Karulla tavalla

Pieni tarkennus eiliseen tekstiin. Omalla karulla tavallaan on Laurilassa käytetty ilmaus, joka ei suinkaan oikeasti tarkoita ystävien karuutta - me nyt vaan ollaan sellaisia rintaanpuukottajia... Toivottavasti kukaan ei ehtinyt repiä ystävyyspelihousujaan!

Sain muutaman ihanan kortin ja sitten muitakin viestejä ystäviltä. Viimeisimmät viestit tulivat illalla ja ne olivatkin kaikki kolme sitten ehdottomasti parhaita. On suuri ilo kuulua teidän kaikkien lähipiiriin... - Kävin shoppailemassa lankoja ja talvikenkiä. Kenkiä ostin kaksi kappaletta, lankoja vähän enemmän (mutta ei siitä sen enempää...) ja ostinhan minä pari leffaakin. Kotona odotti ruoka ja myöhemmin illalla vielä upeat ystävänpäiväleivokset, jotka paras ystävä oli omilla isoilla kätösillään väsännyt. Oli hyvä Valentinuksen päivä.

Kylmä päivä, lämmin ajatus

Hyvää ystävänpäivää!

Kortteja lähettelin muutamia ja Fb:n kautta meni yhteinen tervehdys. Ystäviä ajattelen kyllä muutenkin kuin vain näin Valentinuksen päivän yhteydessä, kun ovat sen verran tärkeitä jokainen omalla (karulla) tavallaan...

Eilen sain yhdet joogasukat valmiiksi ja kädet odottivat heti uutta puuhaa. Oli kaivettava jämälankalaatikko esille ja sieltä nappasin punaraitaista lankaa - jos nyt tekisin itselleni ranteenlämmittimet, kun pakkanen tuntuu jatkuvan ja talvi samaten.

Mustavalkomaanantai #59

"RAKAS"

Vapaa sunnuntai

Pakkanenpahkeinen pääsi taas yllättämään ja tämän aamun pakkaslukema oli yli kahdenkymmenen. Mikäs täällä kotona ollessa, mutta sääliksi käy vauvakirkon vauvat, joita tuossa ihan kohta retuutetaan jumalanpalvelukseen...

Päivän agendassa on ainakin kuunnelma iltapäivällä, kutomista ja ruuanlaittoa. Ehkäpä uskaltaudumme myös jonkinmittaiselle kävelylenkille. Raitis ilma kun tunnetusti tuulettaa aivoja ja virkistää muutenkin. - Parhaita ideoita olenkin bongannut usein kävelylenkiltä tai pyörän selästä. Sanelukone olisi kova sana yksin liikkuessa tai sitten edes perinteinen paperijakynä.

1234-haaste # 55

Viikon haasteaihe:

"asuntosi ikkunoiden määrä"
(ei ruutuja, ei tuplia)

...

Kun laskin ihan jokaisen taloon tehdyn ikkunareiän...

Lauhempi aamu

Eilinen koulutuspäivä oli hyvinhyvin antoisa. Pääsimme jo itsekin tekemään yhtä sun toista ja sehän kaikessa tietotekniikassa aina onkin parasta. Koulun tietokoneluokka mahdollisti sen, että jokainen sai istua oman masiinan ääressä ja kouluttaja jakeli kärsivällisesti neuvoja. Paluuta vanhaan ei ole, uutta kohta mennään ja se tuo mukanaan hyviä työkaluja seurakunnan kalenterirumban sujumiseen. Ai että minä rakastan tietokoneita...

Pakkanen kiusasi eilen, mutta tänään näkyy jo rauhoittuneen hieman. Tänään onnittelen paikkakuntamme aviisia eli Petäjävesi-lehteä. Juhlii tänään viisikymppisiä juhlaseminaarin ja kahvien merkeissä. Kerran viikossa ilmestyvä lehti on meille kaikille tärkeä. Sopivalla tavalla kotikutoinen, läheinen ja helppo. Onnea Inkeri, Lea ja Suvi!

112

Heräsin kahdeksan minuuttia ennen herätyskelloa. Niin sitä pitää. Sain siis kahdeksan minuuttia ylimääräistä aikaa aamuun...
Tämä päivä menee koulutuksessa. Opiskelemme seurakunnan toiminnanohjausjärjestelmää, jota myös Katrinaksi kutsutaan. Emme joudu pohtimaan luultavasti niin paljon kuin piispat, jotka tällä viikolla pähkivät rukousohjetta. En kyllä kadehdi heidän asemaansa ennen enkä jälkeen - nyt tuntuu äärilaidalla kiehuvan ja totaalisesti.
Hyvää hätänumeropäivää! Juhlikaamme arjen sankareita.

Valokuvatorstain 194. haaste

Tämän viikon haasteessa kolkutellaan oudoilla ovilla.

Haasteen aihe on lainattu Laila Hietamiehen (nyk. Laila Hirvisaari) romaanin nimestä Vierailla poluilla, oudoilla ovilla (Otava 1983).

Tuuli niin vinhasti vinkui

On ilo kuulua sellaiseen työporukkaan, jossa iällä ei ole mitään merkitystä. Niin ainakin olen kokenut saman pöydän ääressä ja saman tehtävän parissa. Muutenkin pidän iättömistä ihmisistä - tuttavapiirissäni on yhdeksänkymppinen ikäteini, joka osaa hullutella ja en osaa ajatella häntä vanhana ihmisenä. Ikähän on vain numeroluku. Onhan?

Eilen kävelin kahteen kertaan saman matkan. Aamupäivällä ja iltapäivällä. Molemmilla kerroilla sain vastaani äkäisiä nuppineulanpistoja taivaalta. Eino Leinoa mukaillen tuuli niin vinhasti vinkui. Mutta kotisuunta on aina hyvä - silloin kestää mitä vain...

Sateenkaaren väriset unet

Eilen illalla luin sateenkaariaiheista keskustelua, jossa mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan ja sanan säilällä sivallettiin. Uniin se keskustelu ei tullut, mutta tänä aamuna mielessä soi Jaakko Löytyn "... silti oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia."

Nokian herätyksen laitoin varttia vaille kahdeksaksi, sillä tänään on mentävä jo aamusta töihin. Tapojeni mukaisesti heräsin ennen nokialaista eli puoli kahdeksalta jo havahduin unimaailmasta reaalitodellisuuteen. Aamukahvi ja bagel rahkalevitteellä ja juustolla maistuivat ja samalla selasin eilistä lehteä. Joskus aina haaveilen siitä, että täällä haja-asutusalueella olisi sanomalehden varhaiskanto...

Muistoissa

Päivälleen neljäkymmentä vuotta sitten kuoli mies, johon olisin halunnut tutustua. Olisin halunnut tutustua appiukkooni... Osa hänestä on yhä vahvasti olemassa pojassaan, jonka sain miehekseni. Samoja luonteenpiirteitä, samaa olemusta. RIP Mauri-vaari. - Tänään tulee myös kuluneeksi 183 vuotta Jules Vernen syntymästä. Kysyin aamulla mieheltä, olisiko isällään ja Jules Vernellä jotakin yhteistä ja oli. Ensinmainittu oli lukenut jälkimmäisen kirjoja.

Aamu alkoi hienoisella lumisateella, mutta eteläisemmässä Suomessa puhutaan ilmeisesti jo pyrystä. Kyllä etelän ihmisiä nyt koetellaan!

Mielikuvitusta

Eilen oli kokkausvuoroni ja tein tonnikalapihvejä, paprika-sipuli-kesäkurpitsa-mozzarellapaistosta ja salaattia, johon tuli lehtisalaattia, punasipulia, ananasta ja pinjansiemeniä. Pihveille tein kylmän kastikkeen maustamattomasta jogurtista, suolakurkkusilpusta, tillistä ja sitruunapippurista. - Totesimme taas kerran, että kasviksista ja kalasta saa kyllä varioitua vaikka mitä. Kaikki on uskalluksesta ja mielikuvituksesta kiinni siinäkin asiassa.

Luin illalla loppuun sen Luotettavan vaimon. Oli todella hyvä! Monitahoinen tarina, jota oli pakko lukea vielätämäkappaleloppuunjasittenkyllälaitankirjanpois -tyylillä. Elämä ilman kirjoja/kirjastoja olisi enemmän kuin pilvinen päivä; se olisi ankea ja tuhkanharmaa ajanjakso. En suosittelisi kenellekään, jolla on lukutaito...

Mustavalkomaanantai #58

"LIIKE"

Buorre beáivi!

Tänään on saamelaisten kansallispäivä ja kynttilänpäivä ja minulla työpäivä. Kynttilöitä paloi alttarilla kuusi kappaletta ja flyygelin päällä oli lapinnukke ja raameissa oleva Saamenlippu-postikortti. Loppusoittona soitin joiun. Saarnassakin pappi puhui saamelaisuudesta. Olimme siis ajan hermolla ja se minua suuresti ilahduttaa! - Kirkonmenot on meillä säästösyistä talvikautena siirretty kirkosta seurakuntakotiin ja nautin siitä, kun voin laittaa jotakin rekvisiittaa flyygelin kannelle...

Messun jälkeen yhteisvastuulounastimme jauhelihakeittoa ja kasvissosekeittoa. YV-kerääjät jäivät listapuuhiin ja lähdin kävelemään kotiin. Olin sopinut treffit tielle. Yhdessä oli kiva kävellä yli puolet matkasta.

1234-haaste # 54

"Kvartetti"

Luotettava vaimo

Puolivapaa viikonloppu edessä. Lehti luettu, aamukahvit juotu ja vielä tovi yöpaitailua. Eilisiltana tuli taas valvottua pitkään ja vielä sängyssä luin kirjaston tuliaisista toista eli nyt pääsi iltakirjaksi Luotettava vaimo. Hyvältä vaikuttaa.

Kudoin yhden sukan valmiiksi eilen ja luulin sen riittävän kokeilematta miehen jalkaan. No, ei riittänyt. Enpähän viitsi purkaa, vaan lahjoitan poptoimittajalle, joka hiihtelee mielellään villasukissa. (Teen kyllä toisenkin sukan.)

Suhteissa on oltu

Minulla oli suhde tällä viikolla. Kohteena oli John Grisham, joka oli tehnyt ensimmäisen novellikokoelmansa. Ihastuin heti ensisekunneilla. Etelän lait (seitsemän kertomusta) oli niin karhean rehellinen ja sai maskuliinisella otteellaan minut vangikseen kolmeksi illaksi. Sitten se oli ohi. Huh, mikä mies!

Eilen satoi lunta ja kävelin kylälle ja takaisin. Mennessä oli vielä mezzoforte -sade , mutta tullessa sitten jo tuiskusi ja pyrytti ihan fortella. Koti oli odotettu näky. Tarpominen oli muutenkin oma päähänpisto, mutta minähän olen aina ollut päähänpistoihminen...

Liian kohtelias?

Makuja on monenlaisia kaikissa mahdollisissa asioissa. Eilen olin keskellä taidekeskustelua ja yhtäkkiä piti sanoa mielipide. Tietynlaista mielipidettä oikeastaan odotettiin, mutta siihen en ollut valmis. Ei ollut kukaan muukaan. Joku oli hiljaa, joku nyökytteli - itse sitten sanoin pyöreän mielipiteen, joka sisälsi optioita lähes kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Keskustelun jälkeen minua harmitti. Olin ollut kohtelias. Olin ollut liian kohtelias.

Eilen luin ruokakauppareissun heräteostosta eli Deko-lehteä. Siinä oli taas kerran niin paljon lukemista, että alan vakavasti harkita lehden tilaamista pienen tauon jälkeen. Yhden kauniin yksittäisen lauseen bongasin sieltä: Vanha pöytä on ikuisuuslainassa ex-poikaystävältä. Miettikää, kuinka paljon se sisältää...

Toinen toista, yksitoista

Eilisellä ruokakauppareissulla tapasin hevi-osastolla yhden mummon, jonka kanssa jaoin lapasasiaa. Mummo sattui joskus tuossa syksyllä tuomaan virastoon kassillisen lapasia lähetettäväksi Viroon tms paikkaan. Kerroin silloin sukkienkutomisestani ja kyselin, miten lapaset kudotaan. Hän rohkaisi puuhaan ja sanoi, että varmasti osaan, jos vaan yritän. - Nyt sitten menin ylpeänä sanomaan, että osasin. Ja että oikein peukalokiilalla! Mummokin oli hyvillä mielin.

Mies katsoi eilen kaunista elokuvaa (Tyttö ja helmikorvakoru) ja minäkin istuin sohvalla jonkin aikaa sitä seuraamassa päätellessäni joogasukkia. Olen lukenut kirjan muutamaan kertaan ja elokuvankin nähnyt kerran. Tarina vangitsee ja vie mukanaan ja heti tietää, kenen puolelle asettuu. Ja se ei ole ainakaan Van Ruijven...

Kohta on kevät!

Omassa mutu-kalenterissani nyt alkoi viimeinen talvikuukausi. Maaliskuun lasken jo kevääksi. Kaiken lisäksi helmikuu on kuukausista lyhin - vain neljän viikon huippaus. Tiedän toki, että varmaankin tulee lisää lunta ja pakkasta ja vaikkamitä, mutta viimeinen mikä viimeinen!
Kuluneen talven aikana olen mielenkiinnolla lukenut Kotimaa24 -foorumia, jossa blogataan kaikesta maan ja taivaan välillä. Saadaan näppylöitä milloin mistäkin asiasta ja asetetaan boikottiin ketä piispoja milloinkin. Aina välillä keskustelun laineet käyvät niin myrskyisinä, että irl oltaisiin jo rinnuksissa kiinni - silloin joko blogisti poistaa kommentteja tai sitten ylläpito puuttuu asiaan. Nuhdellen, toruen tai skipaten.