On ilo kuulua sellaiseen työporukkaan, jossa iällä ei ole mitään merkitystä. Niin ainakin olen kokenut saman pöydän ääressä ja saman tehtävän parissa. Muutenkin pidän iättömistä ihmisistä - tuttavapiirissäni on yhdeksänkymppinen ikäteini, joka osaa hullutella ja en osaa ajatella häntä vanhana ihmisenä. Ikähän on vain numeroluku. Onhan?
Eilen kävelin kahteen kertaan saman matkan. Aamupäivällä ja iltapäivällä. Molemmilla kerroilla sain vastaani äkäisiä nuppineulanpistoja taivaalta. Eino Leinoa mukaillen tuuli niin vinhasti vinkui. Mutta kotisuunta on aina hyvä - silloin kestää mitä vain...
%20(1).JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti