Viimeinen päivä

Käpyjä on riittämiin, Niksulan puolella ison kuusen latvassa monen metrin korkeudessa ainakin. Riittää selän alle ja ravinnoksi niille, jotka niiden päälle ymmärtävät.

Tänään on elokuun viimeinen päivä. Jos kesä loppui tähän, jää se mieleen ihanan lämpöisenä ja aurinkoisen huolettomana kesänä. Näillä kymmenillä kesät alkavat muistuttaa niitä lapsuuden kesiä, jolloin elettiin täysillä aamusta iltaan letit viuhuen.

Ostin eilen kirpparipöydältä elokuun Trendin ja luin tänä aamuna mielenkiintoisen jutun kevyttuotteista. Itse asiassa kevyttuotteissa voi olla raskaamman jälkeen E-kirjaimella merkittyjä aineita ja sanahirviöitä, jotka kätkevät taaksensa makeutusaineita eri nimillä. Juttu laittoi ajattelemaan omaa ostoskäyttäytymystä ja tietää sitä, että kaupassa tulee vielä tarkemmin tiirattua tuoteselosteita...

Uusi viikko

Unisieppari näkyi toimivan täällä talviasunnollakin hyvin, sillä takana on rauhalliset ja pitkät yöunet. Taika siis tehoaa edelleen.

Eilen kävin kävelylenkillä - kävin kääntymässä "Kirsin risteyksessä" ja matkaa kertyi kaikkiaan viitisen kilometriä. Kuuntelin samalla radiosta Horisontti -ohjelmaa ja aiheena oli mm. sukupuolineutraali avioliitto, messiaaniset juutalaiset ja tsasounan rakentaminen. Mielenkiintoisia aiheita jokainen. Tsasouna-aiheesta jäi erityisesti mieleen se, kun siinä käytettiin ilmaisua ´tuonilmoisiin´, jonka olen omaksunut isä-Erkiltä omaan sanavarastooni. -
Lenkin jälkeen odotti sauna, hyvä seura ja kannullinen vihreää teetä.

Mustavalkomaanantai #38

"TURHA"

Näkemiin...

Olen aina ollut kahvi-ihminen. Aamuisin en käynnisty ilman isoa mukillista mustaa eliksiiriä ja päivisinkin se kuuluu asiaan. Iltakahvista olen sen sijaan luopunut, koska nautittavampaa on yhteinen (vihreä) iltatee kaksistaan. Poikkeusiltoja on, mutta aika harvoin.

Nukuttiin sitten viimeinen yö kesäpaikassa ja ensi yöstä lähtien siirrytään talviasunnolle. En sano kesälle kuitenkaan hyvästi, sillä se on olemassa koko ajan muistoissa ja iholla. Sanon näkemiin, sillä osa tästä kesästä on odottamassa ensi kesänä...

Elokuun viimeinen lauantai

Yhden täyskutomattoman päivän jälkeen kokeilin eilen illalla kutoa puoli tuntia eli Muslimielämää -sarjan ensimmäisen jakson ajan. (Käsi tuntui ihan hyvältä ja tuntuu edelleen. Rajoitan kuitenkin tätä hulluuttani hieman...) Sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja siihen valittu ryhmä oli hyvin värikkäästi valittu. Ryhmän nuorempi mies vaikutti tutulta ja sitten keksinkin, että kyseessähän on unelmakämppäantti!



Hemmottelin itseäni, miestäni ja lastani paistamalla ison kasan lättyjä/lettuja/plättyjä. Mansikkahillon kanssa maistuivat eedeniltä. Taikinaan laitoin oikeaa lehmänmaitoa, kananmunia, suolaa, ripauksen sokeria, vaniljasokeria, hieman voisulaa, vehnäjauhoja, speltjauhoja ja kaurahiutaleita. Paistoin pienellä vanhalla Högforsin valurautapannulla ja voilla.

1234-haaste # 32

Viikon haasteaihe:

"100A"

Oireita

Eilen innostuin vähän sisustelemaan, mutta se nyt oli lähinnä vain muutamien tavaroiden uudelleensijoitusta. Omassa huoneessani vaihdoin nojatuolin pikkupöydän toiselle puolelle ja keksin punaiselle Ikea-pöydälle uuden paikan ja nostin jämälankalasipurkit runokirjahyllykön päälle. Tein miehelle tilauksen jalkarahista lukemistuokioita varten ja lupasin, että ei ole kiirettä - bongasin nimittäin makuuhuoneesta sopivan rahin nyt välikausiratkaisuksi (ja vaihdoin eteisestä yhden jakkaran sinne makuuhuoneeseen). - Mutta luulen, että sisustuskuume ON tulossa. Oireita nimittäin on ilmennyt... Jonakin syksynä se tulee kuin kausi-influenssa, jonakin peräti espanjantaudin tapaan, joskus taas menee kuin pikkunuhana ohitse.

Illalla oli Kurjien kuppiloiden vuoro ja Gordon oli taas elementissään. Hänen käsiliikkeensä ovat aivan omaa luokkaansa ja sorrumme kyllä aina matkimiseen. Sorry, Gordon - sinä vain olet niin ihQ!

Valokuvatorstain 173. haaste

Haasteena on ilmastoteko ja tämä on meidän tekomme - kaksi vuotta sitten lopetimme lihan syönnin...

Mitä täynnä torstai?

Eilen kokkailin miltei samanlaista herkkuruokaa kuin muutama päivä sitten. Kukkakaalin lisäksi paistokseen pääsi myös serkkunsa parsakaali ja juustokastikkeen juusto oli sinihomejuustoa - halloumit ja salaatti olivat samalla kaavalla. Maistui perheen vanhimmalle, minulle ja perheen nuorimmalle.

Olen parina päivänä kutonut niin paljon, että taidan pitää vähän taukoa. Oikean käden ranne hieman oireilee. Siirsin läppärin hiirenkin (kyllä, käytän mieluummin hiirtä) vasemmalle puolelle. Kaikki varotoimenpiteet on siis tehty.
Mies on alkanut puhua muuttamisesta. Varovasti, kun tietää minun niin kiintyneen paikkaamme. Pakkohan sitä on kuitenkin jossakin vaiheessa muuttaa sisälle nukkumaan...

Kotona taas

Tampereen reissu on tehty - eli yhden yön yli maltettiin olla pois kotoa... Oli kiva saada läppäriin päivityksiä, käydä kirppareilla ja seurustella jälkikasvun kanssa.
Melkein koko päivän on satanut enemmän tai vähemmän lujaa. Multian suunnalla ukkosti iltapäivällä isosti.
Sain baktuksen valmiiksi. Värit sopivat hyvin tulossaolevansyksyn henkeen. Sain myös pääteltyä yhdet sinapinkelta-ruskeat sukat, jotka kuopus halusi itselleen. Pääteltäviä huiveja, sukkia ja pipoja on kohtuullisen kokoinen kori odottamassa työhuoneen nurkassa...

Neljä kuukautta jouluun

Päivämäärillä ja numeroilla on tietty tehonsa. Mielestäni joka kuukauden 24. päivä tuo mieleen jouluaaton ja usein laskenkin välimatkan siihen. Nyt on siis neljän kuukauden matka edessäpäin ja kahdeksan kuukautta takanapäin.

Eilen illalla päättyi Kotikatsomon iki-ihana Seitsemän ja se osoitti taas kerran sen, että isoraha tuo mukanaan hitusen onnea, mutta vastaavasti kahmalokaupalla ongelmia. Sarjan yksitoista jaksoa olivat täydellisiä, mutta tämä kahdestoista nyt oli se, jossa kaikki langat piti saada kudottua yhteen keinolla millä hyvänsä. En muutenkaan ole ollut 10 kuukautta myöhemmin -tehokeinon ystävä koskaan, joten en nytkään. Muttamutta: yksitoista tusinasta on loistosuoritus!

Unohdin varmaan aktuellina aikana antaa isojen saippuakuplien reseptin... Sekoitetaan 6 osaa vettä, 3 osaa tiskiainetta ja 1 osa siirappia astiaan. Väännetään rautalangasta isot saippuakuplien tekovälineet (kuin isot suurennuslasit ilman lasia) ja ei muuta kuin puhaltelemaan! - Yhtenä kauniina päivänä tein puoli annosta ja kyllä meillä oli h-a-u-s-k-a-a!

Hyvä ruoka, hyvempi mieli

(Kirsikkatomaatit ymmärsivät lopulta, että nyt on elokuu ja alkoivat punastua. Maistuivat ja maistuvat tosi hyviltä...)

Tänään oli vuorossa taas humputtelupäivä, johon saatiin naamioitua ihanpakollistamenoa, kun vietiin muutama kassi ja laatikko kirpparille. Syy: Eilen siivosin liinavaatekaapin ja pari muuta kaappia ja tein siellä inventaariota.
Kirpparilta mies löysi itselleen viisi waltaria kympillä ja minä sitten ostin kangaspaloja, yhden lusikan, pari teepurkkia, tuohusjalan, keittiöpyyhkeen, raastinraudan uusiokäyttöön lyhdyksi, tapettirullan jämät pöytätableteiksi. Miten ennen olikaan yksitoikkoista ostosten tekeminen, kun ei ollut kirpputorimaailmaa...

Nyt illalla innostuin taas kerran kokkaamaan kunnolla. Paloittelin Helena-emännältä saamani kukkakaalin vuokaan, tein siihen juustokastikkeen ja maustoin kastikkeen tuoreella basilikalla ja currylla ja annoin paistoksen olla tunnin verran uunissa. Sitten pilkoin oman maan kesäkurpitsaa palasiksi, lisäsin purjosilppua ja nektariinipaloja - siitä tuli oiva salaatti. Vielä paistoin halloumiviipaleita pannulla ja paistamisen aikana ripottelin kuumalle pannulle öljyvoin sekaan ruiskorppujauhoja. Ja kaikki oli tosi hyvää!

Mustavalkomaanantai #37

Klassikko

Viileähkön lehmän henki

Takana sateinen yö. Pahimmoilleen sade alkoi juuri silloin ropista aitan kattoon, kun oli nukkumisen aika ja eihän minua se ropina unettanut ollenkaan. Valvoin ja kuuntelin. Kuuntelin ja valvoin. Mies nukkua tuhisi vieressä autuaan tyytyväisenä. No, nukahdin sitten sateen vaietessa ja heräsin aamulla siihen, kun linnuilla oli katolla tanssit - tai siltä se ainakin kuulosti katon toisella puolella.

Leppeänlauhkea aamu ja ilma kuin viileähkön lehmän henki. Isossa postilaatikossa oli ylimääräisen ihmisen lehti, joka vietiin oikeaan laatikkoon kilometrin päähän. - Aamupala oli runsas ja hidas ja aamun lehdessäkin oli yllättävän paljon lukemista. Kiirettä ei ole tänään minnekään tai onhan toki: klo 15 on mentävä Kirsikkapuistoon...

1234-haaste # 31

Viikon haasteaihe:

"kenkäpariesi määrä"

(tämänhetkisten)
.......................................................................................
Tein pieniä laskelmia ja tuollaisen sain...

Tulkoon vaan silmitön talvi

Koivupuita on kuivumassa talvea varten. Nämä ei ole koivusta, jonka rakentajat hylkäsivät vaan koivusta, jonka kaksi urheaksiluokiteltavaa miestä kävi kaatamassa ennen kuin puu olisi kaatunut vanhan rakennuksen päälle.

Vietän melkeinvapaapäivää. Aamulla nukuttiin pitkään (tarkoittaa meillä yhdeksää) ja kymmenen asteen aittalämmössä tuntui peittojen alta poistuminen aika ikävältä - mutta teimme sen kuitenkin.
Sanoilla ja kirjaimilla leikkiminen on edelleen hauskaa. Miehen hoksu oli, että itäblokin maissa siis kirjoitettiin blogeja jo kylmän sodan aikana. - Eilen törmäsin vanhassa kastettujen kirjassa vuoden 1863 kastemerkinnässä @-merkkiin tai siltä se ainakin näytti pappi Liliuksen nimen alla... (Tosin luin sitten Wikipediasta myöhemmin, että moista merkkiä olisi käytetty jo 1500-luvulla Italiassa mittayksikkönä.)

Asiakaspalvelua

(Istui pitkään eilen illalla Vanhassa Omenapuussa - en tiedä nimeä enkä muutakaan.)

Vihoviimeinen työpäivä vs. toimistosihteerinä on nyt ohitse ja multivilkkaan päivän asiakkaat järjestivätkin. Posket hehkuivat, kun klo 14 paikkeilla suljin ovet ja kännykän... Totesin tämän neljän viikon aikana, että asiakaspalvelu on kyllä minun juttuni, vaikka olenkin IRL muuten aika epäsosiaalinen ja tyly.

Huomenna menen soittamaan yhdet häät omaan Vanhaan kirkkoomme. Luvassa Elgaria ja Hakanpäätä. Vihkiharjoituksissa totesin, että aika hauska yhteensattuma on se, että tämä pari tulee Hankasalmelta vihityttämään itsensä Petäjävedelle ja itse olen juuri Hankasalmen kirkossa mennyt vihille barista-saunanlämmittäjä-monitoimimieheni kanssa. (Tosin jätin nuo baristat sun muut mainitsematta...)

Vaaleanpunainen

Vaaleanpunainen ei ole oikein koskaan ollut minun värini - paitsi silloin yhtenä kummallisena vuonna, kun halusin ehdottomasti saada vaaleanpunaisen puseron ja kaikki vaaleanpunaiset puserot näyttivät päälläni ostokelvottomilta ja minä näytin sovituskopin peilissä possulta ja lohdutukseksi sain vaaleanpunaisen laukun. (Eikä tästä episodista ole kuin joku viisi vuotta, mutta tuntuu, että ihmisikä.)
No, vaaleanpunainen väri kolahti sitten Pentikillä ja varsinkin, kun hintalapussa oli muutama lappu päällekkäin. Tuo lyhty pääsi mukaan ja päätin, että siinä poltetaan vain valkoisia kynttilöitä. Ugh.

"Rapu"juhlat ja venetsialaiset on suunnitteilla. Lyhtyjä ja kynttilöitä siis tarvitaan. Kotiviiniä on vielä riittämiin...

Neulegraffiti 8 / M

Tämäkään pihalamppu ei jäänyt ilman...

Pupulan astiat

Jotkut asiat pysyvät järjestyksessä, jotkut eivät. Pupula on järjestyksestä hyvä esimerkki - se on jonkinlainen leikkimökin jatkumo elämässäni. Pupulaan en sentään ole perustanut sekatavarakauppaa, kuten aikanaan Keskipellon punaiseen leikkimökkiin...

Leppeämmän yön jälkeen aamu tuntui paljon lämpöisemmältä kuin eilen ja asteitakin oli neljä enemmän. En vielä tee myönnytyksiä syksylle. Viime lauantaina kappelikeikalle oli pakko laittaa housut, joissa oli lahkeet alas asti ja polvisukat ja oikeat kengät ja toppi ja jakku. Aikoihin en ole pitänyt noin paljon vaatteita. Huh, kun tuntui ahdistavalta! - Uhmaan kaikkea pukeutumistaiteen sääntöjä ja menen tänäänkin virastotöihin varpaat paljaina (sandaaleissa nääs)... Maanantain semivilkkaalle päivälle toivon jatkoa.