joulun pois hyvältä Tuomaalta/Tuomakselta/Tuomasilta... Niin tai näin, joulusuklaat on syöty - pähkinöitä vielä on jäljellä naposteltavaksi. (Viimeiset Da Capot syötiin eilen, kun katsottiin MasterChefin jännittävää jaksoa, jossa naiset kokkasivat parhaiten. Hyvä Justine, Julie ja Poh!)

Laitoin lasagnen uuniin. Se on niitä ruokia, joiden tekemisessä olen pedantti - kaksi erillistä kastiketta pitää tehdä tai sitten ei tehdä koko ruokaa ollenkaan. Eli ugh.

Arki - mikä ihana tekosyy!

Verhojen ja liinojen vaihtaminen toi jo ihan selvästi kevätfiiliksen, vaikka kukkakuoseja ei vielä kaivettukaan kaapista. On valoisampaa, kevyempää ja raikkaampaa.
Arki tekee hyvää joulumussutuksen jälkeen. Meillä on Projekti, jossa tyhjennetään pakastinta mahdollisimman paljon. Viidensadan litran pakastin tarjoaa hyvin säilytystilaa, mutta samalla myös liikaa piilopaikkoja pienille ruoka-annoksille sitten-joskus-syötäväksi. Nyt on aika bongata ne. - Nämä muutamat alkuvuoden päivät olemme jo onnistuneet Projektin aloittamisessa ja taputamme itseämme tyytyväisinä selkiin...

Elämä on ihanaa

Aina silloin tällöin havahdun huomaamaan, että elämäni on aika luksusta... Sopivasti pätkätöitä välillä ja sitten taas aikataulutonta (utan tidtabeller) olemista. Hitaita ja laiskoja aamuja ja valvomista puoleenyöhön asti - ei aina, mutta usein.
Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on - vaikka rakastankin materiaa. Eilen Ekocenterissä miehen teki mieli ostaa keltaisia pieniä kahvikuppeja. Sanoin, että onneksi me ei tarvita niitä. Mies uskoi. No, sitten maitokannujahan EI ole koskaan liikaa, joten sellainen yksi pieni lähti mukaan...

Kiinni on!

Eilen käytiin laittamassa rakkauslukko siltaan. Napsahti kiinni ja avaimet heitettiin pois... Tähän suhteeseen kyllä olen luottanut ilman mitään lukkojakin jo kohta kolmekymmentä vuotta, mutta satuttiin löytämään idea ja siitä se sitten lähti... Ihanaa, kun hassuille ideoille saa kannatusta.

Tänään lähtee joulu laatikkoon. Eilen illalla myöhään jo pakattiin Laurilan monenmonet tontut, enkelit, kellot, tähdet ja kyntteliköt pois ja tälle päivälle jäi vain kynttelikköjen haku Kettulasta ja ulkokuusen riisuminen.