Luterilaiseen sisäänrakennettuun etikkaamme kuuluu itsensä vähättely (ettei luulla ylpeäksi), toisten vähättely (mikähän tuokin luulee olevansa) ja kiitosten vähättely (tämä nyt vaan on tällainen). Isottelun sanotaan kuuluvan vain pohjalaisille ja sitten niille, joille jäi rajan taakse niin paljon omaisuutta, että usotteks työ? Pohjalais-käsitteen laajuus hämää muut heimot ja kaikki pohjalaiset laitetaan samaan nippuun. Olisiko niin, että pohjoispohjalaiset vähättelisivät ja eteläpohjalaiset isottelisivat - me keskipohjalaissyntyiset sitten asettuisimme siihen sopivasti välille... Meidän vähättelymme ja isottelumme olisi sellaista mezzofortea. Liekö jo tutkittukin, en tiedä.
%20(1).JPG)
Tuo on ihan totta, mitä kirjoitit. Muistan, kun lapsena ollessa tädit kehui kauniiksi tytöksi, niin äiti sanoi aina , että ei saa kehua, ettei ylpisty. Vieläkin on vaikea ottaa kehuja vastaan ja omia tekemisiä tulee aina vähäteltyä. Paljon olis vielä opeteltavaa suhtautumisessa näin vanhallakin iällä :D
VastaaPoistaOlipahan pohdintaa, mutta hyvinkin paljon totta, tälläsiä me ollaan Suomalaiset ainakin, mutta kyllä kiitos kuuluu kasvatukseen♥
VastaaPoista