Rakastan kauniita astioita, vanhoja ja uusia astioita. Lainasin kirjastosta ison kirjan (Arabian lumoava posliini) ja sieltä sivuilta löytyi paljon tuttuja tavaroita. Yhtenä iltana luimme sitä yhdessä keittiön pöydän ääressä ja nostalgisoimme. Jokaisessa kipossa ja kupissa kun on oma juttunsa, jota ei osaa selittää. Se vaan on...
En kielläkään sitä, etten olisi materialisti. Olen toki, mitä suurimmassa määrin. Muttamutta totta on sekin, etteivät kaikki astiat innosta samalla tavalla. Kaj Franckilta nyt kelpuuttaisin varmasti melkein kaiken...
%20(1).JPG)
Ai, sinnekö se minun pieni sini valkea kippo tuli..;D
VastaaPoistaPitääkin tässä muistaessa etsiä se oikeesti esille, tuo Arabian sokerikippo.
Mikä se olikaan tuo sarja, missä on noita keltaisia luumuja(onko ne luumuja):)
Kiva keräyskohde, minäkin tahtoo!
Ei siinä mitään pahaa ole mielestäni, jos tykkää vähän astioita keräillä, kauniit astiat käy oikein hyvin keräilykohteeksi. Minullakin on jotain mistä en luopuisi, niinkuin omat Pentikin/Aino- astitia, olen niitä saanut lahjaksi ja itse ostanut, tykkään kovasti ja toivon voivani ne joskus tyttärelleni antaa.
VastaaPoistaArabian astioita ostelen kirpparilta, jos oikein kauniita ruusujuttua ilmaantuu eteen.;=)
Mukavaa viikon jatkoa sinulle.
seijastiina: Minäkin kaivoin eilen esille tuon omani blogisi innoittamana... Paratiisi -sarjaa on tuo kysymäsi; meillä on siitä kahvikupit, teekupit, pari mukia, asetit, syvät lautaset, pari isoa lautasta, kannu ja tuo purkki. Kirpparilta sitä aika harvoin löytää, mutta ollaan vähän kerrassaan kartutettu astiastoa - sen verran hintavaa on.
VastaaPoistaTuija: Nautin siitä, että kauniit astiat on jatkuvasti käytössä ja esillä. Hyvä, kun astiafriikkiydessä ei ole mitään pahaa! :)
Teet neulegraffiteja etkä mulle ole kertonu? ;)
VastaaPoistasea: Niin pienimuotoisesti, että suurin osa omalla pihalla... Hauskaa puuhaa kuitenkin!
VastaaPoistaKaikki lasketaan. Ihana nähdä muiden töitä, vaikka vain netissä. :)
VastaaPoistaLuin joskus hyvän kolumnin, jonka mukaan kuluttamisen ongelma ei ole se, että rakastamme tavaraa liikaa, vaan että rakastamme tavaraa liian vähän. Ajatuksessa on itua. Jos jotain tavaraa rakastaa, siitä pitää huolta ja sen kunnostaa, jos se menee rikki - ei siis mitäänkertakäyttökulttuuria, jossa ostetaan merkityksetöntä muovia seuraavalla viikolla kaatopaikalle kuskattavaksi.
VastaaPoistaMinäkin nautin kauniista astioista. Varsinkin niistä, joita olen saanut perinnöksi sellaisilta jo kuolleilta ihmisiltä, jotka ovat niitäkin kippoja vuosikymmenet vaalineet.