Mission completed

Meillä on siistiä, joten eilinen päivitys onnistui. Tehtävä suoritettu. Siistissä kodissa ajatuksetkin pysyvät paremmin järjestyksessä...

Eilen illalla innostuin taas kokkaamaan hieman erilaista ruokaa. Pilkoin kukkakaalin rautapataan, lisäsin sinne rypsiöljyä ja paljon currya ja vähän suolaa ja annoin muhia pitkän aikaa. / Paloittelin halloumin, laitoin rautapannulle rypsiöljyä ja palat kuumalle höngälle paistumaan, niitä sitten kääntelin ja ripottelin paloille ruiskorppujauhoja ja kääntelin ja kääntelin. / Keitin couscousta ja maustoin sen pakastimesta otetulla yrttisilpulla. - Tosi hyvää ja varsinaista pikaruokaa meillä!

Huushollipäivitys

Posti toi tänään kaksi kahvilusikkaa. Vähitellen Scandia-kokoelmamme täydentyy ja oman hupinsa asiaan tuo tietysti se, että aterimia tulee bongattua kaikista mahdollisista paikoista ja niitä on hauska huutaa.

Eilen - varsin pitkän, mutta vastaavasti sitten rauhallisen virastopäivän jälkeen - oli kotona rentouttavaa olla, siemailla pari lasillista punaviiniä ja seurata Raikkaan perheen vaiheita. Sitten Gardellin kirjaa muutama sivu ja unten maille. Aamukahdeksalta sisäinen herätyskello pirahti ja uusi päivä alkoi.
Tämän päivän nimesin huushollipäivityspäiväksi. Postimaksukone tulikin jo aamupäivällä päivitettyä, joten nyt on huushollin vuoro.

Mustavalkomaanantai #61

"KUKKA"

Mieleni minun

Hyvää Kalevalan päivää! Mieleni minun tekevi aamukahvia, sillä aivoni ajattelevi hieman takkuisesti. - Ei ole minun juttuni, sillä pidän suorasta sanajärjestyksestä huisin paljon enemmän. En siis ymmärrä K:n hienoutta eli vika on täällä päässä.

Viikonloppuun kuului yksi päiväkahvikyläily ja monen asian päivittäminen siellä. Yhden leipomisreseptin sain mukaani ja niitä juustoleipäsiä aion kyllä kokeilla...

Luvassa on tänään pitkähkö työpäivä viraston uumenissa. Eli nyt kohti keittiötä ja aamukahvia!

Miten saat aikasi kulumaan?

Pääsin eilen töistä sen verran hyvissä ajoin, että ehdin vielä suorittaa heräteostoksia siitä ruokakaupasta, jossa käyn nykyään kaikkein vähiten. Mukaan lähti valkoista suklaata ja halloumia. Sitten kotiin ja Kotikadulle ja siitä vapaan illan viettoon. Leppoisaa ja kiireetöntä parhautta. Elämän luksusta ihan tavallisena lauantaina.

Aina silloin tällöin minulta kysytään, miten saan aikani kulumaan, kun olen nyt vain sillointällöintöissä. En tunne mitään syyllisyyttä siitä, että kulutan päiväni käsitöiden, kirjojen, tietokoneen, elokuvien, kokkailun, keskustelun, ulkoilun ja elämäni miehen parissa/kanssa. Ehkä se monen mielestä ei ole tarpeeksi. Ehkä pitäisi olla niin kuin muutkin. Ehkä ja ehkä. Eipäs!

Ehkä meillä vielä on aikaa...

Työlauantai, joten koko ajan on vilkuiltava kelloa, mutta ei nyt vielä mikään kiire ole... Nuorempana lähdin aina joka paikkaan hieman viime tingassa, mutta vanhempana (ja viisaampana?) varaan aikaa paljon enemmän. Joku voisi sanoa, että kaikki käy niin paljon hitaammin. Sitä se ei ole!

Kettulapasista puuttuu enää peukalot ja kettumaisuus. Eilen illalla aloitin kutomaan valkoisesta langasta lapasia, joiden selkämyksiin aion tehdä jotakin koristekuviota. Fidan ilmaiskorista löysin monta vanhaa Novita-lehteä ja yhden kansiollisen erilaisia pitsi- ja koukeromalleja. Täytyy tutkia niitä tänä iltana, kun töistä kotiudun. Luvassa siis rauhallinen koti-ilta.

Talvi- ja kevätmieli

"Mikä sää Mattina, sitä ilma heinäkuussa." Tuollaisen viisauden bongasin jostakin. Eilen ainakin täällä oli kova pakkanen, joten heinäkuuksi voi olla luvassa hellettä. Onhan niitä kaikenlaisia muitakin sanontoja, kuten se, että puolet talven lumista on satanut Matinpäivään mennessä. Sitä nyt ei enää usko naurismaan aidatkaan, joten sori vaan Vilkuna... Eilen oli kuitenkin ensimmäinen kevätpäivä!

Teimme eilen pienimuotoisen retken. Retkeen kuului haalarit ja iloista talvimieltä, termokset ja tuoretta pullaa. Menimme lumilinnaan juomaan päiväkahvia ja -kaakaota ja syömään miehen leipomia korvapuusteja. Hauska tuokio, jolle suunnittelimme jo saman tien uusintaa ja variaatioita...

Susi sekä nalle

Eilen illalla meitä noin neljääkymmentä katsojaa hemmoteltiin kerrassaan upeilla luontokuvilla ja lyhytelokuvalla. Miiluun tuli Kari Kemppainen Kuhmosta kuviensa kanssa ja näimme mestarikuvaajan otoksia karhuista, susista, ahmoista, ilveksistä ja hirvistä. Lyhytelokuva kertoi hirvimiehestä ja hirven houkutteluäänistä. Pitihän niitä houkutteluääniä kokeilla heti omalla pihalla, kun tultiin kotiin. Onneksi ei osattu kunnolla...

Tänään ja huomenna on vapaapäivä. Vapaapäivä - mikä ihana tekosyy! - Tänään onnittelen kaikkia Matteja, kukkaroissa ja muualla. Pikkuveli viettää jälkimmäisen nimenosansa nimipäivää - gratulis!

Valokuvatorstain 196. haaste

"JOKU"

Kuinka asiat ovat

Raitasukat valmistuivat eilen illalla. Päätin sitten kutoa miehelle ketunväriset lapaset. Lapanen ykkönen ehti peukalokiilan yli siinä samalla, kun katsoimme Puhtaita valkeita lakanoita. Ihan oli jo ehtinyt unohtua sarjan kaunis ajankuvaus ja tunnelmallisuus. Ihania tyyppejä nuo Ensio, Maire, Sylvi ja muut!

Toivottavasti tämä minun bloggaamiseni ei vaikuta töihin siinä mielessä, ettei sitten enää pyydettäisikään johonkin työtehtävään... Käy nimittäin niin, jos onnistuu sohaisemaan yhteisön arkaan kohtaan. (Eroa taitaa kyllä olla muutakin kuin se, että meillä srk kirjoitetaan pienillä kirjaimilla.) Eiköhän avoimuus ja keskusteluvaisuus ole jokaisen yhteisön parhaaksi ja välillä pitää nostaa kissa pöydälle...

Tulipunainen sininen

Vaihdoin keittiön pöydälle taas ihan oikean kangasliinan ja totesin, että ei vahakankaat ja kerniplussat pärjää rehellisille liinoille, joita kyllä riittää eteisen liinavaatekaapissa.
Pöytäliinoissa minulle kovia nimiä on kaksi - Marimekko ja Finlayson. Jälkimmäistä pystyy bongaamaan usein edullisesti Tampereelta tehtaanmyymälästä, ensimmäistä taas reputuksesta. Jotenkin nyt tuo sinikuvioinen liina (Maija Isola: Tulipunainen) oli vaan pakko saada pöydälle ja siitä se kattaus sitten lähti...

Tänään menen paikkaamaan kuumeista pappia. Onneksi mitään lääketieteellistä osaamista ei tarvita, kunhan vaan käyn hoitamassa yhden hartauden. Tehdään siitä siis musiikillisempi juttu, niin ei tarvitse saarnailla niin paljoa. Ei tulikivenkatkua eikä todistusta.

Piste iin päälle

Viikonloppuna tuli taas kerran ladattua akut ja eilinen pitkä kävelyretki (8,7 km) oli kuin piste iin päälle. Sen verran oli kuitenkin talvinen keli, että ei kävelty mitään näyteikkunakävelyvauhtia, vaan laitettiin töppöstä toisen eteen rivakasti. Päätettiin, että ensi talveksi ostetaan kummallekin icebugit, niin ei tule bugeja... :)

Pihalle on valmistumassa lumilinna. Luvassa on kuulemma jonakin päivänä kaakaoretki sinne. Meillä on yleensä rakenneltu joka talvi jotakin lumijuttua pihaan - ennen vanhaan oli tietysti liukumäet sun muut, parina vuonna on ollut iso lumibuddha yms. Rakennusmateriaali on edullista ja sitä nyt riittää!

Mustavalkomaanantai #60

"VALO"

Torkkupeiton alla

Eilen illalla alkoi elokuvan katsominen vasta puoli yhdentoista maissa. Elokuvana oli Savages (2007). Näennäisesti pieni tarina, muutama hyvä näyttelijä - ja lopputuloksena oli hieman omalaatuista huumoria, piilotettujen asioiden käsittelemistä ja hienoa kerrontaa. Kahden epätäydellisen sisaruksen ja oikuttelevan vanhan isän elämä oli katsomisen arvoinen spektaakkeli. Kiitos Laura Linney ja kumppanit!

Ruskeavalkoinen raitasukka on nyt vuorossa. Sain illalla varren melkein valmiiksi Kotikadulla ja elokuvan aikana. Tänään jatkan, mutta aion myös uskaltautua ulos... Ilmeisesti on luvassa hieman lauhempi pakkaspäivä.

1234-haaste # 56

Viikon haasteaihe:

"16X"

Aurinkoakin

Pakkasella on se hyvä puoli, että sillä on usein kaverina aurinko. Muita hyviä puolia ei nyt heti tulekaan mieleen... Kaipaan kävelylenkkejä!

Tänään on työkeikka naapuripitäjässä. Iltapäivällä siis on lähdettävä siihen suuntaan ja muutaman tunnin kuluttua ollaan taas kotona. Pieninä palasina on leipä maailmalla, kun yhtä sun toista musiikkiin (ja muuhun) liittyvää tulee aina puuhattua.

Eilisillan elokuvana meillä oli Face/Off - kahdet kasvot. Nicolas Cage ja John Travolta olivat iskussa ja melkoista taloudellista vahinkoa aiheuttivat räiskimisellään. Menihän siinä ihmishenkiäkin roppakaupalla. Toimintaelokuvaksi tosi hyvä. Arvosanaksi antaisin 8+.

Epämukavaa?

Rannikkaista tuli mielestäni hauskat - etenkin sen jälkeen, kun kävin luottoliikkeessäni Poppelissa ostamassa niiden koristeeksi pienet lammasnapit. Minulle kaupattiin ensin sudenkorentonappeja, mutta hui kauhistus-ei missään tapauksessa! (Pelkään/kavahdan sudenkorentoja. Ihan oikeasti.)
Tämän aamun pakkaslukema Laurilan mittarissa oli -35,8 astetta. Ei olla enää edes mukavuusalueen reunalla. Reilusti epämukavuusalueen keskellä. No, onpahan puhumista teillä ja aitovierillä...
Eilen pakersin töissä kotisivujen parissa virkavaltatyylillä eli toinen luki ja toinen kirjoitti. Välillä vaihdettiin rooleja, mutta villasukat pysyivät aina omina.

Valokuvatorstain 195. haaste

"Rieha"

Lumen olemus

Tänä talvena on kaikkea ollut paljon - hiihtokelejä, lunta ja pakkasta nyt ainakin. Ensimmäisestä en oikein perusta, sillä hiihto nyt ei ole minun juttuni. Lumikenkäily kyllä kiinnostaisi, mutta siihen tarvittaisiin muut kuin sukset. (Sukset siis on olemassa.) Luistelutaito jäi kokonaan oppimatta, mutta ihan hyvin olen pärjännyt ilmankin. Elämässä nyt on joutunut luistelemaan sen verran, että tiedän, mitä se on.

Tänä talvena on myös ollut paljon aikaa. Ihan kuin kalenteriin olisi ilmestynyt ylimääräisiä päiviä ja tunteja vaikka millä mitalla. On aikaa olla ja kuunnella elämää. Olen nauttinut hyvistä elokuvista, hyvästä seurasta ja hassuttelusta. Saarikoskea lainaten En soisi sen päättyvän...

Dekkarit

Olin illalla körttiseuroissa ja siellä oli hyvä, lämmin henki. Ihan konkreettisestikin, sillä uunit oli lämmitetty ja väki istui punaposkisena veisaamassa. Tupaan oli ilo astua pakkasesta ja hieman värähdytti meneminen seurojen ja kamarikeskustelun jälkeen taas takaisin pakkaseen. Kyllähän tämä kylmyys jo piisaisi...

Ennen nukahtamista luin hetken aikaa Ritva Sarkolan kirjaa ja tein huomion. Olen pitänyt helpoista dekkareista ja aikanaan olen aika monta maurisariolaa lukenut. Nyt on tullut ikää ja monenmonta lukukokemusta lisää ja tuollainen perusdekkari ilman mitään sen kummempaa ei oikein enää sävähdytä. Kaipaan jotakin extraa. Ruumiita ei tarvitse olla niin paljon, mutta jotakin mielenkiintoista - vaikkapa kokkailua annalainetyylillä.