Vaihdoin keittiön pöydälle taas ihan oikean kangasliinan ja totesin, että ei vahakankaat ja kerniplussat pärjää rehellisille liinoille, joita kyllä riittää eteisen liinavaatekaapissa.
Pöytäliinoissa minulle kovia nimiä on kaksi - Marimekko ja Finlayson. Jälkimmäistä pystyy bongaamaan usein edullisesti Tampereelta tehtaanmyymälästä, ensimmäistä taas reputuksesta. Jotenkin nyt tuo sinikuvioinen liina (Maija Isola: Tulipunainen) oli vaan pakko saada pöydälle ja siitä se kattaus sitten lähti...
Tänään menen paikkaamaan kuumeista pappia. Onneksi mitään lääketieteellistä osaamista ei tarvita, kunhan vaan käyn hoitamassa yhden hartauden. Tehdään siitä siis musiikillisempi juttu, niin ei tarvitse saarnailla niin paljoa. Ei tulikivenkatkua eikä todistusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti