Helios

Tänään onnittelen Helenaa. Helena tulee kreikan sanasta helios, joka tarkoittaa aurinkoa. Hyvinhyvin vapaasti tulkittuna Helena on siis Täti Aurinkoinen. Paistakoon aurinko tänään(kin)!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on vielä kesken, vaikka luen sitä joka ilta. Kettulan parvella vaan on sellainen vaikutus, että muutama sivu on jo tarpeeksi. Unijukat ja nukkumatit sun muut ovat nähtävästi erikoistuneet aittoihin ja toimivat siellä extranopeasti... Unihiekkaa on vielä aamulla aitan lattialla siellä täällä. Kysymys kuuluukin: Voiko unihiekkaa lakaista (laasta, kuten Keskipellossa sanottiin) ihan tavallisella luudalla vai pitäisikö siihen kehittää ihan omanlaisensa väline? Yst. vast. pyyd. os. allek.

1234-haaste # Kesän extrahaaste

Haasteaihe:

"Kesän yllättävin numero"

Lamppilaisia

Ensimmäinen työviikko on sompailtu ja tänäänkin oli semivilkas päivä. Kirjoitin muutaman sukuselvityksen, sovin yhden kasteen, kerroin Vanhan kirkon häävaraustilanteesta koskien kesää 2011, söin hyvän leipäjuusto-tomaatti-luumu-cashewpähkinäsalaatin ja join vain yhden vajaan mukillisen kahvia. Ynnä muuta virastosälää tietysti tuli tehtyä päivän mittaan.

Keskiviikkoiltana olin kesämusiikkitilaisuudessa kuuntelemassa uudempaa ja vanhempaa kansanmusiikkia. Parkkipaikalla konsertin jälkeen sitten bongasin ulkonäöltä tutun naisen, jolle huikkasin: Oletko vanhoja lamppilaisia? Nainen pysähtyi, vastasi olevansa ja minä sitten kerroin, kenen tyttöjä arvelen hänen olevan ja oikeassa olin. Entinen Jämsän Leenahan se siinä. Muisti minut, kun Laaksosen Marjattana itseni esittelin. Mukana oli mies, joka tuli paiskaamaan kättä ja sanoi olevansa Purasmaan Antti. Muistin, että isänsä Kaarlo Purasmaa oli ennen Toholammilla apteekkarina - eli maailma on pieni! (Ja Eila Kaisla vielä pienempi, mutta tätä vitsiä ei ymmärrä kukaan muu kuin minä ja hemmo ; ehkä niin onkin parempi...)

Keskipiste

Petäjävesi ja Keski-Suomi muutenkin on nyt muutaman päivän aikana maailmankaikkeuden keskipisteenä, kun sorateiden virtuoosit mennä viilettävät teitä urku auki. On se hienoa. Puskissa ihmiset katsovat, kun viuuuuh taas joku menee. - Kyseessä on vanha tuttu ilmiö pikkupoikien autoleikeistä eli mä ajan tällä autolla ainakin miljoona sekkaa kovempaa kuin sä, mulla on turpo, tää tulis täältä nyt ja ohittais se ja kaasuttais ja pääsis maaliin NYT ja olis eka ja paras!

Sain uuden läppärin tänään ja olen hyvin onnellinen siitä. Ja muutenkin. Jos joku jäi ihmettelemään muutama postaus sitten kirjoittamaani onnellisuuspäivityksen syytä, voin nyt paljastaa asian ja rauhoittaa joidenkin mieltä: rakastumisen kohde on edelleen sama hemmo, jonka kanssa olen kohta kolmekymmentä vuotta jo jakanut ilot ja itkut.

Keskiviikkoilua

Laurilan keittiön valtiatar Paratiisinsa keskellä. Asennossa päättäväistä uhoa.Tyypillinen oinas, keski-ikäinen matroona.

Virastossa oli semivilkas päivä. Päivä loppui jo kahden aikana ja ilmastoinnin teho alkoi olla yhden maissa aika vähäistä, joten ei tarvinnut kärvistellä kuin tunti trooppisessa huoneessa. Ei ollenkaan paha. Huomisen huippuhellepäivän olen mieluusti kotosalla... Tunnen tavatonta myötätuntoa kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat huomennakin rehkimään konttoreissa ja toimistoissa. Ehkä ajatus talvesta, lumituiskusta, paukkupakkasista voisi auttaa jaksamaan. - Itse asiassa äärimmäisyyksien ihmisenä nautin sekä kylmästä että kuumasta. Kiitos ja anteeksi.

Touhulan väkeä

Unikeonpäivänä nukuttiin vähän yli seitsemään asti. Ruokakaupassa oltiin jo ennen kahdeksaa ja todettiin, että paras mahdollinen aika käydä ruokaostoksilla...

Päiväkahvikylään saatiin pieni tyttö isänsä kanssa. Isänsä on minulle aina ja ikuisesti se pikkuveli, jota oli kiva kiusata ja josta kuitenkin aina oli jonkinlainen huoli. Nyt hän tuntuu selviävän jo kyllä itsekin.
Pieni tyttö oli puhelias ja kiinnostunut kaikesta, mitä näki. Duploleikki sujui perheen vanhimman kanssa hyvin ja Tohtori Karhusen ja Tohtori Koirasen vastaanotolla kuului käyvän kaikenlaisia duploihmisiä kaikenlaisten epämääräisten vaivojen takia. Lääkkeeksi määrättiin salmiakkia, juustoa ja vettä - mielestäni erittäin hyviä rohtoja moneen vaivaan...

Hitaat sunnuntait

Vapaiden sunnuntaipäivien parhautta ovat pitkät ja hitaat aamupalastelut, pilvien tarkkailu, lukeminen, hassut keskustelut milloin mistäkin, kaiken tekeminen pitkänkaavanmukaan. Itse kunnostauduin eilen ja yllätin itsenikin, kun käytin osan päivästä huoneeni Lundian yhden osan siivoamiseen. Nyt se on tosi siisti!

Vapaiden sunnuntaipäivien jälkeen tulee usein vapaita maanantaipäiviä, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Tänään aloitan neljän viikon pestin kirkkoherranvirastossa. Toivottavasti niin vaikeita ei kysytä, etten osaisi vastata...

Mustaa ja valkoista #33

Aiheena on asetelma.

Neulegraffiti 6 / M

Yksi pihalampuista sai villapaidan varteensa.

Onnea!

Olipa kerran Liisa ja Erkki, jotka menivät kihloihin 24.7.1954 ja naimisiin tasan vuotta myöhemmin. He elivät elämänsä onnellisina ja saivat kolme lasta, joista minulla on ilo olla se keskimmäinen ja tyttö. Vilkutan tuonilmoisiin rakkaat onnittelut...

Tänään nimipäiväonnittelut saa hyvä ystäväni Kirsti; kahden lapsen äiti, kärsivällinen ystävä ja kokouskutoja. Eli siis onnea nimesi päivänä!

Aittakauden huomaa siitä, että makuuhuoneen sängyllä on aina vaatekasoja menossa jonnekin ja tulossa jostakin. Pitäisiköhän sitä tänään leikkiä kelpoa perheenemäntää ja tehdä jonkinlainen yleiskatsaus tilanteeseen... Voisihan sitä lauantapäivän huonomminkin viettää?!

Teatterissa

Eilen aamulla käytiin ostoksilla. Mies osti kameran, minä veneen. (Aika pieni paattihan se on, kun pituutta on vain 35 cm. Kyydissä tällä hetkellä kultakaloja, mutta tulevaisuudessa varmasti joskus kaikenlaista siirtomaatavaraa. Veneen tekijäksi paljastui Mainio Savi.)

Illalla oltiin Petäjävesi-Seuran porukalla kesäteatterissa naapurikunnassa Keuruulla. Näytelmä oli Luokkakokous. Mainoksessa luvattiin sen olevan hulvattoman hauska musiikkinäytelmä, mutta allekirjoitamme tuosta vain viimeisen sanan. Musiikkia oli paljon ja oikeastaan ilman lauluja jäljelle ei olisi jäänyt mitään. Olematon juoni, ylinäytteleminen, alinäytteleminen, ronskihko kieli ja ajoittainen myötähäpeä näyttelijöiden puolesta - siinä kaikki. - Yön yli nukuttuani lisään positiivisen asian joukkoon: Esityspaikka Kulttuuritalo Kimara oli tosi kaunis ja kunnioituksella remontoitu vanha kiinteistö.

Hyvä olo

Tänään onnittelen kaikkia Leenoja. Tunnen aika monta ja kaikki ovat vahvaluonteisia ihmisiä, ei mitään ihansamatyyppejä...

Mistä on hyvä olo tehty? Hyvistä yöunista Kettulassa, linnunlaulusta, auringonpaisteesta, uuden päivän arvoituksellisuudesta, rakkaudesta - siitä on hyvä olo tehty. Tuulen hyväilystä, aamukahvin tuoksusta, rakkaudesta - siitä on hyvä olo tehty. Rakkaudesta - siitä on hyvä olo tehty. Myönnän: olen rakastunut.

Mustaa ja valkoista #32

Haasteen aihe:

lintu*/linnut*.

*Tähän kastiin luettakoon nyt siis myös siipikarja eli ankat, kanat ja kukot ym. :)

Koti - mikä ihana sana!

Kun käy jossakin, oppii arvostamaan omaansa. - Tänä aamuna herätessä oma sänky tuntui niin omalta, niin tutulta ja parhaalta. Eikä vierustoverissakaan ollut valittamista!

Vietän ohjelmatonta keskiviikkoa. Ehkä käyn kirjastossa, ehkä istuskelen pihalla, ehkä fillaroin ja ainakin katson kauhukeittiön illalla ja tietysti saunon. Jos vaikka taas ihan pitkän kaavan mukaan...

Onnittelen kaikkia naistenviikon sankareita. Alkuviikon sankareiden kortit jäivät autuaasti laittamatta. Olisinhan minä voinut Helsingistäkin jollekin kortin lähettää, mutta en ole sitä tapaa oppinut (kiitos vaan Hanna, jokainen kortti ilahduttaa tosi paljon!), joten seliseli.

Viidessadas

Tampereen pitkä viikonloppu takana ja siihen kuului myös maanantaipäivän viettäminen Helsingissä. Shoppailua, kirpputorilla kiertelyä, kuopuksen kanssa syömistä, jatsinpeluuta,lauantaiaamukahvit kauppahallissa, akkujenlataamista (sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti), parvekekahveja, valokuvaamista osv. Kerta kaikkiaan ihana viikonloppu, josta kiitokset esikoiselle (asunnon vuokraus), kuopukselle (hyvä seura) ja miehelle (hoputtaminen, ajatuksen ylläpito).

Tämä oli viidessadas postaus eli asiaa on ollut niin monta kertaa. Ai asiaa?!...

Reino, Rainbow?

Pätkätyöläisen työnteon ja loman suhde on yleensä aika häilyvä. Periaatteessa silloin ollaan lomalla, kun ei ole töitä, mutta se on sitten palkatonta lomaa... Nyt olen kahden viikon lomasella ja takana on tuurauksen palkkapäivä ja ihan kohtuullinen korvaus. On aika hengähtää ja helliä.
Viikonloppuni suuntautuu siksi Tampereelle. Vietän tyttöjen viikonloppua kuopuksen kanssa. Mitään ohjelmaa ei olla suunniteltu. Vähän sellainen carpe diem...

Tänään viettää nimipäiväänsä Reino ja Rainbow, sanoi mies kuuluttajan todenneen. Uskottavahan se on - ehkä sateenkaarinimiä alkaa olla enemmänkin!

Odotettu sade

Eilen jopa rauhallinen fillarointi kirvoitti hien otsalle, selkään ja joka paikkaan. Mutta sitten vähitellen alkoi tuulla enemmän ja taivaalle ilmestyi eienääpoutapilviksiluokiteltavia pilviä. Ja sitten satoi ja piha oli iloinen. Tuli hämärä ja pienimuotoinen ukkonen.



Ja taas satoi ja piha oli iloinen. Minä myös. Jossakin välissä pujahdin pergolaan nuuskuttelemaan raikasta ilmaa ja ihmettelemään isoja pisaroita lehdillä.


Illalla tuli pouta. Jaksoimme valvoa kauhukeittiöön asti.

Turistileikki

Eilen illalla olin Vanhan kirkon säätiön hallituksen kokouksessa ja kun kerran kokous pidettiin kirkon pihalla, menin paikalle jo hyvissä ajoin ja leikin turistia. Linssin takaa nähtynä kaikki näytti erilaiselta kuin virsikirjan takaa...
Paljon poruja, vähän villoja. Useampi kuva, vähemmän sanoja.

Symposium

Eilen illalla fillaroin kirjastoon ja lainasin muutaman kirjan. Tällä kertaa keltaisessa olkalaukussa pääsivät Laurilaan matkaamaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, sarjakuvakirja Maallemuuttajat 3 ja Petri Nevalaisen kiistelty kirja Vesa-Matti Loirista. Kirjastossa oli aika hiljaista, eikä niin pätsimäistä kuin oletin. Mies tuli ja meni samaan paikkaan omia aikojaan - osataan me liikkua eri aikaankin.

Illalla ohjelmassa oli perinteinen sauna, vihreä tee ja myöhemmin vielä mansikat, joilla herkuteltiin. Puoli yhdentoista aikaan ilma oli lämmin ja pehmeä. Siitä se ajatus sitten lähti (kiitos Tikkurila sloganista!) ja päätimme järjestää symposiumin. Paikkana Kettula, kuinkas muuten. Mies avasi viinipullon, kantoi lasit, kynttilöitä ja vähän pikkusyömistä mennessään. Minä keräsin työhuoneen hyllystä runokirjoja mukaan.
Ilta oli suurelta osin Tommy Tabermannin muistosymposium. Vuorotellen luimme hänen runojaan ja ihmettelimme kokoelman (Rakkauden kolme kehää/Alaston) voimakasta tekstiä, jossa kuolema oli kuitenkin jo jossakin olkapään takana, pimeän huoneen ovi oli jo raollaan. - Lisäksi luimme Saaritsaa, Simicia, Jääskeläistä, Parkkoa, Tranströmeriä ja Paasosta. Osasta pidimme tosi paljon, osasta vähemmän ja osa oli nojoo.

Kahden tunnin symposium lunasti paikkansa. Se oli hyvä keidas tässä sinisessä kesässä, jossa aurinko hohtaa armottomasti.

Hermanni, Herkko

Aamusta ennen yhdeksää lähdettiin kaupunkikierrokselle. Auton ilmastointi on näillä lämpöasteilla kova sana, etten sanoisi ehdoton. Vesipullot autossa oli myös tarpeen, samoin menomatkalla ostettu suolakeksipurkki.
Aika monet muutkin olivat liikkeellä tänään. Kierreltiin muutamat kirpparit, parit prismat ja sitten tultiin kotiin ja ensimmäiseksi kuumana päivänä tietysti keitettiin kahvit/teet... Omituinen maneeri, samoin kuin saunominen hellepäivän päätteeksi. Mutta en luovu kummastakaan, kirveelläkään.

Hermannilta heinään, niinhän se oli... Mummolan kesistä muistan kuuman heinäpellon tuoksun, vaarin touhukkuuden, rekisteriinlaittamattomantraktorin putputput-kyydin (nopeasti kylätietä, ettei vain virkavalta näe!) ja sen, kuinka toivoin kesän jatkuvan ikuisesti...